Camp Koti
Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: taituu - 30/03/2004, 01:41:27
-
Ja tänne sitten mielipiteitä tukimuodoista ja niiden tarpeellisuudesta ja muuhun asiaan liittyvästä.
-
Eiköhän se paras ole ollut tämä kuuluisa rtleski-pirttihirmu-akka-ämmä-juoruseura :D
Mutta aivan tosissaan.. kyllä paras tukimuoto on ollut juuri tämä ns. vertaistuki. Eli samassa elämäntilanteessa olleita ja olevia naisia. Joista osasta on tullut korvaamattomia ystäviä, jotka jäävät vahvaksi elämänsisällöksi myös reissun jälkeen.
Kiitos siis kaikille minunkin itkujani ja kiroilujani kuunteleville!
-Tara-
-
Miusta kans paras on ollut tämä vertaistuki. Niin listoilla kuin mesessäkin. Oman tukensa toki ovat myös antaneet muut ystävät ja läheiset.
Koirista puolestaan on ollut seuraa noin muuten. Pakko lähteä liikkeelle täältä kotoa..
-
Mulle tärkeimpänä on myös tuo vertaistuki.
Ilman maailman mahtavimpia kavereita ois rt-vuosi ollut täyttä tuskaa... eli siis messenger ja postituslistat on ne numero 1:set tuossa tuessa...
-
Minulle paras tukimuoto oli palveluksen aikana postituslista, silloin ei vielä järjestetty juurikaan tapaamisia. Itse asiassa en edes kentällä nähnyt muita kotijoukkolaisia. :-/ Ja myöhemmin, palveluksen jälkeen, etenkin kotiutumisen aikaan, postituslistat ja tapaamiset muiden kotijoukkolaisten kanssa. :)
Eli tiivistettynä vertaistuki muista samassa tilanteessa elävistä ihmisistä. Ja vaikka kotijoukkomissiosta on hurahtanut jo pari vuotta, edelleen on mukava muistella vanhoja muiden saman kokeneiden kanssa; listalla, privasti maililla ja tapaamisissa. :)
-
Ehdottomasti vertaistuki...
Mitenkähän olisin pärjännyt ilman kenttätreffejä ja postituslistoja? ???
Veikkaan, että olisin aika mahtavassa lanassa ollut!
Kiitokset likoille! ;D
-
Minulle paras tukimuoto oli palveluksen aikana postituslista, silloin ei vielä järjestetty juurikaan tapaamisia. Itse asiassa en edes kentällä nähnyt muita kotijoukkolaisia. :-/ Ja myöhemmin, palveluksen jälkeen, etenkin kotiutumisen aikaan, postituslistat ja tapaamiset muiden kotijoukkolaisten kanssa. :)
Eli tiivistettynä vertaistuki muista samassa tilanteessa elävistä ihmisistä. Ja vaikka kotijoukkomissiosta on hurahtanut jo pari vuotta, edelleen on mukava muistella vanhoja muiden saman kokeneiden kanssa; listalla, privasti maililla ja tapaamisissa. :)
Minni: Silloin kun itse liityin kotijoukkoihin syksyllä 2002 ei vielä silloinkaan ollut juur mitään toimintaa listan ulkopuolella ja listallakin aika vähän... Vasta n. 6kk myöhemmin alkoi olla vipinää ja tapaamisia jne...
Ja nythän listat kukoistaa! :) on tapaamisia ja t-paitoja jne...
-
Ehdottomasti vertaistuki...
Mitenkähän olisin pärjännyt ilman kenttätreffejä ja postituslistoja? ???
Veikkaan, että olisin aika mahtavassa lanassa ollut!
Kiitokset likoille! ;D
Kyllä ois, Janica, moneen kertaan ollu kentälläkin aika moinek käyrä otsassa, jollet olisis seuraa ollut pitämässä! :D
Eli: Satu, Janica ja Jenni (teidän kanssa useimmiten olin kentällä...), teille iso KIITOS kenttätreffeistä! :)
-
Minni: Silloin kun itse liityin kotijoukkoihin syksyllä 2002 ei vielä silloinkaan ollut juur mitään toimintaa listan ulkopuolella ja listallakin aika vähän... Vasta n. 6kk myöhemmin alkoi olla vipinää ja tapaamisia jne...
Ja nythän listat kukoistaa! :) on tapaamisia ja t-paitoja jne...
..ja uusia naapureita! ;D
-
..ja uusia naapureita! ;D
Juu huippujuttu tää uudet naapurit ;D
Ja vertaistuki toimi heti :P
-
Juu huippujuttu tää uudet naapurit ;D
Ja vertaistuki toimi heti :P
:D Uskotaan!! :D Miksei meidänkin naapuriin vois muuttaa joku rt-leski?? ??? Saisin mäkin keskustelu/ryyppyseuraa! ;D
-
:D Uskotaan!! :D Miksei meidänkin naapuriin vois muuttaa joku rt-leski?? ??? Saisin mäkin keskustelu/ryyppyseuraa! ;D
Siis hei etkös sie nyt ymmärtäny tätä pointtii!!! ;) Mein naapurissa on hyvää seuraa eliikkäs siun pitää muuttaa tänne ;D
-
Siis hei etkös sie nyt ymmärtäny tätä pointtii!!! ;) Mein naapurissa on hyvää seuraa eliikkäs siun pitää muuttaa tänne ;D
Muuttaisin VÄLITTÖMÄSTI jos voisin. Eli meeppä sinne Horoppaan potkimaan sen Sampan serkun sieltä helvettiin niin me muutetaan sinne heti! :D Eivaan... se ehkä muuttaakin siitä pois... ne meinaa ostaa omakotitalotontin jostain siitä läheltä ja jos vielä ton miehen kans oon, niin sit kylä muutetaan sinne!
-
Muuttaisin VÄLITTÖMÄSTI jos voisin. Eli meeppä sinne Horoppaan potkimaan sen Sampan serkun sieltä helvettiin niin me muutetaan sinne heti! :D Eivaan... se ehkä muuttaakin siitä pois... ne meinaa ostaa omakotitalotontin jostain siitä läheltä ja jos vielä ton miehen kans oon, niin sit kylä muutetaan sinne!
;D;D;D;D
Missäs se olikaan... että voin mennä potkimaa :P 8)
Heti äkkiä tänne sieltä ;)
-
Niin ja sieltä olis sitten älyttömän lyhyt matka Kuopioon kalakukkoja syömään... :D
Toisaalta miksi muuttaa sinne jonnekin Jumalan selän taakse keskelle korpea, kun voisi asua mukavassa ja virkeässä kaupungissa, Savon sydämessä.. 8)
Olisi maailman napakin lähellä ;D ;D ;D
-
Olisi maailman napakin lähellä ;D ;D ;D
Mitä sitä nyt suotta asumaa liian lähelä mualiman nappoo, ku sillo jäis koko naparetkeily totteuttamatta ;D
Nyt tiältä voip sopivasti aina lähtii naparetkeilemmää sinne ;)
Oma napa ensin eekös se näin mee.... :P 8)
-
Kyllä se on vaan kumma, kun jotenkin sinne Savoon veri vetää, vaikken siellä ole syntynyt, saati sitten ikinä elänyt... :)
Mut olis se kiva ees muutama vuosi asua muuallakin kuin täällä Porissa. pidän kyllä tästä kaupungista, mutta sais vähän eri näkökulmaa elämään, kun välillä asuis jossain muuallakin
-
Kyllä se on vaan kumma, kun jotenkin sinne Savoon veri vetää, vaikken siellä ole syntynyt, saati sitten ikinä elänyt... :)
Mut olis se kiva ees muutama vuosi asua muuallakin kuin täällä Porissa. pidän kyllä tästä kaupungista, mutta sais vähän eri näkökulmaa elämään, kun välillä asuis jossain muuallakin
Eli kierous oli vielä se luonteenpiirre ku puuttu ;D Että sitä pitäs täältä tulla hakemaa eiks joo ;)
No joo on se kiva välillä vaihtaa maisemaa ettei vallan tylsiinny.... jokainen tavallaan...
-
Naapureista.. minäkin löysin naapuritalosta leskiseuraa, jota en tiennyt olevan olemassakaan!
Onhan tää vertaistuki tosi tärkeää.. on edes joku, joka ymmärtää miltä tuntuu!
-
Onhan tää vertaistuki tosi tärkeää.. on edes joku, joka ymmärtää miltä tuntuu!
Se on kumma kyllä, että vaikka sitä kuinka yrittäis selittää kaverille, jolla ei minkään näköistä rt-yhteyttä ole, että miltä tuntuu, niin ei varmaan ymmärrä...
Mutta kun on toinen "rtleski" niin jo vain! Juttu luistaa ja ollaan heti samalla aaltopituudella! ;D Enpä oo vielä ikinä tavannut rt-leskeä, jonka kanssa en tulis toimeen.
