Camp Koti
Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: Hämis36 - 16/11/2005, 19:55:57
-
Kun miehenne lähtee/on lähtenyt keikalle niin mitkä luulette hänen tuntonsa olevan astuessaan koneeseen? Eli onko päällimäisenä se että vau nyt sitä mennään vai onko hänellä syyllisyyden pistos kyljessä kun joutuu jättämään daaminsa tai jopa jälkikasvunsa odottamaan?
-
Kun miehenne lähtee/on lähtenyt keikalle niin mitkä luulette hänen tuntonsa olevan astuessaan koneeseen? Eli onko päällimäisenä se että vau nyt sitä mennään vai onko hänellä syyllisyyden pistos kyljessä kun joutuu jättämään daaminsa tai jopa jälkikasvunsa odottamaan?
Uskoisin, että päällimmäisenä on ollut innostus pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta.
Lisäksi toivon, että hän ei ole tuntenut syyllisyyttä.
-
No meillä on puhuttu tästä asiasta paljon jo ennen lähtöä ja nyt. Minä en missään nimessä halua että mieheni kokee syyllisyyttä, että me jäädään tänne, ja olen jo valmiiksi anteeksi pyytänyt, että jos jossain riidan/ikävän tuoksinnassa moista sanon, tosin yritän ihan oikeasti olla sanomatta ja pitää kielenkannattimeni kurissa sillä Haluan hänen ottavan kaiken ilon irti enkä sitä, että hän joutuisi ikinä siellä ollessa jotenkin "kärsimään" siitä että me ollaan kotona...Jos nyt osasin itseni selväksi tehdä. :) Mutta en tosiaan usko että hän on kokenut tai ikinä tulee kokemaan syyllisyyttä, eukä pitäiskään. Vaikeuttais vain molempien oloa.
-
Kun miehenne lähtee/on lähtenyt keikalle niin mitkä luulette hänen tuntonsa olevan astuessaan koneeseen? Eli onko päällimäisenä se että vau nyt sitä mennään vai onko hänellä syyllisyyden pistos kyljessä kun joutuu jättämään daaminsa tai jopa jälkikasvunsa odottamaan?
Toivottavasti tuo ensimmäinen, et WAU! Jälkimmäinen tulee kuitenkin jossakin vaiheessa, vaikka muu perhe pärjäisikin hyvin. En usko, että mieheni on koskaan tarvinnut tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että on jättänyt minut kotiin odottamaan. Toista oli silloin, kun oli tuo jälkikasvu kuvioissa. Mieskin tunsi sisällään kivuliasta ikävää...
Tänä päivänä isä ja poika yhdistelmä on erottamaton ja siihen väliin on turha kenenkään tunkea itseään - - rinnalla on mukava kulkea. :D
-
Kun miehenne lähtee/on lähtenyt keikalle niin mitkä luulette hänen tuntonsa olevan astuessaan koneeseen?
Vaikea...Uskon että se on meillä jotain tähän tyyliin: "Lähtis taas töihin" ;)
-
Kun miehenne lähtee/on lähtenyt keikalle niin mitkä luulette hänen tuntonsa olevan astuessaan koneeseen? Eli onko päällimäisenä se että vau nyt sitä mennään vai onko hänellä syyllisyyden pistos kyljessä kun joutuu jättämään daaminsa tai jopa jälkikasvunsa odottamaan?
Me tästä joskus puhuttiin, ja kyllä se tunne silloin oli että "MAHTAVAA!! Vihdoinkin se, mistä on jo lapsesta asti haaveillut, toteutuu". :)
-
Kyllä minäkin uskon että miehellä oli tuo fiilis että "mahtavaa, nyt sitä mennään". Mutta me tosin vasta tunnettu niin vähän aikaa kuitenkin ja tuo haave miehellä ollut jo vuosikausia.
-
Luulenpa, että se oli meillä myös lähinnä tuo "vau!". Juuri ennen lähtöä alkoi miehelle iskeä huoli minun jättämisestäni yksin, mutta koitin kovasti vakuutella, ettei ole mitään syytä murehtia asiaa. Missään vaiheessa en ole miestä lähtemisestä edes yrittänyt syyllistää, päin vastoin, kannustanut ja rohkaissut.
-
Kyllä meilläkin varmasti sellainen täpinä oli päällimmäinen olotila. Vaikkakin meikäläinen itkeä tihrusti miestä kentälle viedessä. :-\ Ja kyllä mies varmasti huolehti munkin jaksamisesta, vaikkei sitä niin suoranaisesti näyttänytkään. Enkä mä kyllä mitenkään häntä syyllistänytkään. Ja nyt tällä toisella kerralla fiilikset on aikas samanlaiset, mulla ehkä vähän levollisemmat. :)
-
En itseasiassa tiedä millä mielellä mies lähti. Hyvällä kai, nyt tuntuu siellä olevan hyvinkin tylsää. Tai sit vaan ikävöi mua niin hirmusti ;)
Ekan kerran reissuhaaveistaan puhui seurustelun alkuaikoina, sit oli multa salaa hankkinu hakupaperit kun pelkäs mun reaktiota asiaan. Mutta mikäs minä olen toisen haavetta estelemään!
Lomille se kohta tulee, sit voi puhua syvällisemmin näistä asioista.
-
No ei pitäisi olla matkatavarana ainakaan syyllisyyden tunnetta vaimokkeen tai edes kissan kotiin jättämisestä. ;) Kotona odotellaan ihan vapaaehtoisesti, ja miehellä on tiedossa, että pärjäillään. :)
-
Mitäs uudempien leskien miehet ovat tuumanneet niistä lähdön tunnelmista?
