Pelottaa. En oikeestaan ees tiedä että mikä, mutta jokin kuitenkin pelottaa. Sen mä tiedän et mies pärjää vaikka kaheli koheltaja onkin.
Ja ittenikin tunnen et jaksan kyllä odotella täällä kunhan alkuikävästä pääsen irti. Joten oon itekin ihan pihalla et mitä mä mahollisesti pelkään tässä alkavassa missiossa, sitä alkuikävääkö kenties ja sitä et joudun meneen yksin nukkumaan?
Kun tietäis niin kai se kävis kätevämmin. Don't know. Mut näin rotaation aikaan itkut on jo vähemmässä ja olo jotenki turtunu, mut silti paljon rauhallisempi
(ehkä sekin vaikuttaa kun on täällä lueskellu juttuja ja saanu paremman käsityksen ja kunnon kokonaiskuvan asiaan).
Näinkö tuossa käynee että sittenkin sopeudun tähän paremmin ku olisin ite uskaltanu toivoo.