Missiota on jäljellä noin 30 päivää, joten jotain summailua voinen jo tehdä.
Parasta on ollut se, että vaikka mies on ollut alhaalla, en missään vaiheessa ole kokenut oloani yksinäiseksi. Tällä tarkoitan sitä, että päivittäisten puheluiden ansiosta mies on pysynyt hyvin mukana arkielämän pyörteissä (jotka välillä on olleet turhankin vauhdikkaita). Hän on kulkenut rinnallani kuten muulloinkin.
Toisekseen olemme molemmat saaneet lisää itsenäisyyttä parisuhteessamme. Olen pitkään sairastanut ja tästä johtuen joutunut/saanut tukeutua mieheen 100%. Rt-vuoden aikana minun on ollut taas "pakko" alkaa hoitamaan omia asioitani, pitämään itseni puolia ja myös seisomaan omilla jaloillani. Jos tätä vuotta ei olisi tullut, olisi suhteestamme saattanut muotoutua liiankin symbioottinen.
Mukavaa tietenkin on ollut loma-elämä. Toisaalta jaksottainen parisuhde on välillä myös rankkaa...
Auto. Ihan kiva pikku bonus tästä vuodesta