-
jospa se, että lähes kaikki "lesket" tulee juttuun keskenään johtuukin siitä että ollaan jollain tavoin outoja ;D
Meillä täällä pienellä paikkakunnalla on "tutut" jo lyöneet vetoa kuinka kauan avioliitto kestää miehen koneen noustua ilmaan :o
Tuntuu oudolta todistella ihmisille, että "hei, EI olla eroamassa" >:(
Tärkeintä on ehkä tietää, että saman "kokevia" on viestin päässä... muuten työ kaikki tunnutte olevan etäällä :)
Tosi ikävää, että joku ajattelee, että rt-vuosi = ero. :( Ei se niin mee. Ei aina. Riippuu tosi paljon suhteesta, että kuin käy.
Monesti käy todella hyvin, että molemmat saa tavallaan virtaa rt-vuodesta ja jaksaa taas panostaa parisuhteeseen paremmin.
-
Niin tai muuta sitten tänne Hesan kupeeseen Vuosaareen. Meitä on ainakin 3 leskeä täällä =)
Ja tervetuloa käymään noin niinkuin visiitillekin.
-
jospa se, että lähes kaikki "lesket" tulee juttuun keskenään johtuukin siitä että ollaan jollain tavoin outoja ;D
Meillä täällä pienellä paikkakunnalla on "tutut" jo lyöneet vetoa kuinka kauan avioliitto kestää miehen koneen noustua ilmaan :o
Tuntuu oudolta todistella ihmisille, että "hei, EI olla eroamassa" >:(
Tärkeintä on ehkä tietää, että saman "kokevia" on viestin päässä... muuten työ kaikki tunnutte olevan etäällä :)
Siinä voi olla syynä se, että kuitenkin nykyään yli 90% rt-suhteista päättyy eroon...
Meillä rt-vuosi on vain vahvistanut suhdetta, joka ennestäänkin on vahva.
Mutta vertaituen merkitys meidänkin suhteellemme on suuri. Ei varmaan menisi näin hyvin, jos kaikki murheet ja tunnekuohut olisi yksin hautonut mielessään tai sinne alas murmattanut.
Ystäviä on täälläkin, mutta ei rt-sidoksellisia, eli ei sellainen voi niin ymmärtää, mitä rt-leski käy läpi. Tai miltä tuntuu, kun joku sanoo: "mä tiedän miltä susta tuntuu, munkin mies oli kerran 2vk pois kotoa". Koita siinä selittää, et varmaan ihan samalta tuntuu minusta, kun mies 10vk pois kotoa, tuhansien kilometrien päässä.
-
Tuo on kyllä aivan älyttömän huvittavaa, kun kaverit selvittää, että kun mies on nyt viikon pois tai viikonlopun pois, mitenkähän selviän ??? huhhui!!! :) Ja sitten huomaa tämän sanottua, että oho, sun mieshän on pois kauemminkin, miten pärjäät???
Ei voi muuta sanoa kuin että HUH HUH!!!
-
Kumma, miten esim. toisten voivottelut poikaystävien inttiin menemisestä ja olemisesta nykyään huvittavat... :)
Karita & Joonas... ;D
Meillä ei tuo reissu oikeastaan mitenkään suhteeseen vaikuttanut, johtuu varmaan siitä, että molemmat ollaan oikeita luupäitä kumpikin... ;)
Keskustelu tänään autossa:
J: Otetaan sitten kun muutetaan se XXXXXXXX-rotuinen koira?
Minä: No, olishan se mukavan tuntuinen koira sen perusteella, mitä oon siitä kuullut ja olis se kieltämättä aika erikoinen tyypiltäänkin.
J: Joo, mä tykkään siitä kun se on sellaisen kunnon luupään näköinen!
Minä: Ai että mä saan sitten kantaa ruokaa kaupasta sun lisäks toisellekkin luupäälle ja vielä ehkä joskus tenavallekkin! ;D Ajattele jos sekin vielä tulis isäänsä! ???
J: Ite olet miehes valinnut... ;D *räkäinen nauru päälle*
-
hmm.. nyt se alkoi.. siis tää "leskeys" ihan virallisesti...kun mies junaan saateltiin.. joku outo pala nousi kurkkuun vaikka kuinka nieleksi.. :'(
Voimia sulle! Se mikä ei tapa vahvistaa... noin mä ainakin yritän ajatella vaikeessa paikassa, oli se sitten mikkä hyvänsä...
-
hmm.. nyt se alkoi.. siis tää "leskeys" ihan virallisesti...kun mies junaan saateltiin.. joku outo pala nousi kurkkuun vaikka kuinka nieleksi.. :'(
Voimia Tanja!! Varmasti on raskasta, mutta muista että tuki on lähempänä kuin luuletkaan! :)
-
"Kumma, miten esim. toisten voivottelut poikaystävien inttiin menemisestä ja olemisesta nykyään huvittavat... :) "
Tätä lausetta lukiessani, heräsi ajatus tuosta tämän päivän armeijasta. Itse olen tällähetkellä "sotaleski" kun tuo ukkokokelas aloitti armeijan tammikuussa. (opiskelut siirtänyt inttiä) Niin, tälle minun ukkokeelle on ollut suunnaton ponnistus olla erossa nämä VIIKOT! Itse en oikeastaan edes huomaa hänen poissaoloaan, kun hän on jo taas lomilla. Käytännössä hän on ollut vain yhden viikonlopun kiinni koko aikana. Onhan se hyvä että lomat pyörivät, mutta kun itse olen tottunut siihen, että lomia saa odottaa viikkokkaupalla ja se yksin oleminen ei ole muutoinkaan tuottanut tuskaa. Rt keikkojen lisäksi exä teki Pvllä keikka hommaa, minkä vuoksi hän oli muutoinkin paljon poissa kotoa. Siihen siis tottuu ja sopeutuu.
Ongelma onkin nyt se, etten tiedä enkä oikein osaa suhtautua poikaystäväni vuodatuksiin, lähinnä pidän niitä vitsinä!? Tämä selvästikkin kiristää pinnaa, ainakin minulla. Poikakaveri on hyvin allapäin viikonloppuisin kun tulee lomille, koska en pysty hyppimään riemusta kiljahdellen piiitkän >:( erossa olon jälkeen.. Olin ajatellut, että saan rauhassa tehdä omia juttujani ja käydä kauempana asuvien kavereideni luona poikakaverini kines viikonloppuina. Jooo-o se taitaa heinäkuu ja kotiutuminen koittaa ennenkuin saan edes yhden viikonlopun itselleni :-/
Että voihan sen erossa olon näinkin kokea. Tuo poikakaveri vaan taitaa olla se, joka tarvitsisi tukea erossaoloon, vanha Rt leski kun ei oikein ymmäärrä 8)
-
Tuomon velipoika oli armiejassa sotapoliisina 9kk ja sillä oli melkeen samallaiset lomavälit ku Tuomollakin, paitsi että lomat oli paljon lyhyempiä. Tuntu että sillä oli tyttöystävänsä kanssa välillä vaikeempaa ku mulla ja Tuomolla aluissa. Ja nyt mulla ei oo enää ollenkaan vaikeeta ,ku on tää rt-lesket ja kotijoukot ja tietysti kaverit (välit parantunu huomattavasti Tuomon lähdön jälkeen) ja osittain työkin on auttanut unohtamaan ikävän :D Tuntuu välissä että se on Tuomo joka sitä tukea tarvis enkä minä. Sillä on siellä Alfassa nykyään niin kurjaa, että ei kyllä enää ikinä hae uudelle reissulle. Se on joutunu siellä tekeen enemmän töitä, mitä joutu Summassa ja nukkumaan ei ole kahteen viikkoon kerenny juuri ollenkaan. Ja on kuulemma ihan samallaista ku intissä. Aika outoa, mä ku luulin että siellä ollaan vähän niinku armeijan leivissä ???
-
Aika outoa, mä ku luulin että siellä ollaan vähän niinku armeijan leivissä ???
No niinhän siellä ollaan... Mitäs ihmeellistä tuossa nyt on? :) Kyllähän siellä toisinaan joutui minunkin mieheni painamaan hommia perkeleesti. Se on tosin kausiluontoista. Kyllä se siellä helpottaa jahka tää roottorin vaihdoksesta aiheutuva häslinki tasaantuu...
-
Valitteli vaan sitä ku Summassa oli jokaisella omat homnsa ja Alfassa kaikki tekee mitä sattuun. Taitaa johtua tosiaan tuosta roottorin vaihdoksesta. Ja varmaan järkyttävintä oli se ku joku isompi herra oli katsonu, että Tuomon lippalakin lippa on liian käyrä ja pistäny tämän suoristamaan lipan ;D
-
Ja varmaan järkyttävintä oli se ku joku isompi herra oli katsonu, että Tuomon lippalakin lippa on liian käyrä ja pistäny tämän suoristamaan lipan ;D
Ei oo todellista!! ;D ;D Siis voi juma... Jos tollasesta pitää ruveta nipottamaan niin hyvää päivää!! ::)
-
Niinhän nuo muutkin ammattimiehet kuuluu valittavan ettei kerpoilla ole muuta hommaa kuin vahtia että merkit on suorassa.
-
Eiköhän se tuki tule tarpeeseen kumpaankin suuntaan. Aina kun ryven omassa surkeudessani ( ;)) koitan muistaa, että vaikea siellä alhaallakin on olla, jos ei saa ymmärrystä ja toinen pyörii pelkästään oman navan ympärillä. Ikävä vaivaa siellä toisessakin päässä! (Toivottavasti.. ;D)
Ekan reissun aikana ei mikään vertaistuki tullut mieleenkään. Kaiken lisäksi "vanhat" kaveritkin asuivat muilla paikkakunnilla. Reissusta keskustelu jäi yleensä "kauheeta - miten sä kestät?"-tasolle. Mutt selvittiin silti. Paras tuki tuli mieheltä (tosin sitä ei mielestäni aina ollut tarpeeksi :() ja vanhemmilta.
Nyt on vähän paremmat lähtökohdat selvitä tästä järjissään. Tosin mitenkään henkilökohtaisesti en edelleenkään tunne muita "leskiä"... Mutt ehkä sitä tutustuu.???
-
Nyt on vähän paremmat lähtökohdat selvitä tästä järjissään. Tosin mitenkään henkilökohtaisesti en edelleenkään tunne muita "leskiä"... Mutt ehkä sitä tutustuu.???
Mistäs päin mualimoo olitkaan?? Äkkiäkös sitä tutustuu! :D
Ei kun vaan änkeet seuraavaan tapaamiseen mukaan, niin jovain oot tuttu monen rt-lesken kanssa sen jälkeen! ;) ;D
-
Ei kun vaan änkeet seuraavaan tapaamiseen mukaan, niin jovain oot tuttu monen rt-lesken kanssa sen jälkeen! ;) ;D
Eri asia sitten on se, että kannattaako meihin kaikkiin moottoriturpaviinasieppojuoruämmäakkoihin tutustua... voipi tulla traumoja ;D
-
Eri asia sitten on se, että kannattaako meihin kaikkiin moottoriturpaviinasieppojuoruämmäakkoihin tutustua... voipi tulla traumoja ;D
noniinnojoo... ;D ;) 8)
-
Siis en minä nyt mitenkään tarkoita, että minä tai IceQueen oltaisi mitenkään sellaisia niinkuin... ääh... antaa olla... :P
;D
-
Siis en minä nyt mitenkään tarkoita, että minä tai IceQueen oltaisi mitenkään sellaisia niinkuin... ääh... antaa olla... :P
;D
Niin siis, mehän ollaan just ne hiljasimmat pikkuenkelit jotka vaan aina pyörittelee silmiään muiden sanomisille! ;) ;D Meistä mitään raumoja tuu... :P ;D
-
Niin siis, mehän ollaan just ne hiljasimmat pikkuenkelit jotka vaan aina pyörittelee silmiään muiden sanomisille! ;) ;D Meistä mitään raumoja tuu... :P ;D
Niin siis tää koko homma tarkotti siis minuu tietenkin ;D kun ice queen ja tara on ihan kilttejä pikku enkeleitä :P Mut onneks kaikki jo tietää etten mie oo ;D ;D ;D Mut joo taitaa niitä raumoja ollla itte kullakin... ::) Nykysin vaa miettiii miten sitä selvii ilman näitä ku ei enää koko ajan jouda messarissa jaadaamaa :P
Siis että äkkiä se seuraava tapaaminen että saa tän vierotusvapinan loppumaa ;D ;D ;D ku vaikeeta kirjottaaki ku tutisuttaa niin paljon :P
-
Niin siis tää koko homma tarkotti siis minuu tietenkin ;D kun ice queen ja tara on ihan kilttejä pikku enkeleitä :P Mut onneks kaikki jo tietää etten mie oo ;D ;D ;D Mut joo taitaa niitä raumoja ollla itte kullakin... ::) Nykysin vaa miettiii miten sitä selvii ilman näitä ku ei enää koko ajan jouda messarissa jaadaamaa :P
Siis että äkkiä se seuraava tapaaminen että saa tän vierotusvapinan loppumaa ;D ;D ;D ku vaikeeta kirjottaaki ku tutisuttaa niin paljon :P
Mut onneks koko porukkaa tasapainottaa miun kaltainen hiljainen ja kiltti ihminen, joka ei ikuna juhli tai juo tai .... ;D ;D
Tai ainaki on ea-taitoinen, kun jotaki sattuu ;)
-
Siis että äkkiä se seuraava tapaaminen että saa tän vierotusvapinan loppumaa ;D ;D ;D ku vaikeeta kirjottaaki ku tutisuttaa niin paljon :P
Joo-o... Syytä ois kyllä järjestää... Täälläkin on pahemman luokan vierroitusvapinat päällänsä! ;D
-
Joo-o... Syytä ois kyllä järjestää... Täälläkin on pahemman luokan vierroitusvapinat päällänsä! ;D
Joopa ja ajattele et me sentää nähtii vasta viikko sitten ;D
Onneks jos pahaks yltyy vapina, pääsee aina jotai rtleskee näkemään :P sen verran kattava tää järjestelmä alkaa olla ;D
Ei tarvi kärsii vierotusoireista liian pitkää ;)
-
Mistäs päin mualimoo olitkaan?? Äkkiäkös sitä tutustuu! :D
Ei kun vaan änkeet seuraavaan tapaamiseen mukaan, niin jovain oot tuttu monen rt-lesken kanssa sen jälkeen! ;) ;D
Turusta päin. (Kiva kaupunki, mutta mainitsen vain, etten oo täältä kotoisin. ;D) Eipä tainnut ainakaan täällä pyöriä muita varsinaissuomalaisia leskiä?
Ja mitä tuohon tutustumisen kannattavuuteen tulee, ei tiedä, ennen kuin kokeilee.. ;D
-
Turusta päin. (Kiva kaupunki, mutta mainitsen vain, etten oo täältä kotoisin. ;D) Eipä tainnut ainakaan täällä pyöriä muita varsinaissuomalaisia leskiä?
Ja mitä tuohon tutustumisen kannattavuuteen tulee, ei tiedä, ennen kuin kokeilee.. ;D
Nonih! On sentään joku muukin täältä länsi-rannikolta! ;D Mulla asuu muutama sukulainen Turuus, ja siellä tulee muutaman kerran vuodessa käytyä! :)
-
Nonih! On sentään joku muukin täältä länsi-rannikolta! ;D Mulla asuu muutama sukulainen Turuus, ja siellä tulee muutaman kerran vuodessa käytyä! :)
Kotoisin olen tietysti Raumalta. ;D ;D ;D Ett jos vain viitsis, vois ruveta muistelemaan viholliskaupunkivitsejä. 8)
-
Kotoisin olen tietysti Raumalta. ;D ;D ;D Ett jos vain viitsis, vois ruveta muistelemaan viholliskaupunkivitsejä. 8)
Aina paranee!! ::) ;D
-
Aina paranee!! ::) ;D
Seuraava miitti kenties Varsinais-Suomeen?
Mulla ja Karliksellahan on kans sinne päin yhteyksiä... ;)
-
Seuraava miitti kenties Varsinais-Suomeen?
Mulla ja Karliksellahan on kans sinne päin yhteyksiä... ;)
Käy! ;D Koskas pidetään?? Mä oon mukana, sanokaa vaan koska pitää tulla ja mihin niin ilmestyn kyllä paikan päälle
-
Käy! ;D Koskas pidetään?? Mä oon mukana, sanokaa vaan koska pitää tulla ja mihin niin ilmestyn kyllä paikan päälle
Mä oisin Turkuses päin ens viiko lauantaina... mut taitaa mennä koko päivä huonekalujen ym valitsemiseen. Saan "ennakkoperintöä", koska isovanhemmat eivät voi viedä ison maatilan kaikkia tavaroita kaupunki-kolmioon... Seuraavan kerran tulen Varsinais-Suomeen siinä kesäkuun puolivälissä.
Raumalla olisi myös tarkoitus käydä jossain vaiheessa kesällä opiskelukaverin luona... eli vaihtoehtoja löytyy :D... niin ja ehkä vielä Köyliössäkin ;D
-
Seuraava miitti kenties Varsinais-Suomeen?
