Yleiset > RT-jutut

Kotiutuminen II

<< < (124/125) > >>

pumpkin:
^sinulla on hyvä asenne, juuri päivä kerrallaan ja pienimmätkin hyvät asiat toiselle esiin tuoden päästään lempeämpään alkuun, eli kannattaa kyllä osoittaa ja sanoa kaikki hyvät asiat ja vähän kuitenkin vielä jättää se vuoden aikana kertynyt tuska ja paatos taka-alalle ja antaa asioiden soljua hiljaa omille paikoilleen. Hali ja voimia sinne.  :)

kristiina1984:
Heippa! Kohta puolin on ensimmäinen viikko takana ja tähän väliin on kyllä paukahtanut kaikenlaista meidän muuton ja remontoimisen lisäksi: kävi ilmi että M:n isä on sairastunut ja asian tutkiminen on tällä hetkellä kesken. Minä en siis mitään tietoa saanut kuin vasta M:n lähdettyä mitään ilmoittamatta nollaamaan kotiinpaluu lauantaina kavereilleen, ja hänen soitellessa kännissä yötä vasten. M sanoi, että hänen on vaikeaa puhua, vaikeaa avautua, on vaikeaa solahtaa takaisin arkeen..  Mies on ollut nyt monta päivää kuin peura ajovaloissa. Mietin, miten kuvaisin häntä. Kaikki rentous ja itsevarmuus on poissa. Olen ollut hiljaa, en huomauttele mistään, annan hänen olla ja tehdä omaan tahtiin, enkä utele tai jankkaa, pyrkinyt antamaan hänelle tilaa ja aikaa muuta. En nyt tiedä johtuuko se tästä isän sairastumisesta mutta M on todella poissaoleva ja aloitekyvytön. Olen hämmentynyt. Sanoin, että mitä ikinä onkin tai mielessä liikkuu, minulle pitää puhua ja tuen ja autan häntä parhaani mukaan, että kestän kyllä ja yhdessä pärjätään. Silti en saa häneen oikein mitään yhteyttä. Hän ei käytä normaalia enempää alkoholia tällä hetkellä, ei ole lääkkeitä tai päihteitä, vaan hän on vain.. poissa. Emme ole nauraneet millekään kohta viikkoon ja tässä alkaa kyllä itseäänkin kohta masentamaan. Outo ja uusi tilanne meidän suhteessa. Tuntuu, etten osaa tehdä mitään, että hänellä olisi hyvä olla  :(

Sini:
Toi sulkeutuminen kuulostaa kovin tutulle, meillä helpotti noin puolen vuoden päästä. Tuossa on vielä niin monta asiaa kotiutumisen lisäksi. Oikein muutakaan auta tehdä, kuin antaa ajan kulua. :-\

Ulpu:
^^ Onpa ikävää, että miehesi vetäytyy itseensä. Toivottavasti alkaa helpottaa jossain kohtaa ja sitten vaan ammattilaisen kanssa juttelemaan, jos niikseen on. Jos kokee, että olet liian "lähellä" puhuaksesi sulle. Ehkä vertaistuki toisen rt:n kanssa olisi paikallaan, he ymmärtävät toisiaan, kun tietävät mistä toinen puhuu. Kovasti tsemppiä!

Evi:
Heippa rallaa ens viikolla Marko palaa kotiin niin se vaan vähän reilu vuosi on menny kaikista suruista ja vaikeuksista huolimatta oon selvinny mielestäni kohtuu hyvin.
Täällä odotellen keskiviikkoa  :P

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu