Ihan yleisesti omaa kokemusta:
On hyvä että pohtii ja miettii kuinka pärjää, sekä mies että sinä, mutta omasta kokemuksesta sanoisin että ei kannata ihan hirveästi sitä pohtia. On toki hyvä, että perusjutut miettii, mutta ihmisen pääkoppa kun rakentuu niin, että mitä enemmän pohtii ja kauhistelee, niin sitä kamalampaa asioista saa (kärjistetysti sanottuna).
Keikan ajaksi on hyvä keksiä itselleen mielekästä tekemistä ja pitää itsensä "kiireisenä", toki omat voimavaransa huomioiden.
Ja varsinkin lapsiperheessä arki vie mennessään. Mieluummin kannattaisi ottaa itselleen sellainen ajatusmaailma että keikka on myös kotona posititiivinen haaste ( mä pärjään, mä käännän tämän asian omaksi vahvuudeksi, mä opin tänä aikana itsestäni uusia asioita, tämä on kaikessa ikävyydessäänkin kuitenkin ainutkertainen kokemus (tai sitten ei
) ). Kuitenkin on kysymys elämän ajalta aika lyhyestä jaksosta.
En mitenkään tarkoita että mitätöisin sun tunteita, mutta olen käytännössä huomannut että oma, väkisinkin luotu positiivinen ajatusmaailma, auttaa paremmin jaksamaan. Huonoja päiviä tulee ja kuuluukin tulla, samoin ikävä kuuluu asiaan.
Jaksamista!