Mulla ja Karliksellahan on kans sinne päin yhteyksiä... ;)
Joo ja Turkuun vielä mieluiten. ;) :D Pääsisin mäkin mukaan, ja kerrankin vois näitä rt-asioitakin jauhaa ihan häpeilemättä. ;D Muiden leskien ikävystyttäminen tuntuis reilummalta kun kavereiden, joilla ei näihin turvaamisiin ole sen kummempaa kosketusta... ;D ;D
-
juuh tuo turku on täältä kyllä aika helvatun kaukana mutta kai sitä sinnekii sais ittensä raahattuu ;D
Ei sinne sen pitempi oo kuitenkaa ku Poriinkaa 8)
ja kummasti sitä sielläki tullu jo pariin otteeseen käytyä :P
-
juuh tuo turku on täältä kyllä aika helvatun kaukana mutta kai sitä sinnekii sais ittensä raahattuu ;D
Ei sinne sen pitempi oo kuitenkaa ku Poriinkaa 8)
ja kummasti sitä sielläki tullu jo pariin otteeseen käytyä :P
Eiks Turku olekaan maailman napa? ??? ;D
Noihin (muihin) tukimuotoihin palatakseni, mitä mieltä olette tuen tarpeesta sille omalle turvaajalle? Kun oikein kovasti ikävöi, (multa ainakin) unohtuu helposti, ettei helppoa ole aina siellä toisessakaan päässä. Ekalla reissulla ainakin kaadoin omaa pahaa oloani vähän liikaakin sinne miehen niskaan. :-[ Nyt en sitten tiedä, kumpi sitä tukea enemmän toiselta tarvitsee... :)
-
...mitä mieltä olette tuen tarpeesta sille omalle turvaajalle? Kun oikein kovasti ikävöi, (multa ainakin) unohtuu helposti, ettei helppoa ole aina siellä toisessakaan päässä. Ekalla reissulla ainakin kaadoin omaa pahaa oloani vähän liikaakin sinne miehen niskaan. :-[ Nyt en sitten tiedä, kumpi sitä tukea enemmän toiselta tarvitsee... :)
Mäkin olen antanut itseni ymmärtää, että ei se sielläkään helppoa ole. Pitkät päivät ja jos kentällä on rauhallista niin varsinaisen "päivätyön" jälkeen voi olla aika tylsää. Silloin niilläkin ikävä vaivaa ihan niinkuin meilläkin.
Niinpä mä yritän olla ainakin painostamatta toista ja kaatamatta turhasti ylimääräisiä murheita sen niskaan. Varsinkaan asioissa jotka voi rauhassa odottaa seuraavaan lomaan tai jopa kotiutumiseen asti. Kaikella on tapana selvitä, kun ottaa päivän kerrallaan. :)
Enemmän sitä miettii joskus, miten sais miehen avautumaan ja purnaamaan kun tarvetta siihen on ;)
-
Niinpä mä yritän olla ainakin painostamatta toista ja kaatamatta turhasti ylimääräisiä murheita sen niskaan. Varsinkaan asioissa jotka voi rauhassa odottaa seuraavaan lomaan tai jopa kotiutumiseen asti. Kaikella on tapana selvitä, kun ottaa päivän kerrallaan. :)
Enemmän sitä miettii joskus, miten sais miehen avautumaan ja purnaamaan kun tarvetta siihen on ;)
Joo, mäkin olen koettanut keskittyä nyt positiivisiin asioihin, enkä niin alleviivata niitä omia murheita (ainakin kun nyt mitään suurempia murheita ei ole, jos ikävää ei lasketa ;)), itsepähän vielä reissuun yllytin. Ja koitan muistaa, etten rupea (vaikka jotain ongelmia tuliskin) ainakaan syllistämään, että "sun kun piti nyt sitten sinne lähteä..." Pakkohan tämän on yhteinen projekti olla.
Ja olen samaa mieltä, kyllä se mies voisi omista asioistaan enemmän puhua, ja kertoa ihan suoraan vaan, jos joku asia hiertää. Nyt täytyy vähän arvailla.;) Mutt onneksi siellä on sitten samassa tilanteessa olevia, voisi olettaa, että tukiverkko toimii (sielläkin :)).
-
Joo ja Turkuun vielä mieluiten. ;) :D Pääsisin mäkin mukaan, ja kerrankin vois näitä rt-asioitakin jauhaa ihan häpeilemättä. ;D Muiden leskien ikävystyttäminen tuntuis reilummalta kun kavereiden, joilla ei näihin turvaamisiin ole sen kummempaa kosketusta... ;D ;D
Turku, KÄY! :D
Vois ruveta suunnittelemaan rt-lesket miittiä jonnekin tuonne kesälle...
-
Ei vissiin mitään kesätapaamista ole tulossa? :o
Mutta tuosta tuesta vielä, yhtään vertaistukea väheksymättä, paras tuki mun mielestä on kuitenkin kunnossa oleva parisuhde. Ja muut läheiset ihmiset. Pysyy niin sanotut normaalit kuviot kunnossa, ja jaksaa sitten puoli vuotta tai vuoden seisoa vaikka päällään. :)
-
Mutta tuosta tuesta vielä, yhtään vertaistukea väheksymättä, paras tuki mun mielestä on kuitenkin kunnossa oleva parisuhde. Ja muut läheiset ihmiset. Pysyy niin sanotut normaalit kuviot kunnossa, ja jaksaa sitten puoli vuotta tai vuoden seisoa vaikka päällään. :)
joopa. eilen illalla hokasin miekin sen, että en se oo mie ainoo joka tukea kaipaa, kun miehen kaa pahelimessa juteltiin. Se oli jotenkin niin väsyny... :( ja sillä oli ikävä.
-
joopa. eilen illalla hokasin miekin sen, että en se oo mie ainoo joka tukea kaipaa, kun miehen kaa pahelimessa juteltiin. Se oli jotenkin niin väsyny... :( ja sillä oli ikävä.
Niinpä. Ja puolin ja toisin on vaikeaa (ja aiheuttaa kenties jotain stressiäkin ???), kun tietää, että kaukaa on niin paljon vaikeampaa tukea sitä tuen tarpeessa olevaa rakastaan, joka taas ei olisi samalla lailla tuen tarpeessa, jos olisi lähellä...
-
Nostetaanpa.
Mistä/keneltä uudemmat on saanut parhaiten tukea? Tai keneltä eniten tukea kaipaisitte?
-
paras tukimuoto??
täytyy muuten myöntää, että tämä foorumi on ollu tähän asti paras.. vaikka löysinki vasta mission puolivälissä..
toiseks kirii luokkakaveri, joka on edes vähän samanlaisessa tilanteessa kuin itse.. (aloitti opiskelut uudella paikkakunnalla, mies jäi vanhalle paikkakunnalle, näkevät hyvä jos kerran kuukaudessa)
sitä kaverin kanssa purnataan ja valitetaan ja potkitaan toisiamme pystyyn.. ;D
sitten on miehen vanhemmat. he kyllä ovat auttaneet sen minkä ovat voineet. ovat hakeneet viikonlopuksi luokseen, soitelleet ja kyselleet miten menee yms.
eipä ilman teitä kaikkia tänne asti olis jaksanu, onneks löysin foorumille, myöhään mutta kuitenki. just ennen pitkää lomaväliä yms..
-
Jossain kohtaa jo selvitinkin näitä tukea antaneita tarkemmin, mutta parasta tukea oon saanut miehen vanhemmilta sekä sen veljiltä. omalta perheeltä en juurikaan ja kavereilta on heltynyt vain kiinnostusta, mutta ei korvaa kuunnella mun tuntoja. Anoppi on kaiketi ykkönen. sen kanssa pitkillä lenkeillä pääkin tuulettuu :) siitä on tullut mun hyvä ystävä
-
Mulle tää foorumi on ollut kyllä hyvä tuki ja turva. Täällä on helppo avautua ja purnata ;)
Tukea olen myös saanut kahdelta hyvältä ystävältäni, joiden tukea mä osaan kyllä arvostaa tosi paljon. Omilta vanhemmiltani en ole paljon sen kummempaa tukea saanut. Me on oltu aina aika paljon tekemisissä, mut esim ne ei ole ikinä kysyneet, miltä musta tuntuu. Joskus kysyneet siitä mitä miehelle kuuluu. Musta tuntuu, että ne luulee, että mä luhistun ja alan itkeä jos ne kysyvät...
-
musta tuntuu että monet mun läheiset pelkää että mä alan vuodattaa niille syvimmät tunteeni, koska ne vaan jotenkin kylmästi aina kysyy mitä kuuluu mutta eivät tunnu haluavan tietää, miltä TUNTUU
-
musta tuntuu että monet mun läheiset pelkää että mä alan vuodattaa niille syvimmät tunteeni, koska ne vaan jotenkin kylmästi aina kysyy mitä kuuluu mutta eivät tunnu haluavan tietää, miltä TUNTUU
Tjoo... Tuo on tuttua... Meillä nyt ei kukaan kylläkään koko vuoden aikana ees kysynyt että mitä mulle kuuluu... Kaikki välttivät sitä ihan viimeiseen asti... :-/
-
Miulta on tasan tarkkaan kerran yks faitteri kysyny et miltä miusta tuntuu ja että pärjäänkö mie.. ::) Ketään läheistä eikä ystävää tunnu juuri kiinnostavan, miten miula menee... ::)
Ei kellään ois vastausta tähän, et miks noin on?? Miksei ystävät, lähisukulaiset tai tutut voi kysyä, että miten menee, ja ihan oikeasti olla kiinnostuneita siitä, miltä tuntuu?? ???
Kyllä monesti ois rt-vuoden aikana kaivannu sitä tukevaa olkapäätä jota vasten välillä pillittää tai kaveria jolle ois voinu vaikka vähän raivotakin miehen typeryydestä ;), mutta ne vähätkin kaverit kaikkos rt-vuoden aikana...
-
Ei kellään ois vastausta tähän, et miks noin on?? Miksei ystävät, lähisukulaiset tai tutut voi kysyä, että miten menee, ja ihan oikeasti olla kiinnostuneita siitä, miltä tuntuu?? ???
