Tiedä sitten vaikuttaako "sisäiset" asenteet ulkoiseen käyttäytymiseen juurikin vaikka empatian osalta... Tokihan kyse on myös siitä, kykeneekö toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ylipäänsä. Kyllä minäkin pystyn töitä tekemään henkilön kanssa, josta en yhtään pidä ja jonka usein työpäivän päätteeksi toivotan ***. Ja mielestäni onnistun siinä oikein hyvin (siis siinä töiden teossa... )
Mikäs sitä ihmisen toimintaa ohjailee, jos ei ne sisäiset jutut (ajatukset, tunteet, asenteet, ennakkoluukot, ihan miten vaan)?
Minusta ei ole kyse ihan siitäkään, tuleeko ylipäätään ihmisten kanssa toimeen.
Yleensä kuitenkin normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa siihen pystyy, jos siis haluaa. Vaan kyse on nimenomaan niistä asenteista. Ei kaikista pidäkään tykätä (siis omasta mielestäni). Mutta jos ihmisen (tai kokonaisen ryhmän tai kuvitellun ryhmän) arvioi ennalta syntyperän, kansalaisuuden tai "rodun" (
) perusteella, ollaan jo metsässä.
Aika rankka ilmaus; "elämänkokemuksen mukanaan tuoma rasismi"...
---
Plaaaah....
Mutta mitä enemmän elämänkokemusta minulla on niin, sitä avomielisemmin olen oppinut suhtautumaan kaikkeen, myös muihin ihmisiin.
Samaa mieltä muuten. Ja olen myöskin kuvitellut, että elämänkokemus ja erilaiset kontaktit nimenomaan
vähentäisivät ennakkoluuloja.
Vaikuttaisi siltä, että tässä puhutaan myös hieman eri asioista. Siis jos kokemuksen myötä on tullut tulokseen, että X ja Y on paskoja jätkiä, mikäs siinä. Mutta jos sanotaan, että X ja Y ovat edellä mainitun kaltaisia,
koska he ovat serbejä/muslimeja/romaneja/jenkkejä/ulkomaalaisia/liian erilaisia kuin suomalaiset/tai mitä muuta tahansa, silloin ei puhuta kokemuksen, vaan ennakkoluulojen pohjalta. Samoin, jos yleistetään, että koska X ja Y on syvältä,
myös kaikki muut samaa syntyperää/samaa uskontoa/saman näköiset jne. ovat syvältä, ei voi noista "realiteeteista" puhua.