Camp Koti

Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: Evi - 20/09/2016, 07:18:50

Otsikko: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 20/09/2016, 07:18:50
Onko ketään kuka haluaisi jakaa tuntemuksia. Oma mieheni on lähdössä marraskuun alussa Libanoniin. Viimeksi oli reissussa 10 vuotta sitten mutta taas tää tuntuu ihan uudelta asialta vaikka koettu ennenkin.
Ei niinkään tilanne siellä jännitä vaan se, että kaikki kotihommat jää mulle.
Meillä on 2 lasta 8 ja 11 vee. Stressi lähdöstä aivan käsittämätön...
Toivon todella että löytäisin jonkun joka haluaisi jutella omat kaverit eivät ole samassa tilanteessa joten eivät aivan täysin ymmärrä tätä mun oloani...
Toivon pikaista vastausta. Kiitos.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Lilian - 20/09/2016, 09:20:38
Kyllä täältä vertaistukea löytyy. Oma mieheni oli vastikään Libanonissa, kotiutui toukokuussa. Meillä 10v ja 12v lapset eli aika sama tilanne oli meilläkin.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 20/09/2016, 12:15:11
Onko ketään kuka haluaisi jakaa tuntemuksia. Oma mieheni on lähdössä marraskuun alussa Libanoniin. Viimeksi oli reissussa 10 vuotta sitten mutta taas tää tuntuu ihan uudelta asialta vaikka koettu ennenkin.
Ei niinkään tilanne siellä jännitä vaan se, että kaikki kotihommat jää mulle.
Meillä on 2 lasta 8 ja 11 vee. Stressi lähdöstä aivan käsittämätön...
Toivon todella että löytäisin jonkun joka haluaisi jutella omat kaverit eivät ole samassa tilanteessa joten eivät aivan täysin ymmärrä tätä mun oloani...
Toivon pikaista vastausta. Kiitos.
Oikeaan paikkaan tulit! Tsemppiä reissun odotukseen! Tänne vaan rohkeasti purkamaan tuntoja, kun tarvii varoventtiiliä availla! Täältä löytyy monta "lapsellista", joiden puoliso on RT-hommissa ollut, että vertaistukea löytyy kyllä!

Alku on varmasti raskaampaa ennen kuin tottuu yksin arkiasiat hoitaamaan. Lapset on onneksi jo niin isoja, että heistä saat apua, joten rohkeasti vaan hyödyntämään heitä ja yhdessä tekemään asioita.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 20/09/2016, 12:52:32
Hassuahan tässä on se että hoidan kotihommat muutenkin pääosin itse, mutta jotenkin tieto siitä että nyt ne tosiaan on mulla sitten kaikki niin saa mut jotenkin kauheen stressaantuneeks.
Viime reisusta on kuitenkin jo aikaa se 10 vuotta ja silloin oli tilannekin aika eri. Sairastin silloin vaikeahoitoista Epilepsiaa ja oli juuri ollut epilepsia kirurgisessa leikkauksessa ja muistikuvat tuosta ajasta aika hataria.
Silloin oli tuttuja samassa tilanteessa ja sain heiltä tukea, mutta nyt tilanne hieman eri.
Nyt lapsia on kaksi. Tosin siten jo isoja että asioista pystyy hieman keskustelemaan, mutta ystäviä ei nyt liiemmälti ole.
Tänäänkin mies Säkylässä koulutuksessa ja minä vapaapäivällä kotona.
Se ottaa päähän että tunnen itsensä välillä tosi yksinäiseksi.

