Nyt se sitten lähtee

[IceQueen]

Tsemppiä merikille ja perheelle! Aika ikävää toi lomattomuus, mut toisaalta esim pienimmän kannalta voi olla helpompaa, kun ei tarvi sitä isän lähtöä käsitellä useempaan kertaan.

Ja eihän sitä tosiaan tarvitse riemusta hyppiä, vaikka suostumuksensa onkin antanut. Toki helpommin reissu menee jos itse saa pidettyä positiivista fiilistä yllä. Ite 2 krtaa reissun kokenut ja molemmat on olleet tosi raskaita mun kroonisen kiukkuni takia...

[Ulpu]

Lähtö ylihuomenna Tshadiin. 

Mun mies on siellä vastaanottamassa sun miestä.  Eli reilut neljä kk takana ja parin viikon päästä kotiutuminen.

Ajan kuluminen on toki subjektiivinen kokemus, mutta meillä ainakin aika on mennyt tosi nopsaan, puolin ja toisin. Tsemppiä kovasti ja positiivista mieltä lanapäiviin, mut anna itsellesi lupa itkuun ja lanailuun, jos siltä tuntuu! 

[merikki]

Sinne meni. Jos ei mitään isompia kupruja elämään tule, niin eiköhän tämä tästä. Jotenkin helpottavaa, kun se nyt on oikeasti alkanut - ja loppukin siis lähenee. Onneksi ei ole lähdössä vaikka vuoden päästä...

Tuleepa uusia aluevaltauksia minullekin. Kun kahdenkymmenen vuoden yhteiselossa on vakiintunut tehtävänsä kummallekin, niin tässä tulee joitakin aika tavallisia aika uusia juttuja    Oppia ikä(vä) kaikki. Tekee varmaan ihan hyvääkin.

Niin ja minullakin on taipumus olla pahalla tuulella (tm) jatkuvasti ja koko ajan, kun tuo ukkosenjohdatin ei ole maisemissa.

[zatu]

Tuleepa uusia aluevaltauksia minullekin. Kun kahdenkymmenen vuoden yhteiselossa on vakiintunut tehtävänsä kummallekin, niin tässä tulee joitakin aika tavallisia aika uusia juttuja    Oppia ikä(vä) kaikki. Tekee varmaan ihan hyvääkin.

Niin ja minullakin on taipumus olla pahalla tuulella (tm) jatkuvasti ja koko ajan, kun tuo ukkosenjohdatin ei ole maisemissa.

Millaiset fiilikset nyt kun lähdöstä on jokunen päivä vierähtänyt?

[merikki]

^Kummallisen seesteiset. Tähän asti on mennyt oikeinkin mukavasti ja olen oikeastaan aika hyväntuulinen ja pitkäpinnainenkin. Jotenkin se "täkäläiset pienet murheet ovat melko pieniä" -asenne on ryöminyt minullekin sieltä etelästä. Nyt näyttää siltä, että tämä menee oikeinkin hyvin, niin kauan kuin ei mitään isompaa oikeaa ongelmaa tule työssä tahi kotona. Meillä on työkin osin yhteinen (miehen harrastusluonteinen vapaa-ajanhomma on minun päätyöni), joten työongelmissa miehen puuttuminen tuntuu vielä konkreettisemmin kuin kotona.

[acire]

Hei!

Täällä olisi yksi uusi kotiinjäänyt. Poikaystävä lähti viime sunnuntaina Kosovoon ja muutama päivä jo vierähtänyt. Täytyy sanoa, että vaikka viikkojenkin ero on tullut tutuksi tässä lähiaikoina, niin nämä viime päivät olleet aivan erilaisia, jotenkin paljon raskaampia. Kai se vaatii alkuun tottumista. Eniten asiaan varmasti vaikuttaa tietämättömyys lomista ja ennen kaikkea siitä, milloin kuulee seuraavan kerran toisesta. Tieto lähdöstä tuli 3-4kk sitten, ja silloin sitä ajatteli, että onhan tässä vielä vaikka kuinka paljon aikaa tottua ajatukseen. Toisin kävi. Tuntui, että lähtöpäivä yhtäkkiä vaan pomppasi eteen, eikä siinä vaiheessa sitten ollut paljon tehtävissä. Ajatukseni kuulostaa tällä hetkellä hyvinkin negatiivisilta, mutta laitan ne vielä näiden ensimmäisten päivien piikkiin. Yritän samalla pitää mielen avoimena ja iloita poikaystäväni puolesta, että hän on päässyt kokemaan ja näkemään kaikenlaista uutta.

[Minna]

^ Alku on hankalaa, tai mulla ainakin oli... nyt kun on mennyt kolme kuukautta niin on jo kummasti tottunut ajatukseen että mies on siellä kaukana. Toki välillä mietityttää ja pelottaakin... ahdistaa ja hirvittää... mutta pääosin ajatukset ovat jo suhteellisen positiivisia. Tulet huomaamaan että mieli on ihan vuoristoradalla... mennään ihan laidasta laitaan.
Tsemppiä, hyvin se menee 

[s^n^]

Acire, alku aina hankalaa ja negatiiviset ajatukset kulkee sen kanssa melkeinpä käsi kädessä. Itellä ne negatiiviset ajatukset hälveni melkein saman tien kun sai kuulla koska on ekat lomat ja se kaikki muuttu niiden odottamiseks.. Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä ja nekin on kaikki sallittuja.

[KouTa]

acire; Muistan elävästi tuon lähdön jälkeisen tunne mylläkän. Vaikka erossa oleminen oli tuttua, silti tuo lähtö oli jotenkin "lopullisempaa", vaikka ei sitä olekaan.
Pahempia ja parempia hetkiä on tulossa. Ja ne paremmat kantaa pitkälle. Ihania ja uusia tunteita miestäkin kohtaan.
Ne lomatkin varmistuu ihan pian. Ja sit alkaa se loman odotuksen ihanuus.

Nyt olen muka olevinani joku kertomaan asiasta, kun omani on tulossa viikon päästä pois sieltä Kosovosta! Vuosi ja kaksi viikkoa on mennyt kaikesta huolimatta nopsasti.
Ja tämä loppumisen odottaminen onkin sitte luku ihan erikseen.

[Christina]

Acirelle paljon tsemppejä täältä! Komppaan aikaisempien viestien kirjoittajia eli lomat varmistuu kyllä pian ja sit onkin mahtavaa odotella niitä! Kyllä tästä selviää, oma tuli sunnuntaina kotiin. Aika menee nopeasti.