Kyllä monesti ois rt-vuoden aikana kaivannu sitä tukevaa olkapäätä jota vasten välillä pillittää tai kaveria jolle ois voinu vaikka vähän raivotakin miehen typeryydestä ;), mutta ne vähätkin kaverit kaikkos rt-vuoden aikana...
Mielestäni tätä asiaa ei voi yleistää, multa ainakin äiti, sisarukset, anoppi, ystävät ja jopa työkaverit kyselivät mun kuulumisia ja oikeasti sain purkautua jos tuntui pahalta. Joten ymmärrystä löytyi ja oikeasti välittäviä ihmisiä. Oman faitterin vanhat reissukaverit ottivat välillä jopa koiran hoitoon :D
Täytyy muistaa, että pitää itsekkin olla aktiivinen yhteydenpidossa kavereihin, kukaan ei tule repimään sua kotoota reissun aikana tai sen jälkeen, ts martyyriksi ei pidä muuttua ;)
-
Silloin kun mies ei ollut vielä lähtenyt, vaan lähtöstressi oli kovimmillaan, tuntui että kaverit katos :( Ehkä ne jotenkin oikeasti pelkäsi etten osaa muusta puhua, kuin lähtemisestä ::) Onneksi ilokseni olen saanut huomata, että ne parhaat kaverit on palanneet takas :) Ja aika moni yrittää pitää huolen siitä, etten ole liikaa yksin kotona. Mä jouduin jo eilen sanomaan, että kun mä haluaisin oikeasti vaan käydä yksin saunassa, ja juoda yhden (lue kaksi ;)) siiderin, enkä jaksa lähteä mihinkään ;) Ilman ystävien tukea olisi hankalaa. ( päästiinpä takas otsikon aiheeseen... ;D)
-
Täytyy muistaa, että pitää itsekkin olla aktiivinen yhteydenpidossa kavereihin, kukaan ei tule repimään sua kotoota reissun aikana tai sen jälkeen, ts martyyriksi ei pidä muuttua ;)
No ei multakaan niin paljoa ole kyselty, miltä tuntuu. En ole sitä niin kaivannutkaan, hetkeäkään en ole epäillyt, etteivätkö kaverit ja äidit (äiti ja anoppi) kuuntelisi, jos haluaisin asian tiimoilta avautua.
Mutta kotoa on käyty repimässä silloin kun olen itse ajatellut olevani niin huonoa seuraa, ettei omasta aloitteesta olisi tullut lähdettyä mihinkään. :)
-
täytyyhän sitä olla itsekin aktiivinen, mutta minusta on aika onnetonta kaveruutta, jos toinen vai kysyy koko ajan tehdäänkö sitä ja tätä, eikä toinen tee aloitteita ollenkaan. mulla ainakin tulee jo olo, ettei se halua mun kaveri edes olla ;( siitäkös sitten hyvät itkut tulee, kun kaverit ei välitä ja mieskin on poissa ja kyllä mä oon sitten yksinäinen... ;)
-
viimeksi tänään. on ollut kyllä kamala päivä. oon ollut päivän anoppilassa, ja tuntenut, että en mä tänne kuulu. en sitten yhtään. en oo kotona eikä oo ketään läheistä :(
onneksi kello on jo niin paljon että voi laittaa nukkuun ja unohtaa ja huomenna on taas uusi päivä. toivottavasti vähän parempi.
-
viimeksi tänään. on ollut kyllä kamala päivä. oon ollut päivän anoppilassa, ja tuntenut, että en mä tänne kuulu. en sitten yhtään. en oo kotona eikä oo ketään läheistä :(
onneksi kello on jo niin paljon että voi laittaa nukkuun ja unohtaa ja huomenna on taas uusi päivä. toivottavasti vähän parempi.
toivottavasti tämä päivä eilistä parempi :)
Voimia Pohojanmaalle!
Itsekkin olen muuten sieltä kotoisin, ja kova hinku olisi muuttaa takaisin jossain vaiheessa...
-
Hmmm... pisti oikein miettimään tuo kysymys.
Oikeastaan tuntuu välillä siltä, että paras tukimuoto
on ollut ne kirjeet, kortit, meilit ja puhelut sieltä alhaalta.
Nimittäin omasta lähipiiristä sitä empatiaa on saanut
turhaan odotella.
Yksi ainoa tukihenkilö on ollut, hän
sitäkin arvokkaampi :) Eli kultani isoveljen puoliso, joka
on leskeilynsä myös leskeillyt :) Häneltä sain perinpohjaisen
preppauksen ennen rotaatiota ja virtuaalisesti on
kyyneleitäni kuivannut koko ajan. Harmi vaan etäisyyttä
on satoja kilometrejä ja siellä perhe pyöritettävänä, joten
kehoituksista huolimatta en ole viitsinyt ihan joka hetki
häiritä ;)
Tosiaan siis uskoisin, että vertaistuki on parasta mitä
voi saada. Kaverit ovat alusta asti todenneet kylmästi
että "tuleehan se sieltä takas, kyllä sä pärjäät". That's it.
Aika pahalta on välillä sellainen tylyys tuntunut.
Yllättävää tukea on muuten tullut poikaystävän siskolta, joka aina muistaa kysyä ensin, miten minä olen voinut, ja
sitten vasta veljensä kuulumisia ;)
Tätä palstaa olen seurannut (valitettavasti ja harmikseni!)
vasta kaksi päivää, mutta jokaisen teidän kirjoituksista
on tullut lämmin olo, sillä tajuaa niin hyvin ettei ole
yksin :) Parempi myöhään kuin ei silloinkaan siis... :D
-
Mä olen kyl onnellinen, että löysin tänne "ajoissa". Mä luulen, että monta itkua olisi itketty enemmän, jos tätä ei olisi. Seura ja ymmärrys, ja välittäminen ja yhdessä kokeminen on ollut parasta tähän asti :)
-
Mä olen kyl onnellinen, että löysin tänne "ajoissa". Mä luulen, että monta itkua olisi itketty enemmän, jos tätä ei olisi. Seura ja ymmärrys, ja välittäminen ja yhdessä kokeminen on ollut parasta tähän asti :)
täytyy sanoa samaa, kuin tiitu.. vaikka löysinki tänne kunnolla vasta mission puolivälissä, niin heti on mukavempi elämäki.. :D
ku saa valittaa muillekki ku miehelle olosta, ja on muita jotka ymmärtää, eikä vaan taputa olkapäälle, että kyllä se sieltä takasin tulee..
kummasti illat ja viikonloput menee nopeemmin ircissä.. aiemmin sitä hyppi seinille viimestään la-iltana ku oli niin tylsää yms..
kyllä tämä tästä.. ;D hiljalleen..
-
Susakaro täs hei,
voin jo ihan hyvin.
kauhia lana iski. kesti viikonlopun ja alkuviikonkin ja tietysti, kun on alakuloinen noinkin pitkään niin fkunssanhan siitä saa kaupan päälle. Nyt siis voin henkisesti paremmin mutta syysisesti huonommin ;) sain kovan nuhan yskän ja kurkkukivun.
Täytyy sanoa että oli kaikkein kamalin ajanjakso koko puolen vuoden aikana. onneksi nyt on jo ihan mukava olotila. on se surkua kun vaan ärsyttää ja itkettää koko ajan. Arvatkaa mitä päätin? että mä kerron t:lle kun se kotiutuu, että millaisia hetkiä mulla on myös täällä ollut tavallisen odotuksen sijaan. ehkä se sitten ymmärtää kuinka tärkeää sen läsnäolo mulle on :)
-
kauhia lana iski. kesti viikonlopun ja alkuviikonkin ja tietysti, kun on alakuloinen noinkin pitkään niin fkunssanhan siitä saa kaupan päälle. Nyt siis voin henkisesti paremmin mutta syysisesti huonommin ;) sain kovan nuhan yskän ja kurkkukivun.
Täytyy sanoa että oli kaikkein kamalin ajanjakso koko puolen vuoden aikana. ---
Eiköhän se flunssakin siitä sitten. :) Se hyvä puoli oikein perusteellisessa lanassa on, että siitä on suunta vain ylöspäin.
-
Kiitos zatu, piristävää ;)
nyt jo lana ohi ja olo ok. vielä päiviä 17+3 ja vähenee joka päivä ;D
-
Vertaistuki on verratonta :) Tää foorumi on kyllä henkireikä... Täällä jos missä on ne ihmiset, jotka ymmärtää mun tunteita. Ehkäpä joskus minustakin on apua jollekin leskelle ::) :P
Täytyy sanoa, ettei useimpien kavereiden ja sukulaisten mieleen tule koskaan kysyä mun vointia, papan vointia/kuulumisia, tai ylipäänsä mistään mikä liittyy Kosovon reissuun... Se vaan on jotenkin itsestään selvää, että mulla on kaikki hyvin. Useimmathan vertaa tätä vuotta armeija-aikaan :o :o *armeija on kyllä diipadaapa-touhua tähän verrattuna, siis leskien osalta...*
Yks ystävä on tosi ihana, kyselee kovasti reissusta ja on muutenkin kovin kiinnostunut asiasta :) Jaksaa aina kuunnella mun juttuja ja itkee tai nauraa mun kanssa.
