En aio minäkään verkkareita syödä tulevaisuudessa, Mutta poikani koulutuksesta päätän minä ainakin näin ensimmäisellä 15 vuotiskaudella.
Valitsen asuinpaikan, koulun, teen kielivalinnat, harrastukset. Annan arvot elämään, päätän varhaiskasvatuksen elämänkatsomuksesta ja kaikki nämä vain ja ainoastaan jotta pojalla olisi parhaat mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa, olla vahva ihminen ja päättää oikein, itse. Olen siis äiti.
Armeija myönteisyys on nyt sattuneesta syystä aika pinnalla ollut tässä viime vuosina. Ja tuolla linjalla mennään loppuun asti. Todellakin.
Neito saa tehdä valintansa ihan itse, koska on siihen varmasti riittävän lujatahtoinen. Siitä meneekö hän armeijaan saa hän päättää itse. Epäilen. Taitaa lähteä tyyö ulkomaille heti kun on päästötoikkari kainalossa. Näin toivon ja oletan.
Pojan kohdalla tiedän monen työmahdollisuuden sulkeutuvan mikäli armeija ei ole kunnialla suoritettu. Sitä ei voi kiistää. Sotilaspassista kun kysytään kopiota vähän joka käänteessä.
Mielestäni vanhemmilla on oikeus olettaa lapsiltaan hyvää käytöstä ja kunnioitusta vanhempien valintoja kohtaan, tarvittaessa niistä toki voidaan keskustella, mutta perusasiat, arvot on ehdottomat.