Mies on lähtenyt tänään jo kotia päin. Torstain ja perjantain välisenä yönä saan se kotiin kokonaan enkä päästä sitä enää ikinä pois!
No, eiköhän ne paperit oo taas viimeistään vuoden päästä menossa kohti kansainvälistä keskusta.
Huomenna tulee 4 viikkoa viime näkemästä ja kyllä nää loppuajan odottamiset on paljon vaikeampia kun alkupään. Alun 8 viikkoa ei tuntunu missään, mut mitä lähemmäs kotiintuloa mennään sen pidemältä aika tuntuu. Pari kolme päivää ovat olleet ihan tuskasen pitkät, vaikka tekemistä on kyllä ollu.