Veljen vaimo on kanssa tosi ihana :) Hän muistuttaa, kuinka vahva mä oon, kun jaksan tälläsen vuoden ::) Kyselee IHAN HIRVEESTI kaikennäkösiä juttuja ja on ihan aidosti kiinnostunut :) Hän on kyllä muutenkin todella sydämellinen ja ihana ihminen :-* Taatusti tietää sen, että mun pahaa oloani helpottaa se, kun saan puhua ihmisen kanssa, joka oikeasti KUUNTELEE!
-
Useimmathan vertaa tätä vuotta armeija-aikaan :o :o *armeija on kyllä diipadaapa-touhua tähän verrattuna, siis leskien osalta...*
Heh! Mä oon varmaan tän jutun kertonut jo sata kertaa täällä foorumilla, mut pistetääs taas! ;)
Sillon, kun sai tiedon alas lähdöstä ja lähti koulutukseen, mun ex-ystävä totes, että "mitä sä valitat, kun sun miehes jonnekin rt-hommiin lähtee, et lähteehän mun miehenikin armeijaan vuoden alusta". Tokaisipa perään vielä, et "Luuletko, että se paljon eroaa, onko mies armeijassa vai rt-hommissa". Mitäpä tuohon sanomaan... ;D Kas kummaa, kun kaverista tuli entinen kaveri aika äkkiä ihan siitä syystä, etten voinut sanallakaan mainita rt-hommia kun hänen valituksensa täytti kaikki ne vähätkin hetket, mitä istuttiin samassa kaffipöydässä. Koska hänen miehensä pääsi "vaan" joka viikonloppu kotiin ja hän joutui viikot olemaan iiiiiihan yksin. ::) Mun 4-5 viikon lomavälit kun ei ollu mitään siihen hirveyteen verrattuna, että he näki niin harvoin... Jep jep.
Ja tää kuulostaa oikeesti tosi liiotellulta jutulta, mutta uskokaa huviksenne, että se ihminen oikeasti päästi tuollaisia suustaan... ::)
-
Heh! Mä oon varmaan tän jutun kertonut jo sata kertaa täällä foorumilla, mut pistetääs taas! ;)
Sillon, kun sai tiedon alas lähdöstä ja lähti koulutukseen, mun ex-ystävä totes, että "mitä sä valitat, kun sun miehes jonnekin rt-hommiin lähtee, et lähteehän mun miehenikin armeijaan vuoden alusta". Tokaisipa perään vielä, et "Luuletko, että se paljon eroaa, onko mies armeijassa vai rt-hommissa". Mitäpä tuohon sanomaan... ;D Kas kummaa, kun kaverista tuli entinen kaveri aika äkkiä ihan siitä syystä, etten voinut sanallakaan mainita rt-hommia kun hänen valituksensa täytti kaikki ne vähätkin hetket, mitä istuttiin samassa kaffipöydässä. Koska hänen miehensä pääsi "vaan" joka viikonloppu kotiin ja hän joutui viikot olemaan iiiiiihan yksin. ::) Mun 4-5 viikon lomavälit kun ei ollu mitään siihen hirveyteen verrattuna, että he näki niin harvoin... Jep jep.
Ja tää kuulostaa oikeesti tosi liiotellulta jutulta, mutta uskokaa huviksenne, että se ihminen oikeasti päästi tuollaisia suustaan... ::)
Kyllä mullakin yks kaveri totes, et "mitä siitä sitten, jos se sinne Kosovoon lähtee... Onhan munkin mies käynyt armeijan!!" :o :o :o
diipadaapa... 8) ::)
-
Kyllä mullakin yks kaveri totes, et "mitä siitä sitten, jos se sinne Kosovoon lähtee... Onhan munkin mies käynyt armeijan!!" :o :o :o
diipadaapa... 8) ::)
;D Niin... sama asiahan se on... eikö? ;D
-
Kyllä mullakin yks kaveri totes, et "mitä siitä sitten, jos se sinne Kosovoon lähtee... Onhan munkin mies käynyt armeijan!!" :o :o :o
diipadaapa... 8) ::)
;D Niin... sama asiahan se on... eikö? ;D
Juujuu, tottakai... :P
-
Kyselläänpä uusilta. :)
Minkälaista tukea tunnette tarvitsevanne rt-vuoden aikana, ja miltä suunnalta mahtaa se paras tuki tulla? Vai tarvitaanko sen suurempaa tukea ylipäätään? ???
-
No tämä sivusto on ollut kyllä ihan todellinen pelastus...Ja sekin että kun täällä on jo ihmisiä jotka on kokenut nämä rt hommat jo useampaan otteeseen niin osaa suhtautua jo tietyllä huumorilla asiaan ja näyttää tämmösille niiskuneideille ettei tätä tarvi niin vakavasti ottaa...ja sekin että kun sattunaisia mies vierailijoita käy kertomassa oikeita faktoja niin ei pääse mikään huhumylly pyörimään....
Se että ehkä joskus voisi haluta tavata ihmisiä ihan oikeasti ja kasvotusten, että pääsisi keskustelemaan asioista joita ei hekä täällä huomaa ottaa esille.En tosin tiedä onko semmoisia asioita välttämättä olemassa. :) Mutta kuitenkin...
-
Parhaimpia tukimuotoja on kyllä nämä sivut, koska ei muilla oo aina hajuakaan millaiselta tämä ero välillä tuntuu :) Olen lukenut näiden sivujen juttuja ja oon ruvennut monasti hymyilemään, kun monen ajatukset ovat juuri samanlaisia kuin itselläni ;D
Onneksi ystävät kuitenkin suurimmaksi osaksi ymmärtävätkin, vaikka varmasti en puhukaan muusta kuin miekkoseni lähdöstä. (ainakin näin aluksi) Oon kyllä käskeny niiden palauttaa mut maanpinnalle, jos menee hermot...
Joka tapauksessa tukea tarvitaan ja olis kauheaa jos sitä ei sais keltään.
Ps. nyt alkaa helpottaa kun toinen viikko lähti käyntiin :)
-
Parhaimpia tukimuotoja on kyllä nämä sivut, koska ei muilla oo aina hajuakaan millaiselta tämä ero välillä tuntuu :) Olen lukenut näiden sivujen juttuja ja oon ruvennut monasti hymyilemään, kun monen ajatukset ovat juuri samanlaisia kuin itselläni ;D
Joka tapauksessa tukea tarvitaan ja olis kauheaa jos sitä ei sais keltään.
Ps. nyt alkaa helpottaa kun toinen viikko lähti käyntiin :)
TÄYSIN SAMAA MIELTÄ ;D Mulla samoin eka viikko ukon lähdön jälkee takana ja tietyllä tavalla kyllä nyt jo vähän helpottaa ja näillä sivuilla hengailu on kyllä olllut isoksi avuksi :) ennen lähtöä kahden viikon koulutussession aikana oli paljon vaikeempaa, kun niin moni asia oli auki ja sitten mies tuli vielä ns. viikoksi kotiin pyörimään lähteäkseen sitte vihdoin varsinaiselle reissulle, mutta siihen täytyy näköjään varautua, että kaikenlaista tunteiden vuoristorataa voi olla tulossa :-\ joten tuki ja ymmärrys tulevat tarpeeseen :)
-
Parasta tukea on varmasti läheisimmät ystävät ja tämä sivusto! On onneksi ainakin pari tosiystävää, jotka asiaa ei vähättele ja kyselevät aina sillin tällöin jaksamista ja tuntemuksia. Mutta se, että löysin tänne on kyllä arvokas apu, sillä täällä saa jutella ja lukea samassa elämäntilanteessa olevien tuntoja. :)
Itseasiassa oonki jo miettiny, että kuinkahan moni kaveri voi ajatella/ajattelee juuri sitä, että ei se armeijaa kummosempi homma oo ja että kyllähän sieltä pääsee lomille Kosovostaki..
Joten olen yrittänyt purkaa tuntojani vain niille lähimmille. Vähän on joskus tunne, että ei kaikki ehkä kuitenkaan ymmärrä.. Onneksi täällä ymmärrettään! ;D
-
Kyllä nämä sivut on tuntunu pelastukselta. Tosiaan niinku joku kirjottikin, niin hyvä kun on ihmisiä jotka kokeneet saman. Ymmärtää asioita ja saa tukea. Kun nämä muutama kaveri, mitä on, niin ei ne sitä oikein ymmärrä.
-
Samaa mieltä olen myös minä siitä, että nämä sivustot tuovat valtavasti lohtua ja jaksamista arkeen ilman miestä. Näiden lisäksi on yksi erityisen ihana ystävä, joka jaksaa kuunnella, ja edes yrittää ymmärtää. Muille ystäville en niin kauheasti ole tuntojani purkanut, lähinnä pinnallisesti jotain olostani sanonut. Kyllä hekin tukevat ja varmasti kuuntelisivat, mutta jotenkin en jaksa avautua kauhean monelle asiasta.
-
Kyllä nää sivut (=vertaistuki) on ollut parasta. Vaikka kaverit ja äiti :-[ on koittaneet olla kovasti tukena, niin tuntuu siltä, että he eivät kaikkea ymmärrä. Joissain asioissa surkuttelevat liikaa ja joskus eivät ymmärrä aiheeseen liittyvää (rankkaakin) vitsailua.
