Puheluiden määrä on noussut potenssiin kymmenen mitä lähemmäs reissun loppu lähenee
Tekstarit lentelee suuntaan ja toiseen jatkuvasti. Pappa pitää puhelintaan (siis henkkoht) körmyssä, joten kun vastausta viestiin ei tule, tiedän, että on töissä.
Joka viikko on lähtenyt kortti tai kirje siihen suuntaan, viimeisimmän laitoin laukkuun, kun unohdin postittaa...
Harvinaisen paljon on nyt lähiaikoina lehdissä ollut juttuja Kosovosta ja siitä kuinka ilmapiiri siellä alkaa taas kiristyä. Kivakiva. Eipähän ainakaan helpota pelkoja. Toisaalta yritän ajatella, että kyllähän sitä täälläkin vois vaikka mitä sattua, ja Kosovo on kai ainakin mun käsityksen mukaan ihan suht rauhallinen paikka, mutta silti. Kyllä mua vähän pelottaa. :confused1:
Papan puheita kun olen kuunnellut, niin siellä odotellaan jotain tapahtuvan. Siis odotetaan, että olis jotain pientä äksöniä... Siellä kun ei tapahdu mitään...
Normaaliahan se on, että vähän pelottaa. Pääset varmasti pelonpeikoista eroon, kunhan mies koiutuu sinne ja huomaat itsekin, että hän on aivan turvassa.
Pelotti muakin aluksi vähäsen, mutta kun Pappa on kertonut mulle paikasta ja muusta sellaisesta, niin pelot poistuivat
Alkujännityksen piikkiin meni nekin pelot