> > > Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan
>onnistumatta, joten he äättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä
>alulle.
>Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja
>sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla
>täällä pian".
>
>Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti
>ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat. "Hyvää huomenta rouva. Te
>ette tunne minua, mutta olen tullut..."
>
>"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä," rouva Virtanen
>keskeytti.
>"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."
>
>"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle.
>No niin, mistä aloitetaan?" rouva Virtanen kysyi punastellen.
>
>"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi.
>"Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari
>kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi
>todella levittäytyä"
>
>"Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Virtanen, "No ei
>ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut"
>
>"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme
>useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta,
>niin uskon että tulos miellyttää teitä"
>
>"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Virtanen.
>
>"Rouva hyvä, minun työskentely tottumuksellani miehen täytyy saada
>työskennellä rauhassa. Olisi heinoa päästä sisään ja ulos viidessä
>minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
>
>"Niinpä tietenkin" rouva Virtanen myönteli.
>
>Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä
>tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
>
>"Ei kai!" rouva Virtanen ihmetteli.
>
>"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä
>kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." Valokuvaaja ojensi rouva
>Virtaselle kuvan.
>
>"Hän oli vaikea...?" rouva Virtanen kysyi varovasti.
>
>"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen
>saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme
>nähdäkseen paremmin."
>
>"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva Virtanen kysyi silmät täynnä
>ällistystä.
>
>"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko
>ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin
>räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella
>vehjettäni niin laukaisin loputkin."
>
>Rouva Virtanen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat
>purra... ö....vehjettänne?"
>
>"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain
>kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
>
>"Kolmijalan?" rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
>
>"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava
>pidellä kun alan toimimaan.
>
>Rouva? Rouva?....hyvä Luoja, hän pyörtyi."