Pariin kertaan oon jo kuullu varmaan tutun lausahduksen muillekin: "jaa susta tulee sotaleski" heh heh.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Ulpu - 20/09/2016, 13:38:43
Tsemppiä kovasti Evi! Pura vaan tuntojasi, täällä tiedetään miltä susta tuntuu. Nyt ei taida olla ketään aktiivista, jonka mies olisi just nyt reissussa, mutta kyllä nää jutut muistissa on. Ja toisilla reissusta lyhyempi aika (niinkuin Lilian jo totesi), toisilla pidempi.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: zatu - 20/09/2016, 20:29:28
Ei siinä mitään sääntöä ole, etteikö saisi jännittää, vaikka tilanne ei olekaan kokonaan uusi. Onhan elämäntilanteesikin erilainen kuin viimeksi (tosin haastava taisi olla silloinkin!). Kurjaa, että joudut nyt stressaamaan niin paljon. :( Oletteko miettineet miehesi kanssa, mitä voisi tehdä, jotta tilanne olisi vähemmän stressaava? Vertaistuki on hyvästä, mutta myös käytännön tilanteisiin voisi olla valmiiksi jotain ratkaisuja mietittynä. (Esim. kuka tulee avuksi jos tulee jotain ongelmia, vaikkapa putket jäätyy ja koko porukka on flunssassa..) Ehkä tätäkin kautta voisi löytyä kavereita, ettei tuntuisi niin yksinäiseltä? :)

Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 21/09/2016, 07:30:51
Ollaan mietitty käytännön asioitakin. Vaikka vanhempani asuvat 50 km päässä niin varmasti tulevat apuun jos jotain erityistä tulee ja muutenkin varmasti auttelevat paljon. Äitini on luvannut ottaa lapsia viikonloppuisin hoitoon/kylään, että saan levätä. Ja tarvittaessa on myös lupautunut siivous avuksi. :)
Isäni auttaa varmasti jos talon kanssa tulee joku ongelma.
Mieheni isovanhemmat ovat luvanneet ottaa lapsia koulun jälkeen pari kertaa viikossa.
Appivanhemmistani en osaa sanoa avun kannalta koska välimme eivät ole kovin lämpimät, mutta on tässä muutakin tukiverkkoa.
Yksi kavereistani, yrittää edes ymmärtää tätä tilannetta vaikka ei ole itse kokenutkaan :), muut kaverit eivät edes yritä ymmärtää. :(
Poikani sain eilen avautumaan tuntemuksistaan ja häntä pelottaa vaikka onkin sanonut ettei haittaa vaikka isi lähtee  :(
Lasten kanssa ollaan jo mietitty miten joulu vietetään jos isi ei tule jouluksi kotiin...
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: zatu - 21/09/2016, 19:48:47
Tosi hyvä, että tukiverkkoa löytyy ja on tiedossa, että itse ei tarvitse kaikkea jaksaa. :)
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 21/09/2016, 20:56:22
Ei onneks tarvi jaksaa vaikka ainahan äiti ihmisillä varmaan tulee se että pitäs jaksaa vaan ku ei aina jaksa ;D
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 29/09/2016, 09:45:30
Onko muuten muilla ollut tapana laittaa miehensä mukaan jotain mikä lieventää koti ikävää? tai sit pahentaa sitä  ;)
Mä värkkäsin pieni kokoisen valokuva albumin kuvia yhteisistä hyvistä hetkistä ja tietysti lapsista.
Mä vaan aattelin että mikä olis kiva juttu sinne mukaan??? Ideoita???
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: veeruska - 29/09/2016, 10:52:01
Onko muuten muilla ollut tapana laittaa miehensä mukaan jotain mikä lieventää koti ikävää? tai sit pahentaa sitä  ;)
Mä värkkäsin pieni kokoisen valokuva albumin kuvia yhteisistä hyvistä hetkistä ja tietysti lapsista.
Mä vaan aattelin että mikä olis kiva juttu sinne mukaan??? Ideoita???

Meillä tein miehelle lahjan juuri lähdön alla. Teetätin minusta ja lapsista valokuvia, ostin viinikumeja ja salmiakkitikkareita, salmiakkia, aurinkorasvaa sekä purkkaa ja lisäksi ostin dödöä.

