Camp Koti
Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: Johanna T. - 27/02/2008, 11:12:39
-
Moi! Hienoa, että löysin tämän palstan Hesarin jutun perusteella. Meillä tilanne on nyt se, että mies laittaa tänään hakemuksen postiin ja sitten odotellaan. Miten nopeasti keskimäärin nuo lähdöt tulevat? Toivoisin, että mieluummin pian kuin että joutuu odottamaan epätietoisuudessa pitkään.
Olen ihan hyvällä mielellä. Tiedän, että mieheni on haaveillut asiasta pitkään. Minusta ei myöskään olisi seisomaan mieheni unelman edessä, vaan jos jotain elämässä haluaa tehdä, se pitää tehdä. Kyllä tässä on ollut joustoa molemmin puolin.
Meillä on kaksi lasta - 2 v ja 3,5 v. Tukiverkko on aika heikko ollut lasten vauva-aikoina, siksi minun ainoa vaatimukseni olikin, että minulla on mahdollisuus käyttää palkallista lastenhoitajaa kerran viikossa jos muita ei saa. Selvää on, että raskasta tulee välillä olemaan. Kuitenkin vaikea vielä kuvitella sitä "oikeaa tilannetta". Olen kuitenkin miettinyt valmiiksi "selviytymiskeinoja".
Miten usein teidän "lapselliset" miehenne ovat tulleet lomille? Vähän jännittää sekin, että mitä jos autoon tai taloon tulee jotain ongelmaa miehen poissaollessa. Mutta en kuitenkaan ole luonteeltani sormi suuhun jäävää tyyppiä, joten kaipa kaikesta selviää. Ja miten usein ja millä tavoin olette olleet yhteyksissä miehen kanssa? Ovatko kovin kiireisiä siellä kohdemaassa?
Tällaisia asioita pyörii päässä. Mielelläni otan vastaan kommentteja tai vinkkejä arkielämään, kun mies on pitkään poissa. Miten esim. kerrotte noin pienille lapsille, minne isä menee?
Johanna T.
-
Miten nopeasti keskimäärin nuo lähdöt tulevat? Toivoisin, että mieluummin pian kuin että joutuu odottamaan epätietoisuudessa pitkään.
Lähdössä voi mennä aikaa. Vuoden taitaa edelleen sitoumus olla voimssa, mikä tarkoittaa, ett voi vuoden päivät joutua odottamaan. Eikä välttämättä yhdellä hakemuksella/sitoumuskaudella edes pääse lähtemään, eli voi joutua kyllä vuosiakin odottelemaan.
Ja kaikkihan sinne ei edes pääse.
Miten usein teidän "lapselliset" miehenne ovat tulleet lomille? Vähän jännittää sekin, että mitä jos autoon tai taloon tulee jotain ongelmaa miehen poissaollessa. Mutta en kuitenkaan ole luonteeltani sormi suuhun jäävää tyyppiä, joten kaipa kaikesta selviää. Ja miten usein ja millä tavoin olette olleet yhteyksissä miehen kanssa? Ovatko kovin kiireisiä siellä kohdemaassa?
Lomille tulo riippuu täysin siitä, minne lähtee. Kosovosta pääsee n. 4 viikon välein lomille halutessaan, mut esim. nyt alkavasta Tshadin operaatiosta tullaan ehkä kerran lomille koko 5kk sopimuskauden aikan, jos lainkaan.
Tuo "lapsellisuushan" ei vaikuta (valitettavasti...) lomille pääsyihin mitenkään, vaan samalla rytmillä lomaillaan kuin muutkin. Hieman pystyy lomaväleihin vaikuttamaan ainakin Kosovossa, jos haluaa tulle tiehämmin (eli n. 4 viikon välein) lomille ja lomailla vain viikon tai harvemmin lomille (n. 8-10 vko:n välein) ja lomailla sit 2 viikkoa.
Ja yhteydenpito riippuu myös täysin siitä, minne päin lähtee. Kosovoon voi ihan soitella omalla puhelimella ja netti toimii hyvin. Samoin Afganistanin suunnalle. Tshad taas on yhteydenpitomahdollisuuksien puitteissa vielä heikoissa kantimissa, eli tietoa ei ole, miten puhelimet tulee toimimaan ja miten netti.
