@Rouvva:
tuttua tuttua...
mulla vaan ei sillon 1,5 vuotta sitten ollu tällasta paikkaa missä valittaa ja jakaa surua, itse löysin tänne vuosi sitten, kun reissu oli jo lähes puolessavälissä..
Mä en päässy miestäni eka kerralla saattamaan, ja sitten kun pari kertaa saatoin, totesin että ei se oo mulle.. jätin sitten saattohommat mieluusti muille...
lähtö on aina tosi raskas, ja niihin lähtöihin ei koskaan totu. Mutta kun se mies kuitenkin sieltä tulee lomille, niin siinä unohtuu aina se edellinen itkuhetki.. niitä keskiviikkoja ei tosiaan unohda koskaan.
voi olla, että kun meillä seuraavan kerran tulee lähtöhetket eteen, niin tämä on saatilla, tekis kuinka pahaa vaan, niin silti.. nyt kun tiedän että siitä selviää ja se on elämää...
Tsemppiä Rouvva koitoksiin, me ollaan täälä sinua ja ja kaikkia muita varten, joiden mies lähtee reissun päälle...