On tuo mökillä olo vaan niin parasta. Kun siellä on reilu 30 vuotta käynyt niin onhan siitä tärkeä tullut. Se on ikäänkuin osa mua. Ja nyt vasta oon tajunnut oikeasti sen, että jonain päivänä se on ihan paperillakin mun. Harmi vaan, kun äiti ei ehtinyt siirtää sitä mun nimiin ennen sairastumistaan. Onneks J ja tytötkin viihtyy siellä niin hyvin. Nyt piti lähteä hiukan aikaisemmin kotiin, kun J:lla alkoi särkeä hammasta. Ens vkolla meen tyttöjen ja kummipojan kans takas, kun J lähtee kalareissuun.