Totta, jokin tapahtuma saattaa yhtäkkiä laukaista alitajuntaan haudatun kokemuksen ja siinä vaiheessa kun ei olekaan sitä sidosryhmää ympärillä, joka sitä ymmärtäisi/osaisi käsitellä, niin vaikeuksia saattaa tulla. Kenties. Tosin opituilla käyttäytymismalleilla on myös merkitystä, mutta kuka jaksaa olla "fasse"/"äijä" koko ikänsä?
Hyvä kysymys.
Mä luulen et niitä ihmisiä ainakin löytyy, jotka yrittää olla fasseja koko ikänsä, mutta miks? Kyllä rt:kin saa myöntää että joku asia tuntuu pahalle tai näyttää että on paha olla.
Mun mielestä sellainen on tosifasse, joka uskaltaa puhua niistä reissussa vaivaamaan jääneistä asioista ja käsittelee ne pois päiväjärjestyksestä, jotta pystyy elämään normielämäänsä taas täysillä.