Paras tukimuoto?

[Mirka]

Heh! Mä oon varmaan tän jutun kertonut jo sata kertaa täällä foorumilla, mut pistetääs taas!

Sillon, kun sai tiedon alas lähdöstä ja lähti koulutukseen, mun ex-ystävä totes, että "mitä sä valitat, kun sun miehes jonnekin rt-hommiin lähtee, et lähteehän mun miehenikin armeijaan vuoden alusta". Tokaisipa perään vielä, et "Luuletko, että se paljon eroaa, onko mies armeijassa vai rt-hommissa". Mitäpä tuohon sanomaan... Kas kummaa, kun kaverista tuli entinen kaveri aika äkkiä ihan siitä syystä, etten voinut sanallakaan mainita rt-hommia kun hänen valituksensa täytti kaikki ne vähätkin hetket, mitä istuttiin samassa kaffipöydässä. Koska hänen miehensä pääsi "vaan" joka viikonloppu kotiin ja hän joutui viikot olemaan iiiiiihan yksin. Mun 4-5 viikon lomavälit kun ei ollu mitään siihen hirveyteen verrattuna, että he näki niin harvoin... Jep jep.

Ja tää kuulostaa oikeesti tosi liiotellulta jutulta, mutta uskokaa huviksenne, että se ihminen oikeasti päästi tuollaisia suustaan...

Kyllä mullakin yks kaveri totes, et "mitä siitä sitten, jos se sinne Kosovoon lähtee... Onhan munkin mies käynyt armeijan!!"
diipadaapa...

[IceQueen]

Kyllä mullakin yks kaveri totes, et "mitä siitä sitten, jos se sinne Kosovoon lähtee... Onhan munkin mies käynyt armeijan!!"
diipadaapa...

Niin... sama asiahan se on... eikö?

[Mirka]

Kyllä mullakin yks kaveri totes, et "mitä siitä sitten, jos se sinne Kosovoon lähtee... Onhan munkin mies käynyt armeijan!!"
diipadaapa...

Niin... sama asiahan se on... eikö?

Juujuu, tottakai...

[zatu]

Kyselläänpä uusilta.

Minkälaista tukea tunnette tarvitsevanne rt-vuoden aikana, ja miltä suunnalta mahtaa se paras tuki tulla? Vai tarvitaanko sen suurempaa tukea ylipäätään? ???

[Maya]

No tämä sivusto on ollut kyllä ihan todellinen pelastus...Ja sekin että kun täällä on jo ihmisiä jotka on kokenut nämä rt hommat jo useampaan otteeseen niin osaa suhtautua jo tietyllä huumorilla asiaan ja näyttää tämmösille niiskuneideille ettei tätä tarvi niin vakavasti ottaa...ja sekin että kun sattunaisia mies vierailijoita käy kertomassa oikeita faktoja niin ei pääse mikään huhumylly pyörimään....
Se että ehkä joskus voisi haluta tavata ihmisiä ihan oikeasti ja kasvotusten, että pääsisi keskustelemaan asioista joita ei hekä täällä huomaa ottaa esille.En tosin tiedä onko semmoisia asioita välttämättä olemassa. Mutta kuitenkin...

[Hanhikki]

Parhaimpia tukimuotoja on kyllä nämä sivut, koska ei muilla oo aina hajuakaan millaiselta tämä ero välillä tuntuu  Olen lukenut näiden sivujen juttuja ja oon ruvennut monasti hymyilemään, kun monen ajatukset ovat juuri samanlaisia kuin itselläni 

Onneksi ystävät kuitenkin suurimmaksi osaksi ymmärtävätkin, vaikka varmasti en puhukaan muusta kuin miekkoseni lähdöstä. (ainakin näin aluksi) Oon kyllä käskeny niiden palauttaa mut maanpinnalle, jos menee hermot...

Joka tapauksessa tukea tarvitaan ja olis kauheaa jos sitä ei sais keltään.
Ps. nyt alkaa helpottaa kun toinen viikko lähti käyntiin 

[Eevi]

Parhaimpia tukimuotoja on kyllä nämä sivut, koska ei muilla oo aina hajuakaan millaiselta tämä ero välillä tuntuu  Olen lukenut näiden sivujen juttuja ja oon ruvennut monasti hymyilemään, kun monen ajatukset ovat juuri samanlaisia kuin itselläni 

Joka tapauksessa tukea tarvitaan ja olis kauheaa jos sitä ei sais keltään.
Ps. nyt alkaa helpottaa kun toinen viikko lähti käyntiin 

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ Mulla samoin eka viikko ukon lähdön jälkee takana ja tietyllä tavalla kyllä nyt jo vähän helpottaa ja näillä sivuilla hengailu on kyllä olllut isoksi avuksi ennen lähtöä kahden viikon koulutussession aikana oli paljon vaikeempaa, kun niin moni asia oli auki ja sitten mies tuli vielä ns. viikoksi kotiin pyörimään lähteäkseen sitte vihdoin varsinaiselle reissulle, mutta siihen täytyy näköjään varautua, että kaikenlaista tunteiden vuoristorataa voi olla tulossa joten tuki ja ymmärrys tulevat tarpeeseen

[Juulia]

Parasta tukea on varmasti läheisimmät ystävät ja tämä sivusto! On onneksi ainakin pari tosiystävää, jotka asiaa ei vähättele ja kyselevät aina sillin tällöin jaksamista ja tuntemuksia. Mutta se, että löysin tänne on kyllä arvokas apu, sillä täällä saa jutella ja lukea samassa elämäntilanteessa olevien tuntoja. 

Itseasiassa oonki jo miettiny, että kuinkahan moni kaveri voi ajatella/ajattelee juuri sitä, että ei se armeijaa kummosempi homma oo ja että kyllähän sieltä pääsee lomille Kosovostaki..
Joten olen yrittänyt purkaa tuntojani vain niille lähimmille. Vähän on joskus tunne, että ei kaikki ehkä kuitenkaan ymmärrä.. Onneksi täällä ymmärrettään! 

[Pipsa]

Kyllä nämä sivut on tuntunu pelastukselta. Tosiaan niinku joku kirjottikin, niin hyvä kun on ihmisiä jotka kokeneet saman. Ymmärtää asioita ja saa tukea. Kun nämä muutama kaveri, mitä on, niin ei ne sitä oikein ymmärrä.

[Hanna]

Samaa mieltä olen myös minä siitä, että nämä sivustot tuovat valtavasti lohtua ja jaksamista arkeen ilman miestä. Näiden lisäksi on yksi erityisen ihana ystävä, joka jaksaa kuunnella, ja edes yrittää ymmärtää. Muille ystäville en niin kauheasti ole tuntojani purkanut, lähinnä pinnallisesti jotain olostani sanonut. Kyllä hekin tukevat ja varmasti kuuntelisivat, mutta jotenkin en jaksa avautua kauhean monelle asiasta.