Mutta onneksi tämä sivusto on olemassa ;)
-
Kyselläänpä uusilta. :)
Minkälaista tukea tunnette tarvitsevanne rt-vuoden aikana, ja miltä suunnalta mahtaa se paras tuki tulla? Vai tarvitaanko sen suurempaa tukea ylipäätään? ???
Kyllä sitä juttuseuraa kaipaa, kun toinen on poissa. Ja mikäs sen parempi, kun jutskata sellaisten kanssa, jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa. Selvisin kyllä aika hyvin miehen ekan reissun ajan, vaikka välillä olikin vaikeaa ja ikävä mieletön. Mutta uskon, että nyt on helpompaa, koska tiedän jo mihin "joudun" ja nyt on vertaistukeakin saatavilla. :)
Kyllä mulle varmaan eniten oli apua miehestä, kaikki tekstarit, puhelut, kirjeet, chatissa juttelu ym. auttoivat jaksamaan ja vähensivät ainakin hetkeksi ikävää. Ja mun sydänystäväni kyllä kyseli mun jaksamista sekä myös äiti, jonka kanssa ollaan läheisiä muutenkin. Olin kyllä hieman pettynyt miehen veljeen ja hänen vaimoonsa, eivät kertaakaan kysyneet, että miten mulla menee. Päinvastoin, sain kuulla miehen veljeltä (oli pienessä sievässä), että olisin voinut enemmän käydä katsomassa heitä ja kummipoikaamme. Olisin toki voinut ja aioinkin parantaa tapani, mutta olisivat hekin voineet edes kerran kysyä, että mitä kuuluu. Eikä anopistakaan juuri kuulunut mitään, eipä kuulu kyllä muutenkaan. Nyt kun tämä uusi reissu tuli ajankohtaiseksi, hän oli kysynyt mieheltä, että onko meneekö meillä huonosti? Eli mies ei voisi muuten lähteä maailmalle, meillä on siis oltava ongelmia... Multa anoppi ihme kyllä kysyi, että miltä musta tuntuu, kun mies lähtee.
Kosovon-reissun aikaan mä olin tosi paljon töissä, enkä ehtinyt (onneksi) koko ajan ikävöimään. Nyt on vielä ensi vuosi auki töiden ym. suhteen, joten eipä sitä tiedä kuinka ikävissään sitä täällä ollaan. Nyt mulla on onneksi tuo koiraystävä ja toisesta kovasti haaveilen. Mä viihdyn tosi hyvin kotona ja helposti jäänkin tänne yksikseni nyhjäämään. Mieskin on jo nyt patistellut mua, että alat tavata kavereita, etkä jää kotiin kökkimään. Täytyykin yrittää vähän skarpata tuon sosiaalisen elämän suhteen. Tai sitten mä istun kaiket päivät täällä teidän kanssa. ;)
-
Mulle miehen lähtö oli aika vaikea paikka viime keväänä ( jäi talon rakentaminen kesken yms. ). Ja kyllä nää sivut auttoi aina pahimman lanan iskiessä kun huomasi, että en ollut ainoa miestään ikävöivä.
-
Kyselläänpä uusilta. :)
Minkälaista tukea tunnette tarvitsevanne rt-vuoden aikana, ja miltä suunnalta mahtaa se paras tuki tulla? Vai tarvitaanko sen suurempaa tukea ylipäätään? ???
Tänään löysin tämän sivuston ja olen nyt jo varma että tämä on se paras tukiverkko ja järjissä pitävä voima. Omat läheiset ystävät on tietysti toinen, mutta ei ne kuitenkaa IHAN täysin ymmärrä koskaan (vaikka niidenkin miehet on käynyt armeijan ;) ;D) Ja kyllä, tukea tarvitaan ja paljon! Minä olen niin kovin mustasukkainen luonne :-[ että mut tarttee pitää tiukasti maan pinnalla kun muu netti on pullollaan niitä ei niin imartelevia epätotuuksia rt-miehistä ja huorissa käymisestä ynnä muusta. Ne sattuu kun on näin "vihreä" tässä touhussa vaikka järki uikuttaa taustalla että ne on pelkkää sontaa. Kyllä naisen mieli on verraton ::)
-
Kyllä ne nämä sivut on ollut paras tukimuoto ehdottomasti ;D täällä on saanut lukea toisten kokemuksia ja kertoa omista tunteistaan ja täällä kyllä oikeesti kannustetaan jaksamaan :D...Myös ystävät on olleet tosi tärkeitä ja ne on varmaan saaneet kuulla rt-asioita jo kyllästymiseen asti,mutta ei oo kukaan vielä käskeny mun olla hiljaa ;D
-
Joukossa on taas tuoreitakin leskiä. Miltä taholta saatte tai odotatte eniten tukea? Vai tarvitseeko rt-reissun aikana mitään erityistä tukea ollenkaan? ???
-
Mä luulen, että näillä sivuilla pyöriviltä ihmisiltä saan parhaiten tukea! Ja tietysti omalta perheeltä. Kaverit ei ehkä oikein ymmärrä tätä meidän ratkaisua ja siksi sieltä on turha tukea odottaa...
Ja eihän kukaan voi ymmärtää tätä tilannetta ja omia tuntemuksia paremmin, kuin saman kokeneet. Kyllä vertaistuki on kaikkein tärkeintä!
Vaikka toisaalta en tiedä tarvitsenko varsinaista tukea vaan lähinnä on kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa. Tietää ettei ole yksin tässä tilanteessa. Mutta kai se on sitten sitä tukea, mene ja tiedä...
-
Mä luulen, että näillä sivuilla pyöriviltä ihmisiltä saan parhaiten tukea! Ja eihän kukaan voi ymmärtää tätä tilannetta ja omia tuntemuksia paremmin, kuin saman kokeneet. Kyllä vertaistuki on kaikkein tärkeintä! Vaikka toisaalta en tiedä tarvitsenko varsinaista tukea vaan lähinnä on kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa. Tietää ettei ole yksin tässä tilanteessa. Mutta kai se on sitten sitä tukea, mene ja tiedä...
Oon hyvin samoilla linjoilla KooKoon kanssa. Täällä sivulla olevista ihmisistä tulee varmasti olemaan erittäin suuri tuki! Oikeastaan jo ennen L:n lähtöä lueskelin palstaa aika paljon ja oli helpottavaa lukea, kuinka hienosti muut ovat selvinneet rt-vuodesta ja kuinka ihanasti täällä ollaan tukemassa toisia niin iloissa kuin suruissakin :)
Meillä ei ole vielä kovin pitkää yhteistä historiaa takana ja lähinnä siksi on tietyllä tavalla huoli siitä, että etäännytäänkö nyt toisistamme.. Mutta toisaalta tiedän, että ollaan molemmat hyvin onnellisia toisistamme ja yhdessä, eli eiköhän tämä hyvin mene ja vain vahvista suhdettamme :) Mulla on onneksi kaverit ja varsinkin äiti ihan korvaamaton tuki. Mutta eiväthän he tietenkään sillä tavalla tajua tilannetta ja mun tuntemuksia, kuin saman kokeneet. Eli edelleenkin kiitän ylläpitoa siitä, kuinka hienoa on että tällainen sivusto on olemassa :D
-
Eli edelleenkin kiitän ylläpitoa siitä, kuinka hienoa on että tällainen sivusto on olemassa :D
Ylläpito kiittää ja kumartaa! :hello2:
Ilman teitä käyttäjiä tätäkään foorumia ei olisi, joten suurkiitos teille!! :D
-
Vaikka oonki jo kirjottanu tänne ja todennu että tää foorumi on kyllä tosi hyvä tukimuoto, niin sanonpa nyt vielä näin kokeneempana, että on se. :)
Saas nähä saattaa tulla vierotusoireita, kun olen kesän poissa Suomesta, en tiedä niitä nettimahdollisuuksia siellä..
Nooo... eiköhän sieltä löydy noita virikkeitä..;) ::) ;D
-
Nii pitää vielä lisätä, että täällä tosiaan sen tuen lisäksi saa jutella ihmisten kanssa, joilla on tai on ollut sama tilanne. Ei kaverit sillee ymmärrä, usein monet vaan kyselee että mitenkäs se mies on siellä Kosovossa viihtyny ja miten sillä menee siellä. Tosi mukava kun kyseleevät, mutta ei kukaan paljon kysele miten mä pärjäilen...
No, ehkä mä näytän pärjäävän hyvin..? Ne masennukset iskeeki aina illalla kun on yksin, jolloin on kiva olla täällä :)
-
Minä ajattelin aika tyhmästi, kun ajattelin, että minulla olisi jotenkin raskaampaa kahden pienen lapsen kanssa kuin heillä joilla ei ole lapsia. Mutta kyllä ne yksinäiset illat ovat jotain mitä minä en tavallaan joudu kokemaan. Lapset ovat minun tukeni ja tietysti tämä foorumi; henkisistä tuista parhain.
