Camp Koti
Yleiset => RT-jutut => Aiheen aloitti: zatu - 14/05/2004, 19:47:59
-
Jopa Hölkkärissä on ollut puhetta pelkäämisestä (vähänlaisesti, mutta kuitenkin. ;)), joten miksipä ei siis täällä, kun tuo ylenmääräinen machoilukaan ei ole tarpeen.;D Aika vähän käsitelty aihe noin kaiken kaikkiaan.
Eli: pelottaako/pelottiko ennen missiota tai sen aikana? Ja mikä pelotti? Pelkäättekö/pelkäsittekö miehenne puolesta (tai kenties itsenne tai parisuhteen puolesta)? (Tai huolestuttiko edes? ;))
-
Joo. Pelotti. Pelotti jo ennen kuin mies ees lähti...
Eniten pelotti ennen lähtöä se, että miten meidän parisuhteemme kestää vuoden. Ja pelkäsin että miten pärjään täällä yksin. Mähän olin oikee supernössö silloin, mulla ollut kuin yks kaveri, joka tosin käänsi selkänsä melkein heti kun mies lähti. Onneks on tullut uusia ja paljon parempia kavereita! :) Pelkäsin siis, että olen täällä ihan yksin, ilman ketään, ja niinhän mä pitkään olinkin. Ennen kuin tuohon taituu:hun tutustuin alkuvuodesta '03. :) Siitä asti on ollut pelkkää noususuhdannetta 8)
Muutaman kerran itse rt-vuoden aikana pelkäsin että miehelle satuu jotain, vaikka silloin olikin rauhallista... Olihan siellä ollut pari sellaista tilannetta että ois voinu sattua tosi pahasti, jos joku ei ois ollu valppaana. :-X Niistä ei sen enempää, mutta nuo sai pelkäämään miehen hengen puolesta...
Tavallaan ei enää pelota miestä päästää. Tiedän, että kun kutsu miehelle tulee, niin meidän parisuhteemme on sillä hetkellä entinen parisuhde.
-
Kuten myös pelotti. Nimenomaan ennen ekaa reissua. Ei ollut juuri mitään käsitystä rauhanturvaamisesta noin ylipäätään, ja ihan vain sananakin Bosnia oli pelottava. Hirvitti, että nyt se varmaan astuu siellä miinaan tai jotain. Jos kului vähän pidempään ilman mitään viestiä, tuli heti mieleen, että onko kaikki hyvin. (Vaikka sittenhän sieltä vasta yhteyttä oliskin otettu jos jotain olis sattunut.:P)
Parisuhteen puolesta en niinkään pelännyt. Kun joku tuttu lohdutti, että "kyllä te sen kestätte jos olette toisillenne tarkoitettu", otin sen lähinnä loukkauksena. Että miten nii ei kestäis. ??? ??? ??? Omasta pärjäämisestäni en ollut niin kovin varma, täällä päin oli niukasti kavereita ja koko elämäntilanne oli aika uusi, opiskelujen alottamiset ja systeemit.
Nyt sitten taas toisen reissun alussa olen tässä pariin kertaan miettinyt, että pitäiskö nyt olla huolissaan jostakin. (Ihan mistä tahansa ;).) Helpommin on mennyt, ikävä vaivaa, mutta muuten olen ottanut vähän rauhallisemmin. :)
Ja myötämielinen suhtautuminen uuteen reissuun muuten otti tämän viisi vuotta. :) Koita, Milla, saada sille ukolle järkeä päähän.
-
Kuten myös pelotti. Nimenomaan ennen ekaa reissua. Ei ollut juuri mitään käsitystä rauhanturvaamisesta noin ylipäätään, ja ihan vain sananakin Bosnia oli pelottava. Hirvitti, että nyt se varmaan astuu siellä miinaan tai jotain. Jos kului vähän pidempään ilman mitään viestiä, tuli heti mieleen, että onko kaikki hyvin. (Vaikka sittenhän sieltä vasta yhteyttä oliskin otettu jos jotain olis sattunut.:P)
Joo, kyllä Kosovo-paikkana pelotti... mielleyhteys oli ihan hirvee... mä kuvittelin että mies lähtee sotimaan :P ::) Tosiasiassahan homma oli päinvastoin. :) mut mistä sitä ois voinut tietää?? mediassa oli niin vähän juttua rauhanturvaajista, ja jos oli niin eipä sitä tullut seurattua ennen kuin mies oli jo koulutuksessa.
