Uutiset: Tervetuloa Camp Kodin foorumille!

  • 29/03/2024, 03:06:23

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Kirjoittaja Aihe: Nyt se sitten lähtee  (Luettu 128087 kertaa)

Poissa zatu

  • Valvoja
  • Get-me-a-life-koditar
  • *****
  • Viestejä: 24666
    • SFOR 98-99, KFOR 05/04-11/04, ISAF 02/06-08/06
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #810 : 28/10/2014, 22:33:18 »
Tästä ketjusta löytyy monta sivua lähtemisen tunnelmia. Uusia tuntojakaan ei olisi pahitteeksi jakaa. :) Me kaikki tiedetään, miltä se tuntuu.
-memento vivere-

Poissa Sari_aa

  • Koditar
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 20
    • UNIFIL II/2014
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #811 : 11/11/2014, 13:46:59 »
Matkaan hyvästelty mies ekalle reissulleen Libanoniin.. Esikuntatehtäviin lähti. Ollaan 30+ lapseton pariskunta Oulusta.

En oo itkenyt vielä yhtään, mikä hämmästyttää itseäkin. En oo edes tajunnut tämän olevan todellista. Ehkä se iskee myöhemmin? Toisaaltan totuin erossa olemiseen jo aika hyvin koulutusjakson aikana. Viimeset päivät ennen lähtöä oli sekasortoisia. Meillä kävi vielä niin, että sain keskeytyneen keskenmenon pari vkoa sitten. Mies pääsi reiluksi vuorokaudeksi ylimääräiselle lomalle, mutta asian käsittely jäi meillä kyllä vähän kesken. Jotenkin jäi tunne, että tosi paljon jäi sanomatta.

Pää on jotenkin ihan tyhjä. Pärjääkö parhaiten, jos yrittää "vierottaa" ittensä miehestä mahollisimman nopsasti? Yrittää unohtaa, että kukaan on koskaan vieressä nukkunutkaan? Vai mitenköhön tästä pitäis selvitä...

Poissa Ulpu

  • Koditar
  • Get-me-a-life-koditar
  • **********
  • Viestejä: 16129
    • KFOR 00-01 EUFOR 05-06 MINURCAT 06-11/09 ISAF 09/13-
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #812 : 11/11/2014, 14:26:05 »
^ Kovasti tsemppiä ja jaksamista sulle!  Pura vaan tuntojasi tänne, helpottaa edes jonkin verran.

Poissa IceQueen

  • Ylläpito
  • Get-me-a-life-koditar
  • *****
  • Viestejä: 31594
    • KFOR 02-03, EUBG 06-07, EUFOR TCHAD/RCA 02-06/08
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #813 : 11/11/2014, 14:27:38 »
Matkaan hyvästelty mies ekalle reissulleen Libanoniin.. Esikuntatehtäviin lähti. Ollaan 30+ lapseton pariskunta Oulusta.

En oo itkenyt vielä yhtään, mikä hämmästyttää itseäkin. En oo edes tajunnut tämän olevan todellista. Ehkä se iskee myöhemmin? Toisaaltan totuin erossa olemiseen jo aika hyvin koulutusjakson aikana. Viimeset päivät ennen lähtöä oli sekasortoisia. Meillä kävi vielä niin, että sain keskeytyneen keskenmenon pari vkoa sitten. Mies pääsi reiluksi vuorokaudeksi ylimääräiselle lomalle, mutta asian käsittely jäi meillä kyllä vähän kesken. Jotenkin jäi tunne, että tosi paljon jäi sanomatta.

Pää on jotenkin ihan tyhjä. Pärjääkö parhaiten, jos yrittää "vierottaa" ittensä miehestä mahollisimman nopsasti? Yrittää unohtaa, että kukaan on koskaan vieressä nukkunutkaan? Vai mitenköhön tästä pitäis selvitä...
Osanotot keskenmenosta, ja tsemppiä tulevaan reissuun!

Kyllä se siitä, alku on yleensä pahin, mut sit pikku hiljaa helpottaa! :) Ja me ollaan täällä sun tukenas, et kirjottele tänne vaan!
Ad astra per aspera!




Poissa Villakoira

  • Koditar
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 36
    • Atalanta, Libanon
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #814 : 11/11/2014, 18:03:13 »
Mun mies tulee huomenna Libanonista. Vuosi takana komennusta. Tämä oli hänelle jo kolmas reissu eli olen melkein tottunut. Kaikkeen tottuu. Yksin pärjää ihan hyvin, kun on töissä/harrastuksia/kavereita. Mullakin on ollut keskenmeno, johon en aluksi hakenut ammattiapua, mutta tarvitsin sitä sitten myöhemmässä vaiheessa. Sanon vain, että siitä kannattaa puhua ja paljon. Jos ei miehesi puhu, niin puhu muille.

Poissa Sari_aa

  • Koditar
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 20
    • UNIFIL II/2014
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #815 : 11/11/2014, 22:26:45 »
Minä taas aattelen, et ehkä vaikeinta ei olekaan alku vaan aika 2-3 vkoa lähdöstä.. Meinaan, kun koulutuksen aikana tottui parin vkon eroihin, niin ekat vkothan saattaa sujahtaa ihan hyvin. Mutta mitä sitten, kun ero pitenee ja joulukin alkaa lähestyä ja tietää, että se pitää viettää ilman omaa rakasta?
Ja ihan tosissaan oon miettinyt yhteydenpitoa. Täältäkin oon lukenut, että pelkkä tekstari silloin  tällöin ei riitä suhteen ylläpitoon. Onko tosiaan virhe pitää vähänlaisesti yhteyttä? Kun itestä tuntuu, että siinä säästäis itteään jos ei "tarttis" kuulla toisen ääntä kovin usein... En tiä, tajuaako kukaan mitä tarkotan?
Toivottavasti joku kokenut jakais ajatuksiaan tästä!

