Pelottaako?

[IceQueen]

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

Meillä oli välillä moniakin päiviä ettei miehestä kuulunut mitään.  Ja hän oli Kosovossa, jossa todellakin yhteydet on hyvät ja silloin oli vielä paremmat mahdollisuudet käyttää tietokoneita kuin nykyään...

Ja kyllä oli hilkulla etten kestänyt... moneen kertaan tuli eroa mietittyä, mutta mitäpä se loppujen lopuks ois auttanut? Yhtälailla sitä ois ikävöinyt toista, ainut ero ois ollut se, ettei ois toista nähnyt ees lomilla...

Mä koin tiiviin yhteyden piden tarpeelliseks, mies ei, ja valitettavasti miehen "pillin" mukaan rt-vuosi mentiin. Soiteltiin max 2 krt /lomaväli (yleensä 4-5vkoa) ja mielestäni se oli aivan liian vähän... mut mies oli niin prkleen pihi, ettei malttanut soittaa, kun se oli niiiin kallista... 

No, mut vuodesta selvittiin, ja yhdessä ollaan kaikesta huolimatta edelleen, miehen kotiutumisestakin on jo 2v!

[point]

Pike!Kyllä postia meni päivittäin reittikoneella.

Täältä meni, mutta sieltä ei tullut, jos käytti talon ilmaista postimaksua. Muistatko?
Kyllä, siitä on kokemusta 16 kk ajalta. Mutta jos maksoi postimaksuja kuoreen niin se lähti Beirutiin samantien, mut eihän sitä köyhällä rauhanturvaajalla sellaiseen ollut varaa, kun saippuarahoja myöten kaikki oli laskettu, et riitti palkka kalliin läyhyn maksamiseen.  :icon_rabbit:  :rotf:
 

[Pipsa]

Niin käsitykseni mukaan se postin kulku ei sieltä ole mitenkään kovin nopeaa toimintaa...tai sinnepäin. Ihan miten vaan. 

[susakaro]

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

Minulle soitettiin keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Ja tekstiviestithän eivät menneet perille afrikkan tukikohtaan   

[soila]

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

Mun pelastus on kyllä ollut hyvät yhteydet Kosovoon ja ihana mies joka jaksaa pitää yhteyttä. Tavallisina päivinä soittaa kerran, nykyään parhaina kaks.  :love3: Lisäksi tekstiviesti tai useampi suuntaansa. Tietysti aina ei oo paikalla soittelemas, mutta senkin onneksi oon saanu kuulla etukäteen ettei tarvi panikoida. Ainoa pelon tunne tänä aikana, että onkohan sille sattunut jotain, oli kun en yhtäkkiä saanutkaan illalla viestiä vaikka piti, eikä aamullakaan vielä kuulunut. Mielikuvitukseni toki pääsi heti liikkeelle, kun oli muuten niin säännöllisesti viestitellyt. Aamupäivällä sitten tekstasi ja pahoitteli. Oli ollut illalla niin humalassa ettei ollut muistanut. :icon_porc:

Ne puhelut ja viestit piristää niin valtavasti, että olisin kyllä paljon pahemmin hajalla ilman. Mutta eiköhän siihenkin tottunut olisi.

(Ja puheluthan soittelee kaikki pusupuhelimista, niin ei käy kalliiks... :harjaus: )

[Janica]

Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?

Heh, tulee ihan miehen alhaallaoloajat mieleen.. 

Meillä on mies just tuollainen kans ja meillä toi tosiaan oli arkipäivää! Pusupuhelimesta ei oltu silloin vielä kuultukaan ja kännykällä soittaminen oli pirun kallista.

Niinpä meillä puolen vuoden reissun aikana soitettiin toisillemme tasan 3 kertaa!!  Syynä oli anoppi, jonka piti päästä vähintään joka toinen päivä puhumaan poikansa kanssa puhelimessa. Hän kun oli sitä mieltä että tekstiviestit ja sähköpostit ei riitä, vaan hänen pitää äänestä kuulla että kaikki on hyvin... 

Niin sitten puhelut jäi vähiin, kun aika herkulliset puhelinlaskut tuli jo anopin soitoista. 