Mitkä on olleet fiilikset ja mietteet, kun se lähtö on ollut tai on ihan ovella?
-
Mitäs uudempien leskien miehet ovat tuumanneet niistä lähdön tunnelmista?
Mitkä on olleet fiilikset ja mietteet, kun se lähtö on ollut tai on ihan ovella?
Hyvillä mielin tuo lähti ja ennen kaikkea rauhallisin mielin. Vaikka ekaa kertaa lähtikin. Ja hyvin sielä on mennytkin ja tykkää olla.
-
Hyvillä mielin tuo lähti ja ennen kaikkea rauhallisin mielin. Vaikka ekaa kertaa lähtikin. Ja hyvin sielä on mennytkin ja tykkää olla.
Hmmm....joku josku vuonna viis sanokin, että pareen täällä toimialueella on olla ku kotona :rotf:
-
Ainakin Kosovon ja Libanonin roottorit lähenee..
Millä mielellä se turvaaja on sinne reissuun lähdössä?
Jos on jo ollut aiemmin reissussa, niin onko mielialat ja fiilikset nyt jotenkin erilaiset kuin aiemmin?
Mitäs ekakertalaiset tuumailee lähdön lähentyessä?
-
Meillä oli sellanen pikalähtö sillon tammikuussa, et mieheen iski vasta lentokentällä sellanen "ei prkl nyt sitä mennään"- hetki. Hyvillä mielin kuitenki lähti, ei oo ekaa kertaa rt-hommissa niin tiesi jo mitä oottaa. :)
-
Mitäs ekakertalaiset tuumailee lähdön lähentyessä?
Mies paljasti joskus seurustelun alkuaikoina et on hakenu reissuun (ei tosin sillon vielä päässyt). Mä en jotenkin sillon ymmärtäny miks ihmeessä se halus lähtee ja jättää vaan mut tänne. Sen jälkeen se haki multa salaakin kun ties miten mä suhtaudun koko asiaan. Musta vaan koko ajatus lähteä rt:ksi jonnekin oli ihan outo. Tää on muutenkin asia josta me ollaan riidelty useamman kun yhden kerran. Mutta pikkuhiljaa sitä on itekin tajunnut että eihän se mihkään karkaamssa ole ja jos tää on kerta sitä, mitä se haluaa tehdä niin siitä vaan. Mä olen kotona oottelemassa ja tukemassa.
Sitten kun kevättalvella ne soitteli että olisi mahdollista päästä niin olihan se ihan uskomatonta. Viimestään rotaatiossa sitä tajus et nyt se oikeasti lähtee ja koko ajatus tuli realistisemmaksi. Kyllä mä silti tuen mun rakasta huolimatta siitä, mitä mieltä mä alussa olin koko touhusta. Koska viimestään sillon mä tajusin kun ne oli soittanu että miten tärkeetä tää sille on kun se valvo 3 yötä putkeen koska oli ihan varma että mä kiellän sitä lähtemästä.
Joten ihan hyvillä vaikkakin haikeella mielellä lähti.
-
Meillä mies eleli tähän päivään saakka ihan normaalia elämää, ei ollu paljon reissusta puhetta ennen viikonloppua.
Kentältä tuli viesti kun oli menny lähtöselvityksestä et olo on epätodellinen. Kai se miehelle iski siinä vaiheessa et hän on oikeesti lähössä reissuun nyt, vaik tästä on kuitenki välillä puhuttu paljonki.
Tiesinpä minä että tämä tulee tapahtumaan, teki selväksi jo ku alettiin seurustelemaan et tälläset on hänellä haaveet ja suunnitelmat, mikä minä niitä estämään. Ja parhaani mukaan tuen täältä käsin. Ei olla ees pahemmin aiheesta tapeltu, melko rauhallisin mielin on oltu. Nyt se on totisinta totta, meille molemmille.
-
Minkäslaisia lähtötunnelmia siellä kotona on ollut vallalla? :)
-
Meillä on mies innokkaana lähdössä reissuun. Tämä on miehen eka kerta rt-joukoikssa ja kyllä sitä varmaan jo jännittää, kun lähtöön on enää viikko, vaikkei sitä suoraan myönnäkään. Koulutuksen jälkeen into on vain kasvanut ja tarttunut jopa minuunkin. Hyvältä hommalta se kuulemma kuulostaa. Eli mikäs siinä. Toivotaan että kaikki menee hyvin ja ettei ikävä käy ylitsepääsemättömäksi.
-
Minunkin mies on ekaa kertaa menossa. Aikaa on nyt vielä kuukausi. Aika haipakkaa mnee, kun pitää työt saada kunnialla loppuun ja omiakin asioita hoidettua. Ja viikko menee rotaatiokoulutuksessa.
Ihan innoissaan tuo on suurimmaksi osaksi. olen vain ollut huomaavinani, että viettää kaiken ylimääräisen ajan noitten lapsosten kanssa. On sanonutkin, että se ero mietityttää eniten.
-
Mun ei varmaan tarvi kertoa, että miestä korpee ihan suunnattomasti... nimittäin tää odottaminen. ;D
Tavallaan on odottanut tätä toista reissua nyt jo reilun vuoden... siis ensin EUBG:n koulutuksen aikana, että tulis valmiusaikana lähtö, jota sitten ei tullut. Ja sit heinäkuusta ensin tänne lokakuulle venas sitä Kosovon koulutusta... Mut sit kun ei sinne Kosovoon lähdekkään niin tuli vähän lisää odottamista...
On jo aivan täpinöissään. ::)
-
Minkälaisia lähtömielialoja on ollut siellä kotona?