Yleiset > RT-jutut

Ystävien/sukulaisten suhtautuminen

<< < (4/42) > >>

zatu:

--- Lainaus ---
Niin että mites teillä muilla? Joudutteko "selittelemään" ?
--- Lainaus päättyy ---


No, mies oli juuri silloin lomalla, ettei kukaan niin kamalan huolissaan ollut. Mutta kyllä joku huomautti, että "on se hyvä, että nyt tulit lomalle, kun siellä ammutaan" tms. Niin kuin tästä lähtien kaikkia kohti siellä ammuttaisi.  :( Kyllä ainakin molempien vanhemmat huomasi (taas), että kriisialueella siellä ollaan...

Tara:
Meillä miehen rt-reissusta ei juuri tehty mitään "outoa ja omituista" asiaa. Mieshän on nyt ollut jo kotiutuneenakin huhtikuusta asti.

Yksi asia mua tosin vaivaa vieläkin, joka tapahtui ihan rt-reissun ekoina päivinä.
Mies lähti matkaan pitkäperjantaina 2003. Eli pitkät ja yksinäiset pyhät oli mulla edessä ja ne pyhät olikin tuskaa ja kyyneliä. Lauantaina tai sunnuntaina näin äitiäni mökillä ja hän ensitöikseen kysyi, että miten miehelläni siellä alhaalla on mennyt, että on varmasti ollut outoa nukkua ekat yöt pois kotoa ja että kuinkahan hän jaksaa.
Mulle tuli siitä kysymyksestä todella paha olo ja itkua nieleksien vastasin jotain ja lähdin lenkille. Oma äiti kyselee ensimmäisenä miehen jaksamista! Eikä edes ottanut ollenkaan esille sitä, että mitenkähän mä täällä olen jaksanut aivan yksin tyhjässä kodissa ekat päivät, jotka on vielä pyhäpäiviä!
Tuota asiaa en kuitenkaan koskaan ottanut äidin kanssa puheeksi, koska ei hän muuten osoittanut mitään sellaisia taipumuksia, että olisi kysellyt miehestä, mutta ei musta.
Asia jäi ja oli vain tuo yksi kerta. Mutta silti se välillä nousee mieleen..

zatu:

--- Lainaus ---
Mulle tuli siitä kysymyksestä todella paha olo ja itkua nieleksien vastasin jotain ja lähdin lenkille. Oma äiti kyselee ensimmäisenä miehen jaksamista! Eikä edes ottanut ollenkaan esille sitä, että mitenkähän mä täällä olen jaksanut aivan yksin tyhjässä kodissa ekat päivät, jotka on vielä pyhäpäiviä!

--- Lainaus päättyy ---


En muista mitään yksittäistä tapausta, mutta tällaista on itsellenikin tullut vastaan.  :( Juuri aluksi olisi varmaankin enemmän syytä olla huolissaan sen kotijoukkolaisen jaksamisesta, turvaajalla kun on paljon kaikkea uutta ja kenties kiinnostavaakin... Mutta ei kai se sitten tule kysyjälle mieleen.  ???

zatu:
Mitenkäs teillä, joilla reissuunlähtö on vasta edessä. Miten lähipiiri on reagoinut?

Nyt kun alkaa olla kotiutuminen lähellä, ei ole meillä päin kaverit tai perhe enää suurempaa huomiota kiinnittänyt koko turvailuun... Kyllähän sen sitten huomaa, kun se sieltä kotio tulee.  ;D

tiitu:
Nyt kun mies on lähtenyt, niin ei ole omat sukulaiseni asiaa edes sivunneet, kai ne pelkää, että luuhistun ;)

Muutama kaveri soitteli eilen, ja kyseli, että pärjäänkö. Ovat toki apunani jos sitä tarvitsen, mut tuli jo ennen lähtö ja keskiviikkona huomattua, ettei muut kuin itse tämän kokeneet osaa suhtautua (varsinkaan siihen lähtöstressiin)... Ne ei jotenkin ymmärrä mikä voi olla pielessä >:( Noita kommenteja toki on tullut, että jos suhde ton kestää, niin hyvä on, ja että oletko nyt aivan varma, että suhde kestää. No mistä hitosta sitä tietää, mut turha pelätä aaveita >:(. Sitä on vaan luotettava siihen, et kaikki järjestyy.

Ilman ystäviä, ja teitä kaikkia, olisi pari päivää olleet kamalia  :) Kiitos palstalle taidan tämän osoittaa..

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu