Meillä pojat tykkää erikoisemmistakin ruuista ja isompi tekee monia ruokia ja leipookin, pienempi arvostaa monen ruokalajin illallisia, varsinkin erilaiset juustot on heidän suosikkejaan, yleensä mitä kalliimpi sitä tykätympi (maistelivat ihan onnessaan Montserratin luostarin pihalla olevien juuston tekijöiden markkinoiden antia ja sitä riitti), mummo käyttää pastaan sellaista parmesania, joka on valmiiksi raastettuna purkissa (mautonta), sanoivat mummille, että voisitko ostaa oikeaa parmesania ja raastetaan siitä.
Mieluummin meidän isompi ukko syö kunnon häränlihapihvillä hampurilaisen kuin tavan jämäjauhelihapihvillä. Ja pikku ukko rakastaa sushia. Ja guacamole pitää olla ehdottomasti itse tehtyä. Molemmat myös rakastavat itsetehdyistä tuorepastalevyistä tehtyä lasagnea. Kumpikaan ei koskaan tilaa ravintolassa lasten listalta. Ja pienempi meni kysymään kerran ravintolassa, että olisiko teillä tulisempaa salsaa ja kun ei ollut niin se jäi syömättä (ei ollut yhtään tulista).
Pojat värkkää tuolla itselleen teetä, kun isommalla flunssa, isompi laittoi vihreää irtoteetä ja pienempi tuli kysymään, että saako mustaa, kun tykkää siitä enempi kuin valkoisesta, ei saanut, kun en anna hänen juoda kofeiini-teetä.
Että zatun ja kasun kanssa samaa mieltä, että kyllä ne lapset oppii asioita, mistä kotona tai lähipiirissä puhutaan. Minusta on viehättävää, että lapset laittaa noin kivoja ruokia, mutta siitä onko siitä hyvä kilpailla, niin en tiedä mitä mieltä olen.
