muoks. Mahtaisikohan monelle olla sitten hyvää "kotiuttamista" se, että saisi alhaalla huoltaa itse itsensä. (Pieni haittapuoli olisi tosin se, että jäisi niille muille töille vähemmän aikaa...)
No mun mies pesi ja viikkasi
ihan itse omat pyykkinsä alhaalla. Ja kotona. Mission aikana ja sen jälkeenkin. (toki minäkin niitä pyykkejä pesen ja mies pesee minunkin vaatteitani...)
Meillä ei ollut kotiutumisessa ongelmia. Sama mies tuli kotiin, mikä sinne lähtikin
Osasi ihan itse laittaa tiskit koneeseen, pestä ne kuuluisat kalsarit, imuroida ja laittaa ruokaa. Kyllä meillä kotiutumisen jälkeen kumpikin osasi edelleen tarttua paistinpannuun ja laittaa ruokaa, molemmat kyllä ymmärsivät imurin kayttötarkoituksen jne.
Eikä meillä kyllä muutenkaan ongelmia kotiutumisessa ollut. (tästä briiffattiin juuri tiistaina kotiutuneen "veteraanin" kanssa
) Totta kai juteltiin Kosovosta, kavereiden kanssa muisteltiin, esiteltiin kuvia ynnä muita muistoja, mutta normaalissa määrin. Eihän sitä kai voi olettaakaan, että vuosi elämästä laitetaan heti laatikon pohjalle, eikä siitä enää koskaan puhuta. Ei meillä kuitenkaan jääty menneeseen makaamaan, haaveilemaan ja uneksimaan Kosovonaikaisesta kultaisesta elämästä. Se oli se ajanjakso ja sillä sipuli. "Kotona on hyvä olla, oman vaimon kainalossa", näin minulle mies kertoi.
Uusi reissu on jossain hamassa tulevaisuudessa. Uskon kyllä että sellainen on jossain vaiheessa edessä, jos vain mahdollisuus tulee. Enkä mä hanttiin pane, saa mennä