-
Minä ajattelin aika tyhmästi, kun ajattelin, että minulla olisi jotenkin raskaampaa kahden pienen lapsen kanssa kuin heillä joilla ei ole lapsia. Mutta kyllä ne yksinäiset illat ovat jotain mitä minä en tavallaan joudu kokemaan. Lapset ovat minun tukeni ja tietysti tämä foorumi; henkisistä tuista parhain.
Tuo on.. aika nätisti sanottu. :) Minä oon aina jotenki ajatellu, että mitäpä minä valitan, kun on niitä perheellisiä, joilla on varmasti vielä vaikeampaa..
Mutta että perheellinen ihminen sanoo noin, niin.. no, niin kai se on. Onhan meillä ne yksinäiset illat, kaikista ei aina osaa nauttia.
Tosin, tunnettehan tekin varmasti itsenne yksinäiseksi, kaikki on nyt yhden ihmisen hoidettavana ja kun lapset on menneet nukkumaan niin siinä sitten pieni hetki illasta yksin..
Että eiköhän tässä olla aika samoilla fiiliksillä hieman eri muodoissa vaan ;) Että et mielestäni kyllä tyhmästi ainakaan ajatellut!
-
Mikä onkaan se paras tukimuoto rauhanturvaajan omaisille? Kaipaisitteko lisää tukimuotoja? Vai onko rt-lesken elämäntilanteessa edes mitään suurempaa tarvetta erityiselle tuelle?
-
Ite en oikein muuta tukimuotoo kyllä kaipaile, ku sellasia ihmisiä ympärille jotka ymmärtää asiat, en sellasia jotka vaan sanoo "mä tiedän miltä susta tuntuu", ihan muodon vuoks.
Ja jonkun joka kärsivällisesti kuuntelee mun avautumistani täällä kotomaassa ja osaa vielä sanoo et missä mä oikein lanaan. ;D
Mun elämäntilanteeseeni paras tukimuoto on omat puuhat ja sit tää foorumille addiktoituminen. :D
-
Ite en oikein muuta tukimuotoo kyllä kaipaile, ku sellasia ihmisiä ympärille jotka ymmärtää asiat, en sellasia jotka vaan sanoo "mä tiedän miltä susta tuntuu", ihan muodon vuoks.
Sama täällä, parasta on se, että täällä on ihmisiä, jotka käy läpi samoja fiiliksiä, ylä- ja alamäkiä. Lohduttaa paljon enemmän kuin se, että ystävät sanovat "kyllä se siitä, ei se vuosi nyt niiiin pitkä aika oo" (vaikka toki hyvää hyvyyttään sanovatkin). Täällä voi hajoilla ihan rauhassa ja olla varma, että muut tietää aika tarkkaan miltä tuntuu ;)
Ja tietty se, että kun joku hehkuttaa vaikkapa lomaviikon alkamista, niin täällä osataan aidosti olla toisen puolesta onnellisia, vaikka oman miehen seuraavaan lomaan olis vielä kuusi viikkoa ;D Sillä kaikki tietää, millainen se fiilis on....
-
No lesket tottakai. :D Kyllä mäkin oisin aika huuli pyöreenä ollut tän 9 kuukauden ajan, jos en ois tänne joskun eksynyt. :)
-
Mitäs uudenuutukaiset lesket on mieltä? Mikä ois/on paras tukimuoto?
Nythän näitä tukijuttuja alkaa olla jo erilaisia, miltä teistä tuntuu tämä tukipuhelin juttu? vielähän se ei käsittääkseni ole toiminnassa, mutta piakkoin. Luuletteko, että tulis soitettua? Vai onko tällanen keskustelufoorumi parempi?
Rohkeesti vaan sanomaan mielipiteenne! :)
-
Minusta tämä foorumi on ehkä tärkein tukimuoto, koska tänne voi tulla tilittämään milloin haluaa, täällä tapaa muita samassa tilanteessa olevia tai olleita ja täällä pystyy puhumaan kaikesta mahdollisesta mieltä painavasta. Ja joistakin asioista kirjoittaminen on ainakin itsestä helpompaa kuin ehkä niistä puhuminen.
Toki ystävät ovat suurena tukena myös, mutta ainakaan itsellä ei ole yhtään sellaista läheistä ystävää jolla olisi rt-leski taustaa. Mihinkään puhelimeen tuskin soittaisin tukea saadakseni. Tai no ehkä kännissä kun menee oikein huonosti!!! ;D ;D
-
Mikä onkaan se paras tukimuoto rauhanturvaajan omaisille? Kaipaisitteko lisää tukimuotoja? Vai onko rt-lesken elämäntilanteessa edes mitään suurempaa tarvetta erityiselle tuelle?
Niin kertokaahan.Tukea voi olla montaa sorttia.
Tässä yksi http://rauhanturvaajaliitonveteraanituki.palvelee.fi/
-
Mikä onkaan se paras tukimuoto rauhanturvaajan omaisille? Kaipaisitteko lisää tukimuotoja? Vai onko rt-lesken elämäntilanteessa edes mitään suurempaa tarvetta erityiselle tuelle?
Niin kertokaahan.Tukea voi olla montaa sorttia.
Tässä yksi http://rauhanturvaajaliitonveteraanituki.palvelee.fi/
No, omia kommentteja...
Toi sana "veteraani" karkottaa ainakin mut välittömästi... ja muutenkaan en puhelimella kyllä lähtis tukea hakemaan...
Mut jos tuosta jollekin on hyötyä ja joku sen omakseen kokee, niin todella hieno juttu!! Meitä on niin monia erilaisia, et kaikille tää netti ei sovi, joten hyvä, et on vaihtoehtoja.
-
Mikä onkaan se paras tukimuoto rauhanturvaajan omaisille? Kaipaisitteko lisää tukimuotoja? Vai onko rt-lesken elämäntilanteessa edes mitään suurempaa tarvetta erityiselle tuelle?
Niin kertokaahan.Tukea voi olla montaa sorttia.
Tässä yksi http://rauhanturvaajaliitonveteraanituki.palvelee.fi/
No, omia kommentteja...
Toi sana "veteraani" karkottaa ainakin mut välittömästi... ja muutenkaan en puhelimella kyllä lähtis tukea hakemaan...
Mut jos tuosta jollekin on hyötyä ja joku sen omakseen kokee, niin todella hieno juttu!! Meitä on niin monia erilaisia, et kaikille tää netti ei sovi, joten hyvä, et on vaihtoehtoja.
Tästä niin samaa mieltä, en vaan kehdannut sitä kirjoittaa.
-
Minäkin olen vahvasti samaa mieltä IQ:n ja Lonelyn kanssa, veteraaneja on kyllä mun mielestä vain yhden sorttisia tässä maassa...
-
Nyt VETU myös sähköisenä [email protected]
-
Nyt VETU myös sähköisenä [email protected]
Tämähän on hyvä juttu - kynnys lienee matalampi kuin soittaessa. :)
-
Nyt VETU myös sähköisenä [email protected]
Tämähän on hyvä juttu - kynnys lienee matalampi kuin soittaessa. :)
Tämähän se on tarkoituksena tässä
-
Juu, hyvä, että palvelua kehitetään eteenpäin! :D Tuo laskee varmasti paljonkin kynnystä, kun saa ottaa yhteyttä sähköpostitse! :D
-
Parhaat tukimuodot TOP 3
3. Omat parhaat ystävät
2. Rt-lesket
1. Rauhanturvaajakaverit, jotka voivat vastata kysymyksiin mahdollisimman totuudenmukaisesti ja kasvotusten...
Rt-lesket on kyllä silti paras paikka sellaisen yleisen jännittyneisyyden ja stressin purkamiseen... ja täällä saa sitä paljon puhuttua vertaistukea :respekt:
-
Mikä on ollut paras tukimuoto? Oletteko kaivanneet jonkin muun tyyppistä tukea kuin mitä on ollut saatavilla? Oletteko ylipäätään kaivannut kummempaa tukea?
Itselleni vertaistuki tällä foorumilla on ollut tärkeää. Olisin tullut toimeen myös ilman sen suurempaa tukiverkostoa, mutta kieltämättä vertaistukiseurassa on reissuista saanut itsekin enemmän positiivista irti. Silloin kaukaisella 90-luvulla olisin saattanut kaivata jonkinlaista tukea, vielä kun uudella paikkakunnalla ei ystäviäkään suuremmin ollut.
-
Mulle paras tukimuoto oli tän vertaistuen tapaamiset. :-* Ne on olleet kultaakin kalliimpia hetkiä, kun on päässyt kasvotusten juttelemaan samanhenkisten samassa tilanteessa olevien kanssa. :) Ja nimenomaan niin, et on ensin tutustunut näin kasvottomana ja sit nähty. :)
-
Vielä kerran tytöt ja pojat tämäkin tukimuoto esille. (Hups, tulipa suuri kuva.)
(http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/images/stories/vetu_magneetti.jpg)
-
Joskus silloin Afganistan-aikaan ihan paras tuki oli kyllä samassa tilanteessa oleva ystävä, johon muuten tutustuin tämän foorumin kautta. :-* Jokunen lasillinen viiniä kului maailmaa parannellessa.