Maalle maalle maalle!
Maalaiselämää elänyt joskus, mutta kaupungissa olen nyt pysytellyt ihan tarkoituksella, että varmasti saa kaupunkielämää sitten tarpeeksi
No, nyt se tarpeeksi-raja on sitten tullut selvästi vastaan. Ei mene päivääkään ettenkö manaisi jotain asioita kaupungista. Eikä ne ole enää sellaisia asioita, jotka kuitenkin hukkuisi hyvien puolien alle. Mä olen jo suorastaan masentunut täällä nykyisessä asuinpaikassa
Järjellä ajateltuna tässä ei ole mitään vikaa.. Tampereen eteläpuolen iso ns. lähiö (tytärkaupunki voisi olla oikea nimike). Kaikki palvelut ihan lähellä. Metsää ja järviäkin lähellä. Asuintalo ja asunto siisti.
Mutta kun kaipuu vaan on toisenlaiseen. Oma talo, omaa maata.
Mihinkään omakotialueelle mua ei saisi. Mieluummin sitten vaikka kerrostalo tai rivitalo kuin omakotitalo alueella, jossa naapuri on muutaman metrin päässä.
Tampereen ympäristökunnista oon taloja katsellut harva se päivä. N.25-60km säteellä Tampereelta löytyy jo jotain sellaista mikä on haaveissa.
Ja tänään sitten osui silmään se paikka mitä voisi kutsua jo Löydöksi isolla ällällä. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Tampereelta kivankokoinen pari vuotta sitten täysin remontoitu talo, piharakennuksia, omaa tonttiakin ihan mukavasti eikä tontin rajan toisella puolella ole naapuria vaan tyhjää lääniä löytyy jonkin verran.
Ja on vieläpä nätin ja siistin näköinen talo ulkonäöllisestikin. Ja hintakin kohtuullinen.
Mutta.. olipas yllättävää, että moinen talo on varattu samantien.