Mä olen meidän lapsille (lähinnä nyt vanhemmalle) kertonut, että isi lähtee pitkälle töihin. Ollaan karttaakin kateltu, vaikkei hän nyt siitä mitään tajua. Mut oon ajatellut, et jos se jotenkin rauhottais. Nyt tämä eka viikko on ainakin sujunut ihan kivuttomasti, eikä poika oo oireillut mitenkään muuten, kuin kömpimällä joka yö viereen ja kysymällä et missä isi on. :) Ja isin paikalla on pakko saada nukkua aamuun asti, muuten tulee meteli.
-
Meillä tähän lähtöön meni viitisen vuotta. ;) Välissä mies haki ja välillä ei. Ja nyt sitten lähtö tuli. Eli kovin vakavissaan ei kannata tuon varaan mitään laskea. :) Teillä voi toki mennä nopeamminkin.
Mutta lomat miehellä menee niin, että viisi viikkoa töissä ja viikko lomalla. Miehelle ja itsellekin voisi olla kivempi vähän pdempi väli ja sitten kahden viikon lomat. Mutta lapsille tuo olisi liikaa. Meidän lapset on nyt 4-v ja 2-v. Onha noilla ikävä, mutta ihan hyvin menee. Me puhutaan paljon isistä, kirjoitellaan kirjeitä ja soitellaan skypellä. Ja kun vanhemmalla lapsella iskee ikävä ja isi ei ole koneella, hän kirjoittelee isille skypen chatissa. Tai lähinnä lähettää hymiöitä. ;D
Juttelin muuten yhden lastenpsykiatrin kanssa tuosta lsten ikävästä. Hän sanoi, että ikävästä on hyvä tuoda esiin positiiviset piirteet ja siitä pahasta pahasta olosta ei kannata vanhemman puhua liikaa. Siis lapsen pitää toki saada ilmaista tunteensa. Mutta jos vanhempi korostaa pahaa oloa, voi käydä niin, että lapsi ei pysty olemaan ilonen, koska pitäisi olla isää ikävä. Meillä puhutaan paljon tuosta ikävästä, mutta olen pyrkinyt kääntämään sen positiiviseksi. Aika usein piirretään ja maalataan isille ja lähetetään näitä tuotoksia isille. Ja lapset myös "kirjoittavat" kirjeitä. He siis sanelevat ja minä kirjoitan kiltisti, mitä sanotaan. Aika hassuja kirjeitä välillä. Ja tärkeä mantra koko perheelle on että " se, että on ikävä tarkoittaa, että rakastaa" Tätä tuo 2-vuotiaskin hokee. :)
Mutta ei meidän koko elämä pyöri isin ympärillä kuitenkaan. Kivaa meillä on kolmestaankin ja minä viihdyn yksin ja kolmestaan lasten kanssa. Uskon, että minun hyvä olo heijastuu lapsiinkin. Yhteinen päätöshän tuo lähtö oli.
-
Mulla ei ole lapsia, mutta vastaanpa kuitenkin. :)
Eli oma mies oli Libanonissa tammikuusta lokakuuhun 07. Uudelle reissulle lähdöstä oli aikaisemmin jo puhetta ja kun Libanonin operaatiota alettiin suunnittelemaan, mies päätti, että laittaa paperit. Kutsua ei kuitenkaan lokakuussa 06 reissuun tullut, mutta tammikuun 07 alussa tuli soitto, että paikka ois auki ja mies lähti lopulta reissuun 2 viikon varoitusajalla. :)
Lomavälithän ei oo riippuvaisia tosiaan siitä, että onko lapsia vai ei. Meillä äijä kävi lomilla 2-8 viikon välein. Näin jälkikäteen tuntuu, että kamalan nopeasti hujahti 9 kuukautta.
Yhteyttä pidettiin päivittäin skypellä, messengerillä ja sähköpostit sinkoili kans tiuhaa tahtia suuntaa ja toiseen.
