Kyllähän mäkin toivon tuleville lapsilleni heidän etunsa mukaisia asioita ja edellytän mm. kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, lakien noudattamista jne.
Armeijaan meno on mun mielestä vaan vähän kuin opiskelualan/paikan valitseminen; siihen liittyy jokaisen omia, henkilökohtaisia arvoja ja vakaumuksia jonka perusteella valinta tehdään. Niitä valintoja en halua tehdä lasteni puolesta, sillä en myöskään voi elää heidän elämäänsä niiden valintojen kanssa vaan itse ne seuraukset/hyvät/huonot puolet kokevat. Minä toivon ja haluan että lapseni on 18-vuotiaana ehtinyt näitä asioita miettiä ja tekee valintansa sydämellään.
Jos joskus poikani ilmoittaa armeijaan lähtevänsä niin seison sen takana 100%:sesti. Sen lupaan.