Uutiset: Tervetuloa Camp Kodin foorumille!

  • 28/03/2024, 14:30:38

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Kirjoittaja Aihe: Jälkipuinnin ja -hoidon tarpeellisuus  (Luettu 81962 kertaa)

Poissa Kinmo

  • Hang-around-jäsen
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 66
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #110 : 19/05/2007, 15:51:22 »
Auton ostajia tärkeämpää on mielestäni kohdella/auttaa/tukea kaikkia kotiutuvia tai sellaiseksi mieliviä. Ihan kaikilla rauhanturvaajilla ei ole ns. rt-leskeä kotona odottamassa, sillä suurin osa rauhanturvaajista kotiutuu tyhjän päälle. Joko oman äidin (perheen) kainaloon tai yksin omaan kotiin.
HOW:ssa oleva kirjoitus kertoo yhden tarinan. Muitakin tarinoita Suomi (=maa) päällänsä kantaa.
« Viimeksi muokattu: 19/05/2007, 15:53:08 kirjoittanut Kinmo »
* Suomen Rauhanturvaajaliitto - Tiedotuspäällikkö
* Rauhanturvaaja - Toimittaja

Poissa susakaro

  • Koditar
  • Get-me-a-life-koditar
  • **********
  • Viestejä: 13668
  • Muinaisjäännös
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #111 : 19/05/2007, 20:03:09 »
Auton ostajia tärkeämpää on mielestäni kohdella/auttaa/tukea kaikkia kotiutuvia tai sellaiseksi mieliviä. Ihan kaikilla rauhanturvaajilla ei ole ns. rt-leskeä kotona odottamassa, sillä suurin osa rauhanturvaajista kotiutuu tyhjän päälle. Joko oman äidin (perheen) kainaloon tai yksin omaan kotiin.
HOW:ssa oleva kirjoitus kertoo yhden tarinan. Muitakin tarinoita Suomi (=maa) päällänsä kantaa.

Aika viisas kirjoitus joltain, jolla on pää sekaisin niin sekaisin kun sanallisesti kertoo.  :-\
Tällaisten vuoksi toivoisi, että autontuontivaikeudet unohdettaisiin, kuten aiemmin totesin.

Poissa Tara

  • Ylläpidon oikea käsi
  • "Tää yks viesti vielä..." - koditar
  • *****
  • Viestejä: 8125
  • Camp Koti KFOR 04/03-04/04, ISAF 08/07-08/08
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #112 : 19/05/2007, 20:22:22 »
Aika viisas kirjoitus joltain, jolla on pää sekaisin niin sekaisin kun sanallisesti kertoo.  :-\
Tällaisten vuoksi toivoisi, että autontuontivaikeudet unohdettaisiin, kuten aiemmin totesin.

Ei kai niitä tarvitse unohtaa.

Musta tuntuu siltä (sivusta monen tarinaa seuranneena), että se jälkipuinti pitäisi olla vasta hetken päästä kotiutumisesta. Yleisimmin vaikeudet ovat ilmenneet vasta hetken aikaa kotona oltua.
Jos siis mitään yleistä jälkipuintia edes pitäisi olla.

Mahdollisuus apuun pitäisi olla. Sellainen järjestelmä, josta todella apua saisi, jos sitä tarvitsee.

Ongelma vaan taitaa olla myös se, että kovin moni kotiutuva ongelmissa painiskeleva ei apua tahdo hakea ulkopuoliselta taholta.. ?
Esim. parisuhdevaikeuksissa varmaan melko harvoin käydään missään parisuhdeterapeutilla tms. Vaan asioista jankataan/tapellaan/kärsitään kotona ja silloin ongelmat helposti kärjistyy pahoiksi.
Se ei aina riitä, että puolisot omilla tahoillaan purkavat esim. vertaistuelle. Vaan joskus todella tarvittaisiin sellainen puolueeton taho, joka auttaa molempia yhdessä ja/tai erikseen. Eli siis yksi ja sama taho, joka tietää molempien osapuolten ajatukset asioista.
Näitähän kyllä Suomessa löytyy. Vaan kuinka moni sitä apua hakee.. Siihen taas ei auta mikään muu kuin ne ihmiset itse. Apua on ensin haettava ennenkuin sitä saa.

Mutta jos joku rt kotiutetaan henkisten ongelmien takia, niin silloin mun mielestä ns. jälkiseuranta pitäisi olla. Jos se jälkiseuranta/hoito tapahtuu kyseisen ihmisen omassa kotikunnassa kunnallisella puolella, niin yhteistyön pitäisi toimia sen verran, että hoitavassa tahossa tiedetään mistä on kyse.

Summa summarum. Pakollinen jälkipuintitilaisuus ei ehkä toimisi. Tai jos jotain sen tapaista alettaisiin kaavailla, niin se olisi hyvä olla vasta hetken aikaa kotiutumisen jälkeen.



Poissa Tara

  • Ylläpidon oikea käsi
  • "Tää yks viesti vielä..." - koditar
  • *****
  • Viestejä: 8125
  • Camp Koti KFOR 04/03-04/04, ISAF 08/07-08/08
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #113 : 19/05/2007, 20:23:12 »
Jaetaanko kotiutuville jotain tietoa erilaisista apua antavista tahoista?
Esim. mielenterveyden kriisikeskukset, parisuhde/perheneuvolat yms.

