Mä harrastan (voiko sitä sellaiseksi kutsua ??? ) luontoa jossain määrin
Asun luonnon keskellä, peltojen ja metsien keskellä... Koiran kanssa tulee kuljettua paljon metsässä (tuo kun on ajokoira ja itse herra metsästäjä ei sattuneesta syystä ole kotona ja koira kaipaa ajoja... Pupuja siis etsimme yksissä tuumin
) Ihanaa on kulkea ihan yksinkin pitkin teitä, kun on vaan peltoja tai metsiä ympärillä, mihinkään sysimetsään minusta ei yksikseni ole, olen siis pelkuri...
Muutaman kerran olen ollut Papan kanssa metsällä mukana ja tykkäsin
Hiljaisuus ja luonnon tuoksu on ihanaa
Vaikka kaupunkilaistyttö olenkin, niin on se luonto silti ihana
Mikään bongari en ole
Tykkään vaan
olla luonnossa, ihanaa on istuksia nuotiolla laavussa makkaran käristyessä...
Taidan siis olla tällainen metsästäjä-tyypinen luontoihminen