Me ollaan oltu 2 vuotta yhdessä, muutettiin saman katon alle kun oltiin seurusteltu hieman alle puoli vuotta.
Tämä vuosi on ollut niin puoli valoilla elämistä että
, paitsi että oon saanu taas tutustua itseeni, mikä sekin on ollut tärkeetä ja viettää ystävien kanssa aikaa, mutta se ei ole sama:
- kantaa kauppakasseja raskaan työpäivän ja reenien jälkeen yksin tyhjään pimeeseen kotiin.. tietäen että tulen nukahtamaan ja heräämään taas yksin.
Ei, ei ,ei...
Kaipaan arkipäivän nahisteluakin siinä määrin jo että olen valmis kohtaamaan taas kaikki kurjuudetkin (???) kunhan saan viettää sitä kultani kanssa...
Tiiän kuitenkin että enemmän sitä onnea tulee
..
Yhteenvetona.
Vuoden olen tuntenut "tukehtumista"..
Kaipaan elämää