Maatilan tyttäreks synnyin ja maaseudulla pysyn!!
Enkä lähe ees puolen kilon palasina
Opiskeluaikana asuin kaupungissa muutaman vuoden, mut eihän siihen tää tyttö tottunu ollenkaan... joka yö kun heräsi siihenki, kun postimies hipsi rapussa... eikä kuulunu ikkunasta ku autojan ääntä. ???
Yhen kesän asuin pääkaupungissa...ihmisiä joka paikassa ja autoja, tungosta....(hyviä puolia kaupungissa oli, että kaikenlaiset tapahtumat oli ihan äärellään , ei tarvinnu suunnitella lähtevänsä johonkin konserttiin, senkun menit vaan
)
äite sitte naureskeli, kun tytär kotiin palattuaan vietti kahden viikon ajan päivänsä metsissä samoillen ja hiljaisuutta kuunnellen, imien itseensä maan tuoksua.
Mie vaan oon maaseutuun niin juurtunu. Mehtään kun tahtoo, niin ovesta vaan ulos, ja pihamaalla voi juoksennella vaikka alasti (jos siltä tuntuu
) ketään häiritsemättä.
-Eikä naapurin keittiö näy oman keittiön ikkunasta (..tarviis kiikarit, mut tehokkaat
)
En koe että täältä mitään puuttuiskaan.. onhan sitä tietysti kaikenlaista hommaa (niinku esim. lumityöt talvella) jotka toisinaan suututtaa, mutta senkin asian vain kuuluu olla niin..