Vähän siis koti-ikävää pahentavia ja lievittäviä asioita.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Lilian - 29/09/2016, 14:43:35
Mä teetin kanssa valokuvan meistä. Sinne se päätyi sängyn viereen <3

Mä jännitin tosi kovin toista reissua, eka reissu oli todella raskas ja siitä jäi ikävät muistot. Ehkä eniten pelkäsin lasten reaktiota, miten kestän sen jos he ikävöivät kovin. Vaikka ennen reissua lapsiakin jännitti kovin ja pariin kertaan sitä itkettiinkin, niin sitten kun lähtö koitti ni kaikki menikin ihan tosi hyvin. Me oltiin skypen kautta yhteyksissä joka ilta (ihan muutama ilta jäi väliin jos mies ei töiltään ehtinyt) ja se oli ihan selkeästi suuri apu ja helpotus. Meillä lapsille muodostui todella tärkeäksi joka iltainen puhelu ja nimenomaan se että näki iskän. Toki tiedän niitäkin lapsia jotka eivät halunneet puhua isän kanssa ollenkaan, lapset on erilaisia. Mulle tämä toinen reissu oli jollain tapaa hyvin eheyttävä kokemus. Jopa niin hyvä että olen luvannut että voi lähteä kolmannellekin reissulle :)
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 19/10/2016, 11:01:08
Just havahduin ja tajusin, että eihän tässä ole enää kun tämä ja ens viikko ja seuraavan viikon tiistaina mies sit lähtee... hups ku menee aika äkkiä
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 19/10/2016, 11:22:27
Just havahduin ja tajusin, että eihän tässä ole enää kun tämä ja ens viikko ja seuraavan viikon tiistaina mies sit lähtee... hups ku menee aika äkkiä
Aika kyllä tosiaan lentää. Toivottavasti reissu lähtee hyvin käyntiin teidän molempien osalta! Tai paremminkin koko perheen osalta.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 19/10/2016, 19:25:33
Nyt on jo kyllä tosi vahvasti sellanen fiilis että kyllä tästä kaikki sunttaatuu...  ;D
Nyt jännittää mua jo paljon vähemmän ku tota miestä  ;)
Mulla on nyt ihan hyvä fiilis ehkä osaks johtuen että on ollu syysloma viikko ja on paljon rauhallisempaa ja muuten vähemmän stressiä.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Ulpu - 20/10/2016, 06:32:35
Hyvä juttu Evi, kyllä se siitä lähtee sujumaan!  :)
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: zatu - 24/10/2016, 22:59:39
Evi: kiva, että on rauhallisemmat fiilikset jo. :)
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 06/11/2016, 12:46:38
No niin mies sitten lähti tiistaina ja onhan tää taas aika erilaista. Haluaisin kysyä teidän mielipiteitä ja neuvoja muutamaan juttuun.
Ensimmäinen asia että miten teillä kaverit on suhtautunu? Mulla on tää viikko ollu aika yksinäistä kun tasan yks kaveri on tullut kunnolla käymään tuntuu siltä kun muut ei haluais tulla tänne. Kiva siinä sitten on olla kun haluais juttu seuraa ja muutenkin puhua "aikuisessa" seurassa ja kaikilla on helvekon moinen kiire 24/7. Ärsyttää.

Toinen ja ehkä vakavampi asia on se että miten teillä on lapset reagoinu lähtöön?
Meillä vanhempi (tyttö) 11 vee sulkeutu täysin ei halua puhua koko asiasta. Jos millään tavalla yritän puhua siitä niin sanoo että ei halua puhua.
Poika 8 vee taas kyselee kuolemasta ja jos isi ei tuukkaa takasin... Olen yrittäny selittää ettei siellä nyt ole sotaa ja siellä ollaan nyt vaan varmistamassa ettei tulekkaan....
Onko teillä hyviä neuvoja miten saa lapset puhumaan tuntemuksistaan???
Meillä tytön reagtio kun tultiin lentokentältä isiä saattamasta. Päästiin ovesta sisälle niin likka sano että mua oksettaa ei kuitenkaan oksentanut (veikkaan henkistä pahaa oloa) ja seuraavana aamuna sano ettei saa henkeä. Kiitos kaikille jo etukäteen kaikista vastauksista.

Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: zatu - 06/11/2016, 20:29:37
Tsemppiä Evi!
En nyt osaa sen kummemmin tässä kohtaa kommentoida, mutta lähipiirin suhtautumisesta on kirjoitettu aiemmin tässä (http://campkoti.net/keskustelu/index.php?topic=60.0) aiheessa (vähän vanhoja juttuja, mutta tuskin asia vanhenee).
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 07/11/2016, 10:25:38
No niin mies sitten lähti tiistaina ja onhan tää taas aika erilaista. Haluaisin kysyä teidän mielipiteitä ja neuvoja muutamaan juttuun.
Ensimmäinen asia että miten teillä kaverit on suhtautunu? Mulla on tää viikko ollu aika yksinäistä kun tasan yks kaveri on tullut kunnolla käymään tuntuu siltä kun muut ei haluais tulla tänne. Kiva siinä sitten on olla kun haluais juttu seuraa ja muutenkin puhua "aikuisessa" seurassa ja kaikilla on helvekon moinen kiire 24/7. Ärsyttää.

Toinen ja ehkä vakavampi asia on se että miten teillä on lapset reagoinu lähtöön?
Meillä vanhempi (tyttö) 11 vee sulkeutu täysin ei halua puhua koko asiasta. Jos millään tavalla yritän puhua siitä niin sanoo että ei halua puhua.
Poika 8 vee taas kyselee kuolemasta ja jos isi ei tuukkaa takasin... Olen yrittäny selittää ettei siellä nyt ole sotaa ja siellä ollaan nyt vaan varmistamassa ettei tulekkaan....
Onko teillä hyviä neuvoja miten saa lapset puhumaan tuntemuksistaan???
Meillä tytön reagtio kun tultiin lentokentältä isiä saattamasta. Päästiin ovesta sisälle niin likka sano että mua oksettaa ei kuitenkaan oksentanut (veikkaan henkistä pahaa oloa) ja seuraavana aamuna sano ettei saa henkeä. Kiitos kaikille jo etukäteen kaikista vastauksista.
Mulla myös kaverit vältteli... Ei ole kenekään kaverin kanssa välit palautuneet reissujen jäljiltä, mut onneks löytyi sit uusia ystäviä. En tiedä johtuiko siitä, et he ei tiedä mitä rauhanturvaaminen on, ja pelkäävät ettei sitä osaa kaveri enää muusta puhua, vai mistä johtui.

Ja likan reaktiot kuulostaa paniikkioireilta, mitkä sinänsä on ihan normaaleita, vaikkakin hyvin ikäviä. Toivotaan että sais mielipahaansa ulos, eikä patoais sisälleen, sillä noi oireet voi pahentua siitä entisestään. Voi olla lapsen vaikea jäsentää ajatuksiaan sanoiksi (ja voi ajatella ettei saa sanoa ikäviä asioita, tai haluaa säästää sua), mut toivottavasti jonkun kommunikointimuodon keksisitte, sillä eihän sen tarvi puhetta olla, millä saisit tytön mielipahaa purettua. Jos hän tykkää piirtää/maalata/askarrella, niin yrittäkää kannustaa ilmaisemaan itseään vaikka niin. Kannattaa kysyä apuja vaikka koulukuraattorilta, heillä on hyviä keinoja lapsen tunteiden ilmaisuun.

Vaikea tilanne tuo on lapsille kuintekin, kun iskä on yhtäkkiä pois kuvioista, vaikkakin vaan väliaikaisesti.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 07/11/2016, 10:31:30
oon ajatellu pyytää jos se piirtäs siitä se kuitenkin tykkää
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Lilian - 07/11/2016, 17:43:08
Mulla ei kaverit jättäneet reissujenkaan aikana. Toki meillä kaikilla elämä on aika kiireistä joten ei me kovin usein nähty kuten ei normaalistikaan (enkä itse sitä niin kaipaakaan kun töissä pääsen olemaan niin yltiö sosiaalinen etten sitä vapaalla enää kaipaa).

Meillä lasten kanssa meni hyvin, pelkäsin kovin mitä tulee mutta kaikki menikin enemmän kuin hyvin. Ei meilläkään hirveesti asiasta keskusteltu, välillä juteltiin ja silloinkin yritin etsiä joka asiasta positiivisia juttuja ja muutenkin tehtiin lasten kanssa paljon kaikkea kivaa ihan sen takiakin että saan heidän ajatuksiaan muualle ja piristystä elämään. Väkisin ei kannata lasta puhuttaa, yrittää tosiaan keksiä jokin muu keino. koulukuraattori voisi olla hyvä juttu teidän tilanteessa kun reaktio on ollut noinkin voimakas.
Meillä auttoi toki asiaan paljon se että mies on muutenkin paljon töiden takia poissa kotoa, toki ei niin pitkiä pätkiä kuin Libanonissa ollessa mutta kuitenkin. Meillä käytiin läpi myös sitä että isällä ei ole mitään hätää, iskä menee tekemään toimistohommia ja tulee kotiin kyllä. Lapsilla voi olla kova kuoleman pelko, se kannattaa yrittää kitkeä sieltä pois, uskoisin että se helpottaa asiaa jo jonkin verran.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 21/11/2016, 21:50:36
Meillä uusi ongelma. Poika 8 vee ei tahdo mennä nukkumaan millään. Ei hyvällä eikä pahalla... pelkään jos ei saa nukuttua koulu kärsii... vinkkejä kokeiltu on lukemista pienellä volyymilla huoneessa satukasetteja... joka ilta sama juttu.. vinkkejä otetaan vastaan...
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 22/11/2016, 07:56:38
Meillä uusi ongelma. Poika 8 vee ei tahdo mennä nukkumaan millään. Ei hyvällä eikä pahalla... pelkään jos ei saa nukuttua koulu kärsii... vinkkejä kokeiltu on lukemista pienellä volyymilla huoneessa satukasetteja... joka ilta sama juttu.. vinkkejä otetaan vastaan...
Onko kyse siitä ettei uskalla mennä nukkumaan? Nukkuisko sun vieressä? Ajattelin vaan, et meillä ainakin nuorempi poika reagoi lähes kaikkeen sillä, ettei halua käydä nukkumaan. Joko pelottaa käydä nukkumaan tai ei vaan osaa rauhoittua kun joku asia painaa mieltä. Yleensä nukahtaa, jos olen vieressä ja nukkuukin koko yön sitten vaikka lähden pois.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 22/11/2016, 09:13:48
Nukkuis mun vieressä mutta en oikein uskalla ottamaan viereen kun siitä tulee niin helposti tapa. Mielummin yrittäisin mitä tahansa muuta... tosin eilen nukahti jo tunnin ja 20 minuutin päästä siitä kun sanoin ensimmäisen kerran että nyt nukkumaan.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: veeruska - 22/11/2016, 09:37:48
Meillä kuopus oli 6v kun isi oli alhaalla. Hänellä kanssa oli alkuun sitä että ei uskaltanut nukkua. Sovittiin pelisäännöksi, että nukkui minun vieressä aina kun siltä tuntui, isän lomien aikana tietysti omassa sängyssä. Homma toimi hyvin.

Ajattelin silloin, että kaipasi läheisyyttä ja tiedon siitä, että äiti on vieressä. Nyt siis jo useampi vuosi tuosta ja kaikki lapset nukkuvat omissa sängyissään.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 22/11/2016, 12:37:37
Meillä kuopus oli 6v kun isi oli alhaalla. Hänellä kanssa oli alkuun sitä että ei uskaltanut nukkua. Sovittiin pelisäännöksi, että nukkui minun vieressä aina kun siltä tuntui, isän lomien aikana tietysti omassa sängyssä. Homma toimi hyvin.

Ajattelin silloin, että kaipasi läheisyyttä ja tiedon siitä, että äiti on vieressä. Nyt siis jo useampi vuosi tuosta ja kaikki lapset nukkuvat omissa sängyissään.
Juu, tästä syystä mäkin oon herkästi viereen ottanut. Meillä kans nykyään nukkuu kyllä ihan hyvin omassa sängyssään vaikka elämänsä ensimmäiset 6 vuotta käytännössä joka yö kun oltiin saman katon alla, nukkui mun vieressä.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Lilian - 22/11/2016, 15:28:45
Meidän nuorempi, nyt 10v nukkuu mun vieressä aina kun iskä on työreissussa eikä ole tullut tapaa. Ollaan tehty selvät pelisäännöt että vieressä vain kun iskä ei ole kotona, muutoin omassa huoneessa ja hyvin on mennyt.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Marge - 27/11/2016, 17:32:33
Meillä kans oli aikoinaan niin, että K nukkui aina mun vieressä, kun iskä ei ollut kotona. Lapsen kanssa kun tekee säännöt selväks niin ei siitä tule ongelmaa
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 25/12/2016, 14:09:00
Nyt on sujunut jo paremmin lapset nukkuvat vapailla kun ei ole koulua vieressä muuten omissa sängyissä. Joulu oli itselle vähän haikea mutta sujui sekin yllättävän kivasti kun oli lähisukulaiset vierailemassa... Lapsilla oli hauskaa ja olivat iloisia itsejään mieheltäni oli tullut Kirjekuoressa joululahja meille kaikille pikkulahjat ja ihanin lahja oli kirje jossa oli omat osiot meille kaikille ja jossa oli isiltä terveiset ja rakkauden tunnustukset meille kaikille... Kyllä siinä vähän tippa tuli silmä kulmaan. Rauhallista joulun aikaa kaikille  :)
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 04/01/2017, 17:42:52
Onko kellään sattunut niin että on joku sukulainen kuollut täällä sillä aikaa kun toinen on ollut pois tällä kertaa ihan minun suvustani ja olin viime viikonloppuna hautajaisissa mutta nyt näytää siltä että on tulossa toiset hautajaiset perään melkein... Ja että tämä on nyt se hetki kun todella kaipaa sitä toista vierelleen vaikka eihän se toinen niinkään mitään tehdä voi muuta kuin olla läsnä ja lähellä ja juuri sitä nyt kaipaan...
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Ulpu - 04/01/2017, 22:07:01
Osanotto sinulle. Ja jaksamista, menetykset on aina vaikeita, saatika, että ei ole sitä toista siinä tukemassa. Ja jos niitä vielä tulee kaksin kappalein. Ihan se läsnäolokin (ja kainalo) on tosi tärkeää vaikeissa tilanteissa, vaikkei varsinaisesti muuta tekisikään.

Minulta kuoli isä miehen ollessa kolme vuotta sitten Afganistanissa. Miehen lähtiessä oli jo tiedossa, että isä ei elä pitkään (oli saattohoidossa), mutta olihan se silti aika raskasta, kun isä sitten kuoli ja olin yksin. Mies toki ajatuksissa mukana, mutta fyysisesti kaukana. Ja mulla oli tilanne muutenkin sellainen, että hoidin kaikki kuolemanjälkeiset asiat yksin, joten kyllä siinä olisi olkapäätä tarvittu. Mies pääsi hautajaisiin, koska oli tulossa lomille niin, että lykättiin hautajaisia ja odotettiin. Se oli tosi tärkeää mulle, ettei tarvinnut saattaa isää ilman miestä.

Vaikeita juttuja, mutta siitä(kin) selvittiin. Iso ja tärkeä tuki silloin (kuin muutenkin) oli naiset täällä. ♡
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 05/01/2017, 08:47:31
Onko kellään sattunut niin että on joku sukulainen kuollut täällä sillä aikaa kun toinen on ollut pois tällä kertaa ihan minun suvustani ja olin viime viikonloppuna hautajaisissa mutta nyt näytää siltä että on tulossa toiset hautajaiset perään melkein... Ja että tämä on nyt se hetki kun todella kaipaa sitä toista vierelleen vaikka eihän se toinen niinkään mitään tehdä voi muuta kuin olla läsnä ja lähellä ja juuri sitä nyt kaipaan...
Osanotot suruusi!

Mun kuoli isoisä miehen ollessa Kosovossa. Pahinta oli se, kun toista ei saanut edes langanpäähän sillon kun olisi tarvinnut... Meni varmaan toista päivää ennen kuin soitti takaisin, siihen mennessä olin viestillä kyllä jo laittanut et mitä oli tapahtunut... Hautajaisiin sentään pääsi.

Kyllä se ikävää oli, kun toinen ei ollut tukena täällä ja kun oli kaukana, ei hän osannut yhtään suhtautua mun suruuni... Ensin ei meinannut anoa edes lomaa hautajaisiksi, kun oli sitä mieltä et mitä häntä siellä tarvitaan... :-\ Mut se nyt on hänen luonteenvikansa, ettei ole koskaan osannut suhtautua siihen et joku häntä tarvitsee ja hänen tukeaan tarvitsee.

Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 04/02/2017, 19:30:02
Mitenkäs teilllä on lomat yleensä sujunu? Meillä meni tosi mukavasti se 6 päivää vaikka tosi lyhyt aikahan se oli. Lapset sai aikaa isänsä kanssa ja minä sit iltaisin kun lapset meni nukkumaan. Joitakin kotihommiakin ehti jopa hoitaan siinä ajassa ja viimeisenä lomapäivänä käytiin kaupungissa (Porissa) syömässä ja vähän ostoksilla. Ihan kuin rakastuis enemmän vaan tohon mieheen jonka kanssa pian 13 vuotta oltu yhdessä  ;D
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 19/06/2017, 10:55:14
Nyt on menny parikkukautta vähän usvassa. Miehen viimelomalla mun isä kuoli isä oli siis vasta 63 vee. Heti ekana päivänä kun mies tuli lomalle ja se loma meni sit siinä että järjestettiin mun äidin ja miehen kans hautajaiset kauheella kiiruulla.
Mies ei saanu yhtään lisää lomaa vaik koki että olis halunnu olla vielä hetken hautajaisten jälkeen mun tukena mut ei onnistunu... Monta viikkoo skypes kyseli vielä perään että pärjäätkö nyt varmaan ja miten sä jaksat. Tuunko kotiin täältä... Kielsin tulemasta.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: IceQueen - 19/06/2017, 12:21:09
Nyt on menny parikkukautta vähän usvassa. Miehen viimelomalla mun isä kuoli isä oli siis vasta 63 vee. Heti ekana päivänä kun mies tuli lomalle ja se loma meni sit siinä että järjestettiin mun äidin ja miehen kans hautajaiset kauheella kiiruulla.
Mies ei saanu yhtään lisää lomaa vaik koki että olis halunnu olla vielä hetken hautajaisten jälkeen mun tukena mut ei onnistunu... Monta viikkoo skypes kyseli vielä perään että pärjäätkö nyt varmaan ja miten sä jaksat. Tuunko kotiin täältä... Kielsin tulemasta.
Osanotot isäsi poismenon johdosta! :( Noi on ikäviä tapauksia kun toinen on kaukana, onneks mies oli kuitenkin paikalla auttamassa järjestelyissä ja sun tukena. :-*
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Ulpu - 19/06/2017, 13:19:08
Osanotto Evi. Yksin sureminen on raskasta, onneksi sulla tosiaan oli mies kuitenkin hetken tukena ja apuna. Tuli ihan mun miehen vika reissu mieleen.  :(
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: minni - 20/06/2017, 13:11:07
Otan osaa, Evi.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 25/06/2017, 00:44:39
Kiitos teille kaikille. Pääosin menee ihan ok. Sit on taas päiviä ku tuntee olevansa niin yksin.
Otsikko: Vs: Jännittää vaikka koettu ennenkin
Kirjoitti: Evi - 25/06/2017, 22:38:20
Tänään on ollu jotenkin super yksinäinen olo vaikka lapsetkin on ollu suurimman osan päivästä kotona. Ärsyttää ja ahdistaa ei niinkään se miehen poissaolo vaan se ettei kukaan oikeastaan käy ja huomaan pyöritteleväni kaiken maailman asioita päässäni.
ittekseni istuin tänään tuolla varastossa ja kuuntelin musiikkia ja yritin saada järjesteltyä paikkoja. Niin yksinäinen olo. Haluisin jutella jonkun kans puhelimessa mut kun en voi odottaa että kahdesta sukulaisesta aina jompikumpi ehtii turiseen mun kans.... ja ymmärtäähän sen ihmisillä jatkuu normaali arki oli mun olo mikä hyvänsä.