Luulen että katsoin sen MOT:n mistä on tässä ketjussa puhetta. Olen ehdottomasti sitä mieltä että kotiutumisen jälkeiseen seurantaan ja ohjaukseen pitäisi panostaa vielä enemmän.Kuitenkin jonkun verran brakas kun kerrottiin juttua jo valmiiksi alkoholisoituneesta henkilöstä joka oli rauhanturvatehtäviin lähtenyt, ja se oli sitten ollut viimeinen niitti. Kuten tällä foorumillakin on ollut puhetta, ei reissuun pääse pakoon mitään ja asioiden pitää olla kotimaassa kunnossa. Omien rajojen tunteminen ja noudattaminen on viisautta; reissu on "koettelemus" jo itsessään, eikä varmasti mitään ongelmia itsessään paranna. Voi kun kaikki tämän tajuaisivat.
Miltäs nyt kotiutuvien puolisoista tuntuu, tarvisko miehet enemmän jälkipuintia, kuin mitä on tarjolla, vai saavatko sitä riittävästi?Ja miten koette, onko tarve suurempi normaalioloissa ns. siviilityötä tekeville, kuin PV:n palveluksessa oleville?