Ennen rt-reissua on kattava koulutus, jossa kerrotaan vaikka mitä. Ja kotiasioistakin puhutaan (yhteydenpidosta, tunteista yms.).

Mutta onko kotiutuville jotain pientä "kotiutumiskoulutusta"? Jossa esim. vanhat rt:t kertoisivat kokemistaan ongelmista yms.

Ja jos PV ei mitään tuollaista tarjoa, niin entäs rt-yhdistykset?
Voisiko rt-yhdistyksistä tarjota väkeä pitämään jotain pienimuotoista "kotiutumispakettia"? Sen pitäisi olla sitten asiallinen ja asialliset ihmiset siihen. Koulutustakin tuollaiseen saa joiltakin mielenterveysyhdistyksiltä, jotka kouluttaa erilaisia tukihenkilöitä.

Poissa susakaro

  • Koditar
  • Get-me-a-life-koditar
  • **********
  • Viestejä: 13668
  • Muinaisjäännös
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #114 : 19/05/2007, 20:57:30 »


Ja jos PV ei mitään tuollaista tarjoa, niin entäs rt-yhdistykset?
Voisiko rt-yhdistyksistä tarjota väkeä pitämään jotain pienimuotoista "kotiutumispakettia"? Sen pitäisi olla sitten asiallinen ja asialliset ihmiset siihen. Koulutustakin tuollaiseen saa joiltakin mielenterveysyhdistyksiltä, jotka kouluttaa erilaisia tukihenkilöitä.

Voisi olla yvä idea, ainut se, et voiko niihin sit enää velvoittaa osallistumaan?

Poissa Tara

  • Ylläpidon oikea käsi
  • "Tää yks viesti vielä..." - koditar
  • *****
  • Viestejä: 8125
  • Camp Koti KFOR 04/03-04/04, ISAF 08/07-08/08
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #115 : 19/05/2007, 21:05:46 »


Ja jos PV ei mitään tuollaista tarjoa, niin entäs rt-yhdistykset?
Voisiko rt-yhdistyksistä tarjota väkeä pitämään jotain pienimuotoista "kotiutumispakettia"? Sen pitäisi olla sitten asiallinen ja asialliset ihmiset siihen. Koulutustakin tuollaiseen saa joiltakin mielenterveysyhdistyksiltä, jotka kouluttaa erilaisia tukihenkilöitä.

Voisi olla yvä idea, ainut se, et voiko niihin sit enää velvoittaa osallistumaan?

Se täytyisi miettiä. Ehkä tällainen pienimuotoinen "kotiutumispaketti" olisi jo toimialueella..
Oliskohan siellä aikaa lähellä kotiutumista sellaiseen..

Tai sitten ihan vain tehdä jokin kirjallinen "kotiutumispaketti". Siinä olisi tietoa apua antavista tahoista. Kerrottaisiin mistä apua saa henkisiin pulmiin, parisuhdepulmiin, lasten kanssa ja ihan vaikka erilaisten etuuksien hakemiseen tms.
Paketissa voisi myös olla kertomuksia erilaisista kotiutumisista (parisuhteessa elävä, lapsia omaava, sinkku, jotka ovat kokeneet kotiutumisen ja sen jälkeisen ajan eri tavalla).
Ehkäpä mukaan myös pieni yhteystietomuistio, johon olisi kerätty samaan aikaan palvelleiden yhteystietoja (niiden, jotka haluavat antaa yhteystietonsa) sekä aikaisemmin palvelleiden tukihenkilöiden yhteystietoja.

Aikuisia ihmisiä ei kuitenkaan voi paapoa ja pakottaa. Joten melkeinpä ainoa vaihtoehto on pitää apua saatavilla ja saattaa se hyvin tiedoksi. Loppu on sitten ihmisten oma asia.

Poissa põder

  • Hang-around-jäsen
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 36
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #116 : 20/05/2007, 14:52:47 »
Yksi suurimpia ongelmia on RT-hommiin hakevien joukko, joka on sangen sekalainen seurakunta. Meitä on moneen junaan ja osa jää (onneksi) asemalle. Eräs suuri ongelma on kuitenkin resiinalla mukaan tulleet.  :-\

Sanalla sanoen RT-hommat näyttävät välillä osaltaan toimivan ulkomailla olevana suojatyöpaikkana peräkammariressukoille, joilla ei suurella osalla ole kotimaassa elämä raiteillaan.  :-\ RT-keikka sitten nostaa itseluottamusta reippaasti, minkä jälkeen osalle näistä ressukoista (ja toki muillekin) tulee paluu ankeaan arkeen.

Jälkipuinnista on puutetta, mutta vielä enemmän tarvetta olisi ennakkoseulalle. Molempiin tarvitaan rahaa (ennakkoseulontaan paremmat palkat, jotta olisi riittävästi hyviä hakijoita), mikä taasen on tunnetusti rajallinen resurssi.

Poissa Tara

  • Ylläpidon oikea käsi
  • "Tää yks viesti vielä..." - koditar
  • *****
  • Viestejä: 8125
  • Camp Koti KFOR 04/03-04/04, ISAF 08/07-08/08
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #117 : 20/05/2007, 15:05:01 »
Sanalla sanoen RT-hommat näyttävät välillä osaltaan toimivan ulkomailla olevana suojatyöpaikkana peräkammariressukoille, joilla ei suurella osalla ole kotimaassa elämä raiteillaan.  :-\ RT-keikka sitten nostaa itseluottamusta reippaasti, minkä jälkeen osalle näistä ressukoista (ja toki muillekin) tulee paluu ankeaan arkeen.

Jälkipuinnista on puutetta, mutta vielä enemmän tarvetta olisi ennakkoseulalle. Molempiin tarvitaan rahaa (ennakkoseulontaan paremmat palkat, jotta olisi riittävästi hyviä hakijoita), mikä taasen on tunnetusti rajallinen resurssi.

Onko tosiaan näin, että reissulle pääsee paljonkin näitä "reppanoita"?  Eivätkö he karsiudu pois haku/koulutusprosessissa? Ja minkälaisia ihmisiä tässä tarkoitetaan? Luulisi, että jos elämä ei ole esim. henkisesti kovin sujuvaa, niin rt-reissuun ei pääse.

Vai miten siis on?

Mutta jos rt-reissu nostaa itseluottamusta, niin eikö silloin sitten kotimaassa pystyisi alkaa hoitamaan elämäänsä paremmin kuin ennen?

Hmm..

Poissa Tintsu

  • Koditar
  • Paatunut Koditar
  • *****
  • Viestejä: 1438
  • KFOR 5/07 -5/08 -Oli ja meni!
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #118 : 20/05/2007, 15:11:53 »
Jälkipuinneista puheen ollen. Teimme vähän asiaan liittyen opinnäytetyön vuonna 2003. Siinä oikeastaan puhuttiin opiskelijoiden ulkomaanvaihdoista ja kulttuurishokeista mennessä ja tullessa. Näitä asioita en ihan suoraan halua yhdistää, mutta kotiinpaluusta  kuitenkin.

Kuten monissa tutkimuksissa oli käynyt ilmi, niin kulttuurishokki (vaihdossa olleilla) ei ole mennessä niin kova, mutta takaisin tullessa reilusti odotettua suurempi. Ulkomaille mentäessä yleenä osataan osottaa mitä vastaan tulee ja lähdetään avoimin mielin reissuun. Mutta kotiin palatessa ei näitä juttuja käydä läpi. Siis tupsahdetaan Kuusta takaisin maanpinnalle.

Minulle ainakin suurin kulttuurishokki oli juuri takaisin tullessa. Meni melkeimpä 3kk toipuessa siitä shokista, joka Suomessa iski päin kasvoja! Oli tosi vaikea palata takaisin suomalaiseen elämääni, vaikka sitä olinkin aina välillä kaivannutksin!

Ja varmasti näille peräkammarinpojille ja miksi ei muillekin tämä todellisuus voi olla aika ahdistava rt-vuoden jälkeen. En tietenkään pysy vertaamaan nyt tässä näitä asioita, koska multa puuttuu tää rt-vuosi! Mutta varmasti yksi iso juttu on tämä yhteisöllisyys, joka näissä maissa on. Kaikkien on puhallettava yhteen hiileen, jotta operaatio onnistuu edes! Tietty jokaisessa porukassa näitä sooloilijoita on ollut. Luulisin myös, että myös muut järjestelyt on kaikilla sovittuna, siis milloin syödään, mitä laitetaan päälle ja kuinka se päivä YLEENSÄ pyörii. Kotiin tultaessa kuitenkin tämä "päivien pyörittely" jää ihan yksittäisen "taistelijan" vastuulle.
-Kyllä se siitä!

Poissa Kinttunen

  • Koditar
  • "Tää yks viesti vielä..." - koditar
  • *********
  • Viestejä: 5964
  • Unifil II 1/07-10/07
Re: Jälkipuinnin tarpeellisuus
« Vastaus #119 : 20/05/2007, 15:24:15 »
Mulla kans tuli pieni kulttuurishokki ku tulin kotiin Briteistä toissa kesänä. Ekat pari viikkoa meni ihan höpsis, ihmiset puhui suomea, mikä oli todella outoa ku puoli vuotta oli pelkästään puhunut englantia, ajoin väärällä puolella tietä jne. Oli vaan tosi outoa olla kotona ja sinä aikana, minkä olin pois kaveripiirissäkin oli tapahtunut muutoksia jne. Mut reissun aikana oli jännä huomata, et miten se kotimaa romantisoitui maailman parhaaksi paikaksi. :) Menee kohta vähän OT, sori. Ja kuten Tintsukin tuumas, ettei opiskelijavaihtoa voi verrata silleen rt-vuoteen, mut jotain kuitenkin ymmärtää siitä, et miten vaikeaa se kotiutuminen voi joillekin olla.






Ota riski, rakastu rauhanturvaajaan!