Aika viisas kirjoitus joltain, jolla on pää sekaisin niin sekaisin kun sanallisesti kertoo.
Tällaisten vuoksi toivoisi, että autontuontivaikeudet unohdettaisiin, kuten aiemmin totesin.
Ei kai niitä tarvitse unohtaa.
Musta tuntuu siltä (sivusta monen tarinaa seuranneena), että se jälkipuinti pitäisi olla vasta hetken päästä kotiutumisesta. Yleisimmin vaikeudet ovat ilmenneet vasta hetken aikaa kotona oltua.
Jos siis mitään yleistä jälkipuintia edes pitäisi olla.
Mahdollisuus apuun pitäisi olla. Sellainen järjestelmä, josta todella apua saisi, jos sitä tarvitsee.
Ongelma vaan taitaa olla myös se, että kovin moni kotiutuva ongelmissa painiskeleva ei apua tahdo hakea ulkopuoliselta taholta.. ?
Esim. parisuhdevaikeuksissa varmaan melko harvoin käydään missään parisuhdeterapeutilla tms. Vaan asioista jankataan/tapellaan/kärsitään kotona ja silloin ongelmat helposti kärjistyy pahoiksi.
Se ei aina riitä, että puolisot omilla tahoillaan purkavat esim. vertaistuelle. Vaan joskus todella tarvittaisiin sellainen puolueeton taho, joka auttaa molempia yhdessä ja/tai erikseen. Eli siis yksi ja sama taho, joka tietää molempien osapuolten ajatukset asioista.
Näitähän kyllä Suomessa löytyy. Vaan kuinka moni sitä apua hakee.. Siihen taas ei auta mikään muu kuin ne ihmiset itse. Apua on ensin haettava ennenkuin sitä saa.
Mutta jos joku rt kotiutetaan henkisten ongelmien takia, niin silloin mun mielestä ns. jälkiseuranta pitäisi olla. Jos se jälkiseuranta/hoito tapahtuu kyseisen ihmisen omassa kotikunnassa kunnallisella puolella, niin yhteistyön pitäisi toimia sen verran, että hoitavassa tahossa tiedetään mistä on kyse.
Summa summarum. Pakollinen jälkipuintitilaisuus ei ehkä toimisi. Tai jos jotain sen tapaista alettaisiin kaavailla, niin se olisi hyvä olla vasta hetken aikaa kotiutumisen jälkeen.