Mitä, en minä ole mikään vanha enkä hyvä neuvomaan muita, mutta jotain haluan kuitenkin tällä vähäisellä elämänkokemuksellani kertoa miten meillä on sujunut missioitten aikana.
Ei kannata ottaa turhaa stressiä rt-ajasta, kestää se sitten puoli vuotta, vuoden tai kaksi vuotta. Kannattaa harrastaa, liikkua kavereitten kanssa, käydä baarissa, pitää hauskaa, elää!! Ei ole mitään syytä jäädä kotiin itkemään toisen perään neljän seinän sisälle. Mutta aikaa ja vaivaa suhteen eteen pitää kuitenkin nähdä...
Yhteydenpito puolin ja toisin on tärkeää. Meillä tilannetta helpotti se, että kännykkälaskut maksoi työnantaja ja myös kotona oli sähköposti. Joka aamu odotti työpaikan spostiosoitteeseen oman miehen laittama sähköpostiviesti, vaikka illalla oltiin myöhään kirjoiteltu/puhuttu. Että se oli ihana päivän aloitus!
Yhteiset matkat on kivoja piristysruiskeita puolin ja toisin ja mukava muistella niitä sitten reissun jälkeen.
Elämä on ruusuilla tanssimista, piikkeineen kaikkineen. Mutta miten tylsää elämä olisikaan jos aina olisi niin ihanaa ja rauhaisaa?