Poissa Sari_aa

  • Koditar
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 20
    • UNIFIL II/2014
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #816 : 11/11/2014, 22:30:56 »
Niin ja Villakoira: onneksi olin jo valmiiksi henkisen tuen piirissä kun keskenmenon sain. Nimittäin sen saaminen ei ilmeisesti olisi ollut kovin helppoa km:n jälkeen julkiselta puolelta. Puhua oon saanut ammattiauttajalle, koko ajan. Miehelle se on vaikeaa, mutta on me onneks yhessä osattu itkeä, vaikkei niin paljon oo ehkä puhuttu.

Poissa pumpkin

  • Koditar
  • Get-me-a-life-koditar
  • **********
  • Viestejä: 12133
  • KFOR 05/06 - 05/07, KFOR 07/08 - 05/09
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #817 : 11/11/2014, 22:49:55 »
 Tervetuloa tänne :). Siihen yhteydenpitoon täytynee jokaisen parin löytää yhteiset pelisäännöt. Meillä mies halus pitää enempi yhteyttä, välillä lähinnä kuuntelin ja lähinnä ärsytti toisen selittelyt treenaamisesta jne. Kun itsellä ei ollut välttämättä ollut niin kiva päivä...mutta onneks molemmat ei ollut samanlaisia kuin minä muuten ei ois varmaan pidetty ollenkaan yhteyttä. :)

Poissa zatu

  • Valvoja
  • Get-me-a-life-koditar
  • *****
  • Viestejä: 24666
    • SFOR 98-99, KFOR 05/04-11/04, ISAF 02/06-08/06
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #818 : 12/11/2014, 17:31:41 »
Tsemppiä Sarille! Ihan tutulta kuulostaa tuo, että aluksi on vähän epätodellinen olo ja on vaikea kuvitella, millaiseksi arki muodostuu.

Kunhan vähän aikaa on kulunut, huomaa varmaan, millainen yhteydenpito tuntuu parhaalta. :) Itselleni toimi parhaiten se, että oltiin mahdollisimman paljon yhteydessä, sillä lailla se mies pysyi paremmin kotimaan arjessa mukana.
-memento vivere-

Poissa kristiina1984

  • Koditar
  • Leskirukka
  • *
  • Viestejä: 17
Vs: Nyt se sitten lähtee
« Vastaus #819 : 13/11/2014, 10:25:13 »
Heippa ja tsemppia uuteen arkeesi!
Voisin omalta kohdalta sanoa, että jos on tottunut olemaan itsekseen niin vuosi kyllä sujuu kun pitää yllä omaa normaalia arkeaan. Itselläni ei ollut vaikeaa, sillä olen muutenkin tottunut olemaan omien ajatuksieni kanssa, ja tarvitsen omaa tilaa (=yksinoloa) arjessani muutenkin. Perheeni eli asiassa mukana tiiviisti ja se auttoi kääntämään asian positiiviseksi , jos meinasin aloittaa kiukuttelun "joulu menee ohi, kesä menee ohi, wää wää wää". Loppupuolisko kesän jälkeen menikin siivillä ja todella nopeasti.

Vuodessa voi kuitenkin tapahtua paljon kaikenlaista yllättävää. On hyvä miettiä etukäteen, kehen turvautuu jos jotain kurjaa tapahtuu etkä voi purkaa asioita miehellesi tai saa tukea kuten rakkaalta normaalisti saisit. Meidän vuoden aikana omassa perheessäni oli sairautta ja kaiken päälle vielä koiramme kuoli täysin yllättäen. Jouduin kohtaamaan yksin paljon pelkoa, surua ja väsymystä sekä venymään henkisesti. Siinä kohtaa oli todella rankkaa kun poissaoleva ei voi olla tilanteessa mukana, eikä kommunikointi välttämättä suju (puhelimessa on hankalaa yrittää lohduttaa, saati jossain Whatsappissa. Videopuhelut eivät libanonista ottaneet tulta alleen ja olihan heilläkin siellä omat menot , enkä saanut miestä aina tavoitettuakaan).

Lomat olivat meillä ihania ja otettiin lomaviikot aina rennosti. Suosittelen ehdottomasti että lähdette lomien ajaksi muualle kotoa. Muuten voi tulla fiilis, että mies on lomalla, sinä et. Me olimme kaupunkilomilla, yövyimme hotellissa, söimme ravintolassa. Erilaista kivaa, jotta minäkin kokisin olevani vähän lomalla <3

Meille sopi parhaiten tekstiviestien lähettäminen ja whatsappailu, kerran viikossa parissa puhelu. Videpuhelut olivat yllättävän epäkäyttännölllisiä. Kuvan pätkii yhteyden takia ja jossain vaiheessa alkoi yksinkertaisesti pänniä, kun itsellä oli menoa ja toinen halusi että olisin tietokoneella videopuhelun äärellä. Asia josta pidettiin kiinni koko 12 kk oli , että JOKA aamu laitoimme huomenta-viestit ja JOKA ilta hyvää yötä-viestit. Aina. Jos ei mitään muuta niin aina nuo viestit. Niistä ei tingitty ja se tuntui meille tärkeältä.

Kaikkea hyvää teille ja tsemppiä vuoteenne <3