Näin meillä, tsemppiä jos reissuun lähtö tulee eteen. :D
-
Meillä tilanne on nyt se, että mies laittaa tänään hakemuksen postiin ja sitten odotellaan. Miten nopeasti keskimäärin nuo lähdöt tulevat? Toivoisin, että mieluummin pian kuin että joutuu odottamaan epätietoisuudessa pitkään.
Meillä on ainakin mennyt niin, että keväällä laitettu hakemus on poikinut toimintavalmiussitoumuksen syksyksi (lokakuussa on sellainen tainnut postilaatikkoon tipahtaa). Sen jälkeen vasta kannattaa ruveta odottelemaan, tuleeko kutsua vai ei. :) Pelkällä hakemuksellahan ei voi olla varma, pääseekö edes reserviin.
Reissua sitten ollaankin odotettu tuon sitoumuksen jälkeen 3-6kk.
Ihan hyvä on tietty jo ennalta miettiä, mitä se reissu voi vaatia ja tuoda tullessaan. :)
-
Meillä tilanne on nyt se, että mies laittaa tänään hakemuksen postiin ja sitten odotellaan. Miten nopeasti keskimäärin nuo lähdöt tulevat? Toivoisin, että mieluummin pian kuin että joutuu odottamaan epätietoisuudessa pitkään.
Meillä on ainakin mennyt niin, että keväällä laitettu hakemus on poikinut toimintavalmiussitoumuksen syksyksi (lokakuussa on sellainen tainnut postilaatikkoon tipahtaa). Sen jälkeen vasta kannattaa ruveta odottelemaan, tuleeko kutsua vai ei. :) Pelkällä hakemuksellahan ei voi olla varma, pääseekö edes reserviin.
Reissua sitten ollaankin odotettu tuon sitoumuksen jälkeen 3-6kk.
Ihan hyvä on tietty jo ennalta miettiä, mitä se reissu voi vaatia ja tuoda tullessaan. :)
Näinhän ne byrokratian rattaat menee, Zatu huomas tarkentaa! :)
-
Meillä tilanne on nyt se, että mies laittaa tänään hakemuksen postiin ja sitten odotellaan. Miten nopeasti keskimäärin nuo lähdöt tulevat? Toivoisin, että mieluummin pian kuin että joutuu odottamaan epätietoisuudessa pitkään.
Meillä on ainakin mennyt niin, että keväällä laitettu hakemus on poikinut toimintavalmiussitoumuksen syksyksi (lokakuussa on sellainen tainnut postilaatikkoon tipahtaa). Sen jälkeen vasta kannattaa ruveta odottelemaan, tuleeko kutsua vai ei. :) Pelkällä hakemuksellahan ei voi olla varma, pääseekö edes reserviin.
Reissua sitten ollaankin odotettu tuon sitoumuksen jälkeen 3-6kk.
Ihan hyvä on tietty jo ennalta miettiä, mitä se reissu voi vaatia ja tuoda tullessaan. :)
Näinhän ne byrokratian rattaat menee, Zatu huomas tarkentaa! :)
Eli siis, ensin kannattaa odotella toimintavalmiussitoumusta ja sitten vasta reissua. :)
-
M laitto paperit marraskuussa -06, toimintavalmius alkoi heinäkuussa -07, elokuussa tuli soitto, että kiinnostaako ja lähtö olikin sitten viime marraskuussa. Että meillä kaikki kävi suht nopeasti, mutta näin ei sit tietenkään kaikilla. Meillä ei lapsia, mutta alku silti hankalaa, ikävä kun oli kova. Nyt kun mennyt vajaa 4kk:tta, arki yksinään tuntuu jo "normaalilta". Elämä voittaa ja aika kuluu kuitenkin aika äkkiä, vaikka välillä onkin lanapäiviä.
-
Kiitoksia kommenteista ja tiedoista, kun mulla ei ollut mitään käsitystä miten tuo menee. Voi rähmä, kun tässä saa sitten elää epätietoisuudessa pitempään kun olin jo henkisesti valmistautunut, että mies häippää saman tien :)
-
Voi rähmä, kun tässä saa sitten elää epätietoisuudessa pitempään kun olin jo henkisesti valmistautunut, että mies häippää saman tien :)
Onnistuisikohan mitenkään niin, että aloittaisit epätietoisuudessa elämisen vasta syksyllä? ;D No ei varmaankaan.
