Kertokaa ihmeessä miten noista lähdöistä selviää?!?
Meillä on ensimmäinen paluu perjantaina, eli koulutus on takana ja kymmenen yhteistä päivää edessä.Sitten pitäisi osata päästää irti, mutta MITEN?! :crybaby2:
Eihän siihen muu auta kuin kestää.
Toiset selviää helpolla, toiset ei niin kovin helpolla.
Toistot ne on tainneet auttaa. Eli siinä mielessä, että siihen tulemiseen ja lähtemiseen vuoden aikana tottuu.
Moni on sanonut sitä, että vaikka joka kerta sattuu ja itkettää, niin jotenkin siihen vaan tottuu ja turtuu.
Ainakin mulla meni noin.
Voin sanoa, että joka loman lopussa ero sattui ja itketti. Joskus tosi pahasti, joskus vähemmän.
Mutta siihenkin pätee ne iänikuiset kliseet.. Aika auttaa ja se menee ohi.
Vaikka kuinka sattuu ja itkettää, niin se menee ohi.
Tilalle tulee toisenlainen ikävä.
Lämmin, kaunis, kiihkeä kaipaus ja se jännittävä loman odotus.
Ihan konkreettisia tapoja auttaa itseään on etsiä ymmärtävää seuraa (kuten tämä foorumi).
Kehittää itselleen paljon tekemistä, harrastuksia, pitää yhteyttä ystäviin ja perheeseen.
Ja vielä sanoisin, ettei tosiaankaan tarvitse päästää irti.
Yhdessähän te olette, vaikkei se fyysistä olekaan ajoittain. Olette edelleen pari rt-reissusta huolimatta.
Ja yhdessä koette tämänkin vaiheen elämässä.
Ja varmasti siitä tulee löytymään myös paljon hyviä muistoja!
