Minun avomieheni on ollut joulukuun alusta saakka Tsadissa ja tulee toivon mukaan takaisin kotiin heinäkuun puolella. Nyt ovat tosiaan muuttaneen sinne uuteen leiriin eikä siellä ihan kaikki kaiketi toimi kovin hyvin.. Esimerkiksi nettiin pääsy ei käy niin helposti kuin ennen, soittamaan ei ole pystynyt enää niin usein kun ovat enemmän reissuillaan pari päivää kerrallaan aina. Ja olosuhteetkin tietysti alkeellisemmat kuin edellisessä leirissä. Jospa se siitä kun saavat leirin kunnolla pystyyn ja asiat sujumaan taas..
Mutta kova ikävä alkaa olla jo. Kyllä tämä kahdeksan kuukautta kokonaisuudessaan nyt vielä menee kun ei ole lapsia, mutta täysin eri asia sitten jos olisi lapsia. Mies haaveilee vielä Afganistanista, mutta siinä vaiheessa kyllä nousisi mulla seinä vastaan.
