Paras tukimuoto?

[susakaro]

viimeksi tänään. on ollut kyllä kamala päivä. oon ollut päivän anoppilassa, ja tuntenut, että en mä tänne kuulu. en sitten yhtään. en oo kotona eikä oo ketään läheistä

onneksi kello on jo niin paljon että voi laittaa nukkuun ja unohtaa ja huomenna on taas uusi päivä. toivottavasti vähän parempi.

[mami]

viimeksi tänään. on ollut kyllä kamala päivä. oon ollut päivän anoppilassa, ja tuntenut, että en mä tänne kuulu. en sitten yhtään. en oo kotona eikä oo ketään läheistä

onneksi kello on jo niin paljon että voi laittaa nukkuun ja unohtaa ja huomenna on taas uusi päivä. toivottavasti vähän parempi.

toivottavasti tämä päivä eilistä parempi  
Voimia Pohojanmaalle!
Itsekkin olen muuten sieltä kotoisin, ja kova hinku olisi muuttaa takaisin jossain vaiheessa...

[Heli]

Hmmm... pisti oikein miettimään tuo kysymys.
Oikeastaan tuntuu välillä siltä, että paras tukimuoto
on ollut ne kirjeet, kortit, meilit ja puhelut sieltä alhaalta.
Nimittäin omasta lähipiiristä sitä empatiaa on saanut
turhaan odotella.

Yksi ainoa tukihenkilö on ollut, hän
sitäkin arvokkaampi Eli kultani isoveljen puoliso, joka
on leskeilynsä myös leskeillyt Häneltä sain perinpohjaisen
preppauksen ennen rotaatiota ja virtuaalisesti on
kyyneleitäni kuivannut koko ajan. Harmi vaan etäisyyttä
on satoja kilometrejä ja siellä perhe pyöritettävänä, joten
kehoituksista huolimatta en ole viitsinyt ihan joka hetki
häiritä

Tosiaan siis uskoisin, että vertaistuki on parasta mitä
voi saada. Kaverit ovat alusta asti todenneet kylmästi
että "tuleehan se sieltä takas, kyllä sä pärjäät". That's it.
Aika pahalta on välillä sellainen tylyys tuntunut.  

Yllättävää tukea on muuten tullut poikaystävän siskolta, joka aina muistaa kysyä ensin, miten minä olen voinut, ja
sitten vasta veljensä kuulumisia

Tätä palstaa olen seurannut (valitettavasti ja harmikseni!)
vasta kaksi päivää, mutta jokaisen teidän kirjoituksista
on tullut lämmin olo, sillä tajuaa niin hyvin ettei ole
yksin Parempi myöhään kuin ei silloinkaan siis...  

[tiitu]

Mä olen kyl onnellinen, että löysin tänne "ajoissa". Mä luulen, että monta itkua olisi itketty enemmän, jos tätä ei olisi. Seura ja ymmärrys, ja välittäminen ja yhdessä kokeminen on ollut parasta tähän asti

[myy79]

Mä olen kyl onnellinen, että löysin tänne "ajoissa". Mä luulen, että monta itkua olisi itketty enemmän, jos tätä ei olisi. Seura ja ymmärrys, ja välittäminen ja yhdessä kokeminen on ollut parasta tähän asti

täytyy sanoa samaa, kuin tiitu..  vaikka löysinki tänne kunnolla vasta mission puolivälissä, niin heti on mukavempi elämäki..  
ku saa valittaa muillekki ku miehelle olosta, ja on muita jotka ymmärtää, eikä vaan taputa olkapäälle, että kyllä  se sieltä takasin tulee..
kummasti illat ja viikonloput menee nopeemmin ircissä.. aiemmin sitä hyppi seinille viimestään la-iltana ku oli niin tylsää yms..
kyllä tämä tästä..   hiljalleen..

[susakaro]

Susakaro täs hei,
voin jo ihan hyvin.

kauhia lana iski. kesti viikonlopun ja alkuviikonkin ja tietysti, kun on alakuloinen noinkin pitkään niin fkunssanhan siitä saa kaupan päälle. Nyt siis voin henkisesti paremmin mutta syysisesti huonommin sain kovan nuhan yskän ja kurkkukivun.