Miten muuten muilla siinä vaiheessa, kun on vasta hakemus jätetty? Joko siinä vaiheessa on tuntunut siltä, että se reissu tulee olemaan edessä? Onko kenties jännittänyt tuleva, vai onko asia ollut lainkaan mielessä? :)
-
No ei kyllä ollenkaan mielessä, ei eka reissulla, eikä nytkään, vaikka on sitoumus jossain laatikossa. Viimeks lanasin, kun oli koulutukseen lähdössä, nyt en ajatellut miettiä senkään vertaa, jos se kutsu käy.
En yleensäkään murehdi eteenpäin asioita, ei pää kestä semmosta. Ja nykyhetkessäkin on aina ihan tarpeeksi minulle. ;)
-
Ekan kuukauden sitä ehkä odotteli ja välillä huomas tuijottavansa hullun lailla, tyyliin "tuokin tuosta saattaa kohta olla poissa" (oikein sisäinen marttyyri=), mutta sitten sen jotenkin unohti koko asian, kunnes toimintavalmiussitoumus tuli ja taas meni kuukauden verran että asia oli pinnassa. Sitten senkin taas unohti. Lopulta tuli puhelinsoitto ja siinä sitten yhdessä tanssittiin ja hypittiin hullun lailla olkkarissa!
Mutta ei se odottelu oikeastaan ollut missään vaiheessa sinänsä ongelma, olin aina (meidän yhdessä oloajan=) tiennyt päivän tulevan joskus, jopa omalle kohdallenikin. Vaikeat ajat koittivat vasta sitten, kun hetki oli oikeasti käsillä ja reagoin tilanteeseen ihan eri tavalla, miten olisin itseltäni odottanut.
-
Meillä on hakemus laitettu n.kuukausi sitten. Toistaiseksi en ole asialle juuri ajatuksia uhrannut. Miehelle tämä olis neljäs reissu, itse olen vasta ensimmäistä "leskeyttä" odottamassa.
Toivon kovasti että reissuun päästään, koska mies ite sitä odottaa. Ja osaksi varmaan on helppo toivoa kun ei ole vielä yksinoloa kokenut. Mutta luulisin että selviän siitä ::). Odotellaan nyt ensin rauhassa edes sitä sitoumusta, jos sellainen saadaan :).
-
Me kyllä mietittiin ja suunniteltiin näitä asioita aina kun tuo sitoumus oli voimassa. Iso syy on varmaan se, että meillä on lapsia ja me mietittiin mun jaksamista, kun aina ei ole ollut minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä. Eli ollaa mietitty ihan käytännön juttuja. Toisaalta ollaan kyllä aika kovia suunnittelemaan muutenkin. Eli on varmasti luonnekysymyskin.
Ja tuo auttoi paljon, kun tämä lähtö tuli erinäisistä syistä ihan puun takaa. Oli kolme tuntia aikaa päättää, mutta ei siihen menny edes niin kauan, kun näitä ajatuksia on jo pyöritelty.
-
On tainnut mennä vähän siihen tapaan, että hakemuksen muistaa niinä lähettämisen lähipäivinä, sitoumuksen sen saapumisen lähipäivinä, ja koulutuskutsu onkin tullut sitten melkein puun takaa. ;D
Mitenkään jatkuvasti ei ole ollut asia mielessä ennen kuin se oikeasti on tullut ajankohtaiseksi. Näin ainakin muistelen, tosin muistihan voi aina pettää.
