Mä sanoin miehelle silloin lähdön alla että turha odottaa ja kuvitella että lomat on sitten ruusuilla tanssimista, etenkin kun on lapsia niin se on hyvinkin arkista kaikkinen itkuineen ja kiukutteluineen. Mutta ilokseni olen huomannut että mies nauttii suunnattomasti siitä tavallisesta arjesta ja jopa kaipaa sitä todella kovin.
Noi kavereiden kommentit voi jättää omaan arvoonsa, sellasen ihmisen joka ei tätä ole kokenut on vaikea tajuta mitä se on. Mullekin monet sanoo, viimeksi anoppi, että onpa aika mennyt nopeaa
. No välillä se tuntuu itsestäkin siltä, mutta välillä taas kaikkea muuta kuin nopeaa. Ehkä siinä on se että päällepäin ei mussakaan näy se väsymys ja pahaolo, mutta sisältä olen välillä todella rikki. Mutta sekin on vain hetkittäistä, tässä pari viikkoa sitten meni koko viikko täysin sumussa, olin niin henkisesti kuin fyysisestikin rikki. Lapset söi iltaisin eineksiä, koti oli kuin pommin jäljiltä, huusin ja kiukkusin lapsille vaikka tiedänkin ettei se heidän vikansa ole että minä ole puhki. Mutta se meni ohi, jälleen kerran ja nyt on mennyt toista viikkoa hyvin ja olen onnistunut nauttimaan lasten kanssa olosta.