Täytyy sanoa että oli kaikkein kamalin ajanjakso koko puolen vuoden aikana. onneksi nyt on jo ihan mukava olotila. on se surkua kun vaan ärsyttää ja itkettää koko ajan. Arvatkaa mitä päätin? että mä kerron t:lle kun se kotiutuu, että millaisia hetkiä mulla on myös täällä ollut tavallisen odotuksen sijaan. ehkä se sitten ymmärtää kuinka tärkeää sen läsnäolo mulle on

[zatu]

kauhia lana iski. kesti viikonlopun ja alkuviikonkin ja tietysti, kun on alakuloinen noinkin pitkään niin fkunssanhan siitä saa kaupan päälle. Nyt siis voin henkisesti paremmin mutta syysisesti huonommin sain kovan nuhan yskän ja kurkkukivun.

Täytyy sanoa että oli kaikkein kamalin ajanjakso koko puolen vuoden aikana. ---

Eiköhän se flunssakin siitä sitten. Se hyvä puoli oikein perusteellisessa lanassa on, että siitä on suunta vain ylöspäin.

[susakaro]

Kiitos zatu, piristävää  
nyt jo lana ohi ja olo ok. vielä päiviä 17+3 ja vähenee joka päivä  

[Mirka]

Vertaistuki on verratonta Tää foorumi on kyllä henkireikä... Täällä jos missä on ne ihmiset, jotka ymmärtää mun tunteita. Ehkäpä joskus minustakin on apua jollekin leskelle

Täytyy sanoa, ettei useimpien kavereiden ja sukulaisten mieleen tule koskaan kysyä mun vointia, papan vointia/kuulumisia, tai ylipäänsä mistään mikä liittyy Kosovon reissuun... Se vaan on jotenkin itsestään selvää, että mulla on kaikki hyvin. Useimmathan vertaa tätä vuotta armeija-aikaan *armeija on kyllä diipadaapa-touhua tähän verrattuna, siis leskien osalta...*

Yks ystävä on tosi ihana, kyselee kovasti reissusta ja on muutenkin kovin kiinnostunut asiasta Jaksaa aina kuunnella mun juttuja ja itkee tai nauraa mun kanssa.

Veljen vaimo on kanssa tosi ihana Hän muistuttaa, kuinka vahva mä oon, kun jaksan tälläsen vuoden Kyselee IHAN HIRVEESTI kaikennäkösiä juttuja ja on ihan aidosti kiinnostunut Hän on kyllä muutenkin todella sydämellinen ja ihana ihminen Taatusti tietää sen, että mun pahaa oloani helpottaa se, kun saan puhua ihmisen kanssa, joka oikeasti KUUNTELEE!

[IceQueen]

Useimmathan vertaa tätä vuotta armeija-aikaan *armeija on kyllä diipadaapa-touhua tähän verrattuna, siis leskien osalta...*

Heh! Mä oon varmaan tän jutun kertonut jo sata kertaa täällä foorumilla, mut pistetääs taas!

Sillon, kun sai tiedon alas lähdöstä ja lähti koulutukseen, mun ex-ystävä totes, että "mitä sä valitat, kun sun miehes jonnekin rt-hommiin lähtee, et lähteehän mun miehenikin armeijaan vuoden alusta". Tokaisipa perään vielä, et "Luuletko, että se paljon eroaa, onko mies armeijassa vai rt-hommissa". Mitäpä tuohon sanomaan... Kas kummaa, kun kaverista tuli entinen kaveri aika äkkiä ihan siitä syystä, etten voinut sanallakaan mainita rt-hommia kun hänen valituksensa täytti kaikki ne vähätkin hetket, mitä istuttiin samassa kaffipöydässä. Koska hänen miehensä pääsi "vaan" joka viikonloppu kotiin ja hän joutui viikot olemaan iiiiiihan yksin. Mun 4-5 viikon lomavälit kun ei ollu mitään siihen hirveyteen verrattuna, että he näki niin harvoin... Jep jep.

Ja tää kuulostaa oikeesti tosi liiotellulta jutulta, mutta uskokaa huviksenne, että se ihminen oikeasti päästi tuollaisia suustaan...