Hei.
Oon "uus-vanha" leski. Poikaystävä lähti Kosovoon jo toukokuussa -09 ja jotenkin on vaan kestäny tää mun tuleminen tänne "piireihin", mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Asiasta oli puhuttu jo vuoden verran ja mikä minä olin toista kieltämäänkään toteuttamasta unelmaansa reissusta. Tosi monet on ihmetelly sitä, miten voin päästää toisen lähtemään ja "en päästäisi omaani menemään". Tommosista ihmettelyistä on aina tullut vähän paha mieli, kun tottakai käy ajattelemaan, että "onko mussa nyt sitten jotain vikaa,et toinen haluaa lähteä eikä jäädä kotiin".
No, okei, myönnetään, että välillä kieriskelen enemmän tai vähemmän itsesäälissä.
Sallittakoon se mulle. On tähän jo vähän tottunut, ettei toinen pysty soittamaan välttämättä joka päivä, netti ei sillä toimi siellä ja yhteydenoton odottaminen on välillä (anteeksi suorasanaisuuteni) vituttanut todella paljon. Siis se, että pystyykö toinen soittamaan tänään ja mihin aikaan ja jos ei pystykään/ehdi soittamaan, niin sitten pettyy ihan hitosti, koska on oottanut niin paljon. Ei oo kyllä aina hauskaa kytätä puhelimen soimista. Elämä kietoutuu aika paljon puhelimen kyttäämisen ympärille.
No, on se lähetellyt mulle romanttisesti kirjeitä. Myönnetään. Ja kieltämättä on helpompaa olla, kun on nähnyt vasta lomilla. Ekojen lomien jälkeen meni n.2,5kk ennenku nähtiin uudestaan ja se alko tuntumaan pidemmän päälle hermoja raastavalle. Ensi viikolla nähdään taas ja sitten taas 7pv:n päästä pitää sanoa hei hei. Onhan tämä sellaista, että odottaa kovasti ja kun näkee niin tietää, että kohta sen tai mun pitää TAAS lähteä.
Oon lueskellu tässä muutama yönä näitä teidän kirjoittamia juttuja ja ajatuksia. Jotenkin hirmuisen positiivisesti asioita ottavaa porukkaa ja tuntuu olevan jo aika kiinteä porukka kasassa joka juttelee täällä. Koen, että on vähän vaikeaa tulla mukaan "kesken kaiken", enkä nyt oikein tiedä onko tämä oikean otsikon alla mitä naputtelen tänne,mutta olkoon.
En jaksanut pilkkoa tarinaani monien otsikoiden alle.
Keskutteletteko syvällisemmin jossain "yksityisemmässä" paikassa, chatissa tai jossain? Nää sivut on mulle, vielä vähän epäselvät ja on ollu vähän tutkailemista siitä, miten tänne oikein pääsee ja mitä täällä oikein on. (Kyllä, olen blondi.
Enkä oikein jaksa taiteilla tietsikoiden kanssa.) Itse olen aika tarkka yksityisyydestäni ja mietinkin miten avoimesti tänne oikein uskaltaa jutella... ???
Mutta nyt loppuu tämmöinen höpöttely ennenkuin te, jotka luette tämän, nukahdatte tietsikan ääreen.
-luna-