Tämän allekirjoitan minäkin.
Katkot siitä syystä ettei "jaksa" olla alueella enää tai työtehtävät kypsyttävät en taas katso hyväksi syyksi ottaa katkot, sillä eiköhän sitä olisi voinut miettiä jo ennen kuin ryhtyi hommiin.
Aina ei voi tietää, mikä kohdealueella odottaa. Jos puheet esim. tulevista työtehtävistä ovat aivan toiset, kuin mikä toteutus, voi siinä vaiheessa jaksaminen olla helvetin hyvä syy katkoihin.
Ja jos ensi kertaa reissuun lähdet, et mitenkään voi tietää, mitä kohdealueella/maassa odottaa.
Meillä mies otti katko. Ja syy oli juuri tuo, ettei "jaksanut" olla alueella. Työtehtäviin kuului ainoastaan pykälää, eikä olisi lähtenyt, jos olisi tiennyt tuon alhaalla odottavan. Mutta Suomessa vielä puhuttiin työtehtävien olevan jotain ihan muuta, kuin pelkkää pykälää ja ajantappamista, ja siksi tuonne lähtikin.
Ei siis mitenkään voinut miettiä ennen kuin hommaan ryhtyi, kuten Anki sanoi.
Ihan mielenkiinnosta kuulisin Ankin mielipiteen aiheeseen: henkinen hyvinvointi ja työssä jaksaminen. Sillä eihän tuo katkojen ottaminen eroa mitenkään kotimaassa tapahtuvasta irtisanoutumisesta. Pitäisikö siis suomessakin vaan jatkaa työssä, jossa henkisesti ei voi hyvin?
Ja mietippä tilanne, että oma miehesi olisi alhaalla, eikä siellä todellakaan haluaisi olla? Voisi henkisesti huonosti ja olisi jatkuvasti väsynyt ja kiukkuinen? Pitäisikö mielestäsi hänen todellakin siellä jatkaa, vaikka saattaisi olla haitaksi työtehtävissäkin?
Meille meinaan nämä katkot olivat paras mahdollinen vaihtoehto. Mies oli henkisesti aivan loppu alhaalla. Kotiutumista odotti kuin kuuta nousevaa, ja muutos miehessä oli todella selvä, kun kotiin vihdoin pääsi. Eikä ole katkojaan katunut. Ja omalta kantiltanikin oli todella hienoa, että mies tuli kotiin, sillä itse olin aivan loppu...