Meillä eka soitto koski räjähtänyttä tietokoneen virtalähdettä, toinen lomalle tulevan hakemista kentältä kun auton akku meni seisonnasta (meillä oli auto seisonnassa koko reissun, kun asuttiin keskusta-alueella enkä työn puolesta tarvinnut), ja kolmas oli kotiutuessa "moi, me lähdetään nyt" -soitto. 

Sähköposteja tuli kahden käden sormilla laskettava määrä, yksi kortti, ja loput tekstiviestejä ja nekin lähti multa päivittäin ja yleisin teksti tais olla "mitä kuuluu?"  Kyllä sitten puolessa välissä ja sen jälkeen rupesi mieskin jo oma-aloitteisesti viestimään. 

Lisäys: niin, ja messengerissä juteltiin muutamaan otteeseen, silloin kun kone toimi.

[Anki]

Mun pelastus on kyllä ollut hyvät yhteydet Kosovoon ja ihana mies joka jaksaa pitää yhteyttä. Tavallisina päivinä soittaa kerran, nykyään parhaina kaks.

Just näin meilläkin, joten ei kyllä kehtaa valittaa, varsinkin kun lukee miten asiat oli/on Afrikassa ja Afgoissa palvelevilla....
Minulle on koko mission aikana soitettua ainakin kerran päiväss (firman puhelimesta ), ja sitten on lähetetty mieletön määrä tekstareita

Itse olen kirjoitellut aika paljon sähköposteja ja tavallistakin postia, mutta se on taas ollut aika ykspuolista koska rakas avokkini väittää että hän "ei osaa kirjoittaa"
Eilen illalla tulikin yllättäen puhelu ihan pusupuhelimestakin   ja sitten vielä puhelun perään tekstari että "oli kivaa jutella sun kanss pusupuhelimenkin kautta kulta"   Täytyy myöntää että aika liikuttunut oon vieläkin

No se siitä OTsta.... Peloista voin sanoa sen että en oo oikein ikinä ymmärtänyt peljätä miehen puolesta hänen ollessa tuolla alhaalla Jotenkin uskon että Kosovo sentään on niin rauhallinen paikka nykyään, ja jos jotain tapahtuu niin se on sitten yleensä oman tonttuilun takia, ja siitä johtuvia juttuja voi tapahtua kotosuomessakin...

[susakaro]

Peloista voin sanoa sen että en oo oikein ikinä ymmärtänyt peljätä miehen puolesta hänen ollessa tuolla alhaalla

Minä pelkäsin lähinnä silloin, kun lähtivät saatoille, tuntemattomille teille ja maille, joissa heidän olisi voitu pysäyttää, mukiloida, ryövätä, tappaa... 

Mut eniten silloin, kun lensivät Eritreasta aina Etiopiaan jollain pikku lentokoneella, jossa rätisi ja paukkui kuulemma kiitettävästi ...  ja kiitoradan laidoilla oli useita "raatoja" sijoillensa jätettyinä ...

[tiitu]

Meillä myös tekstiviestejä lähtee ja tulee muutamia päivässä, joinain päivinä enemmän toisina vähemmän. Alkumissiosta soitteli vähemmän, mutta mitä lähemmäs loppu tulee, ja mitä pidempi on ollut eroaika, niin sitä useammin puhelin soi, enkä valita ollenkaan. Mä olen ollut erittäin tyytyväinen yhteydenpitoon. Mä olen kirjoittanut kirjeita ja sähköpostia, mut munkin avokki väittää ettei osaa kirjoittaa..... Mikähän niissä on vikana ???

muoks: Ja kyllä muakin pelotti alussa yhteydenpito ja kaikki muukin, onneksi kaikki pelot on ollut aiheettomia Tsemppiä vaan, ja kerro miehelle miten haluaisit hänen pitävän yhteyttä, ehkä hän ei tiedä, mitä haluat.

[IceQueen]

mut munkin avokki väittää ettei osaa kirjoittaa..... Mikähän niissä on vikana ???

Meillä kirjoitti, jos pistin mukaan kirjepaperin ja kuoren, jossa oli valmiina jo postimerkki ja osoite.