-
Miten muuten muilla siinä vaiheessa, kun on vasta hakemus jätetty? Joko siinä vaiheessa on tuntunut siltä, että se reissu tulee olemaan edessä? Onko kenties jännittänyt tuleva, vai onko asia ollut lainkaan mielessä? :)
Mä oon aina ollut ihan varma (pessimisti kun ei pety...) että lähtö tulee. ::) Ja ainoostaan kerran on jäänyt tulematta. :P Nimittäin mieshän pisti sillon Kosovosta kotiutumisen 6kk kuukauden kuluttua paperit päästä vetämään kertomatta mulle... >:( Vetos vaan siihen, et kun meille kuitenkin se ero tulee niin on ihan sama pistääkö hakemuksen sisään vaiko ei. >:(
-
Mies laitto jo intissä nimen toimintavalmiuspaperiin.. Ja kyllä mä siinä kohtaa olin jo varma et lähtö sieltä ihan varmasti tulee. Kuinka pian, se sillon jännitti. Ja hiukan salaa toivoin ettei se ainakaan hirveen pian tulis, mies kun toivo lähtöö jo seuraavaan marraskuuhun (intistä kotiutumisen jälkeen) mut vasta toukokuuks tuli kuitenki lähtö. :)
-
Mies laitto jo intissä nimen toimintavalmiuspaperiin..
Näin meilläkin se eka reissu napsahti. Ns. takuulähtö, ilmeisesti yhäkin kaikilla valmarit käyneillä on etuoikeus lähtee jos haluaa.
Ja tää toinenkin lähtö ns. takuulähtö, eli kaikille EUBG:n käyneille luvattiin, et halutessaan reissuun pääsee.
-
Mies laitto jo intissä nimen toimintavalmiuspaperiin..
Näin meilläkin se eka reissu napsahti. Ns. takuulähtö, ilmeisesti yhäkin kaikilla valmarit käyneillä on etuoikeus lähtee jos haluaa.
Jep.. Kaikille niille tarjotaan siellä paperia. Toiset allekirjottaa sen ja toiset ei.
-
Onko mahdollinen reissuunlähtö ollut paljonkin mielessä toimintavalmiuden aikana? Vai kenties jo ennen toimintavalmiussitoumusta hakupapereiden lähettämisen aikoihin?
Tässä vielä PV:n sivuilta faktat hakeutumisesta: Hakeutuminen sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin (http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/!ut/p/c5/xZHbspowFIafZT-AkoSTXAYSkFNACYrcMKhVQfFQrQhPX-xMpxedamf2tKx1uebPN_l-IRW6Peb3YpvfitMxPwiJkCqZPplxi4oBsAJRBvYEcsn0DGjPUHdfKJmFlNHYAVALXF8HduCBmeqF0LDAZ9IA_k1aEalLmSVBKzQkYEck1nisilasfIIdTNU36bmQACmLyuZst_t2WqpTO2rnkJO49gmtectYFN98RgzECbM5lT1WLhoOZBdcNTgzJxRTez_K64_urfRJe2Xx1f3p6Xl_ZeJF_sdfn3fwh8Fv-IEkLIRU_WUriEICbB_bJtKYNQ4Vgf-0dbryCF0gXjVGJy7OJqW3diIedeImD5_4LedmGNGdz0pD5ER3n8JYuWr4XvbAtfHX5sSqNmuVvmHKPTDV_8-UpR6YPfQp99Cn3EOfXg99ev-mT0dIi2U1rFfVEAxHSEIIqkiSgQKRIgrzcgUe5GrXhJLpRSN6PnBT2uKC6s5hpd0wVilnScqX26zQrcdmmVUDLUPX-T3HWxdAs16jBVriMmVx7Xl7I8GFk6AEk10FInJZqtkCmiO9lTdrkLjN5bBMxs4xFqNwO65TyT7fHOjkM0U_8EEhBRq-VI-DZeDwK1C8U7gzdPQNf3wIbHyqvgjnKu7mfqZTumG_r_QdrokzQA!!/dl3/d3/L2dBISEvZ0FBIS9nQSEh/?pcid=8fe59e00407f5dfaa039f0acfc327cbb)
-
Meillä jokainen hakemus on poikinut reissun - miten muilla?
-
^näin myös meillä, viimeksi kieltäytyi. Edellisreissu oli äkkilähtö kesken rotaation, vaikka oli siitäkin alunperin kieltäytynyt.
-
Onkohan linjoilla sellaisia, joiden puoliso on laittanut hakemuksen menemään, mutta mahdollisesta reissusta ei vielä ole tietoa? Olisi mukava kuulla tunnelmista: odotatteko vai pelkäättekö koulutuskutsua, vai mietittekö kenties asiaa enemmän vasta sitten, jos kutsu käy?
-
Jaaha! Ei ole vielä lähetetty, mutta täytetty on. Ja niin kuin sitä vannottiin silloin joskus, että sitten ei enää mennä kun on lapsia! ::) 1,2,3 näitä nyt näyttäis kuitenkin olevan!
Ja miten tää herra luulee että pärjään näitten kanssa täällä? Mulla on yks ainut apu täällä ja sekin on patalaiska. Ei ota hoitoon edes siks aikaa, että saatais jouluostokset tehtyä!
No, eihän se lähtö sieltä varmasti tule, mutta kun ei koskaan tiedä!
Ja puhe oli, että niillä rahoilla sais tehtyä talon laajennuksen ja sekin on muuttunut matkan varrella Harrikaks???
-
^kuulostaa hyvältä (?) suunnitelmalta ;D ;D
-
Sinin mies taitaa jäädä kotiin... ;D Eikö voisi ootella että lapset on isompia?
Mä en tiiä mikä on virallista touhuu ja mikä ei, mutta O:lla oli pomonsa kanssa joku kehityskeskustelu ja siinä oli pyytänyt että saisi 2015-2016 irrotettavuuden ja lähtisi taas. Että kaipa tuo jotain pohjaa uuelle reissulle jo on? Tää on mulle ihan ok, kunhan ne vuodet rajautuu tohon, että lähtee viimestään 2016, halutaan kuitenkin lapsiA ja mä täytyn 2020 vuonna 30 eli ei tässä iäisyyttä voi vitkutella! ;D
Tuollon on myös ajankohtasta isomman kämpän hommaaminen tai talon pystytys joten se ylimääränen on ihan tervetullutta. Mä sanoin, että mieluummin puoli vuotta, vuosikin menee niin O vastasi että kuolee vuodessa ikävään, hälle käy vain se puolikas. ;D ;D ;D Höpö :-* Katotaan miten käy, oon aatellu, että reissu on osa meidän tulevaisuutta.
-
Jaaha! Ei ole vielä lähetetty, mutta täytetty on. Ja niin kuin sitä vannottiin silloin joskus, että sitten ei enää mennä kun on lapsia! ::) 1,2,3 näitä nyt näyttäis kuitenkin olevan!
Ja miten tää herra luulee että pärjään näitten kanssa täällä? Mulla on yks ainut apu täällä ja sekin on patalaiska. Ei ota hoitoon edes siks aikaa, että saatais jouluostokset tehtyä!
No, eihän se lähtö sieltä varmasti tule, mutta kun ei koskaan tiedä!
Ja puhe oli, että niillä rahoilla sais tehtyä talon laajennuksen ja sekin on muuttunut matkan varrella Harrikaks???
No toivottavasti ei lähetä papereita eteenpäin. Tein tilanteessa ei ole mitään järkeä lähteä, mun mielipide siis. Ja en todellakaan suostuisi jos talon laajennus muuttuu harrikaks ::)
-
Kyllä ne paperit on nyt lähetetty, toivottavasti ei tule lähtöä. Harrikan kuvia katseli taas yks ilta. ::)
Ja Maikhille vastaus tuohon, eikö vois lykätä lähtöä, että lapset on isompia, niin ei voi! Ikärajat paukkuu jo nyt! ;D
En kyllä ymmärrä, miten luulee mun näitten villikoiden kanssa pärjäävän? Mun äidin on kai muutettava tänne reissun ajaks.
-
^no mä kyllä toivon, ettei Sinin miehelle tule kutsua! Et sä voi yksin jäädä lasten kanssa.
Lähtiskö se ilman sun lupaa tässä tilanteessa?
Meillä miehen silmät oikein loisti, kun telkkarissa oli juttua, että seuraava rt-kohde suomalaisillekin saattaa olla Syyria (jos siellä joskus saadaan jotain rauhanomaista tilaa aikaan). Sinne kuulemma. ::) Mä kyllä toivon, että se kohde on vaan ammattisotilaille.....
-
Meillä mies piipahti supa-lomalla Syyriassa ja totes, ettei sinne ikinä!