Ja myötämielinen suhtautuminen uuteen reissuun muuten otti tämän viisi vuotta. :) Koita, Milla, saada sille ukolle järkeä päähän.
No hyvä, että mä en oo ainut, joka vähän lyö hanttiin! :) Mä ennen kielsin, että ei ikinä uudestaan reissuun... nyt oon jo sen verran myöntynyt, et uudelle reissulle voi lähtee, kunhan oottaa ensin muutaman vuoden.
mies vaan itsepäisesti on lähdössä heti, kun kutsu käy, eli mahd. ens syksynä... On sitten kulunu jo jopa 1 v. kotiutumisesta.
-
Joo, kyllä Kosovo-paikkana pelotti... mielleyhteys oli ihan hirvee... mä kuvittelin että mies lähtee sotimaan :P ::) Tosiasiassahan homma oli päinvastoin. :) mut mistä sitä ois voinut tietää?? mediassa oli niin vähän juttua rauhanturvaajista, ja jos oli niin eipä sitä tullut seurattua ennen kuin mies oli jo koulutuksessa.
Joo, sotimiseen mäkin yhdistin koko puuhan ensi alkuun. Mutt ei se kamalasti pelkoa hälventänyt, vaikka tietoa sitten hankki/sai. Aika paljon sai mies vakuutella että eihän täällä mitään, eikä silti ainakaan kovin nopeasti mieli rauhoittunut. (No, jälkeenpäin on tullut puheeksi pari tilannetta, jotka osotti, ettei mun huoli nyt täysin turhaa ollut. :P)
Kosovossa huolestuttaa lähinnä nyt liikenne. Että käyttäkää, pojat, turvavyötä! :)
-
(No, jälkeenpäin on tullut puheeksi pari tilannetta, jotka osotti, ettei mun huoli nyt täysin turhaa ollut. :P)
Juu, kävi meilläkin muutama tilanne ilmi jo vuoden aikana jotka oli tyyliin "tyhmyydestä saatetaan sakottaa perkeleesti" eli jonkun kämmin vuoksi ois mies voinut kuolla, jos joku ei ois ollut valppaana...
-
Exän kanssa ollaan suhtauduttu näihin pelkoihin ja niiden käsittelyihin aika huumorilla.
Tavatessamme hänellä oli sellainen Macedonian mission T-paita päällä, missä oli kauluksessa aikamoinen repeämä. Tuijotin kaulusta aikani, kun hän sen tajusi totesi vain että: luodinreikä! ;D
No, eilen ;) huomasin että hän oli saanut aikamoisen arven olkapäähänsä.. en kerinnyt taaskaan kysymään mitään kun hän jo totesi: luodin jälki! ::)
Mutta tosiasiassa, kyllä se pelotti.
Nyt en enää osaa pelätä, vaikka huolissani olinkin noiden viimeisimpien kahakoiden aikaan. Olen oppinut tuntemaan hänet ja tiedän, että jos hän jossain pärjää, niin työssään.
-
Ei suuremmin pelottanut kun mies lähti. Puhuttiin aika paljon asioista ennen lähtöä ja kahlasin kaikenmaailman rt-sivuja :)
Toki huolestutti parisuhteen puolesta, mutta ajattelin, että kyllähän se kestetään.
Maaliskuulla kun Kosovossa oli levottomuuksia, sillon pelotti. Eikä pelko käsittääkseni ollut mitään ihan älyttömän turhaa.. Jopa niin paljon pelotti, että levottomuuksien alettua reagoin kropallani ja sairastuin flunssaan ja kuumeeseen joka loppui kun levottomuudet loppuivat :-/
-
Olen oppinut tuntemaan hänet ja tiedän, että jos hän jossain pärjää, niin työssään.
En mäkään mieheni ammattitaitoa epäile... vaan niitä paikallisia kun niistä koskaan tiedä millon vinksahtaa... tai jonkun rt-kaverin kämmäämistä. :o
-
En pelkää :), vaikka täytyy myöntää että maaliskuussa huoli nousi rintaan ;), kun tilanne oli rauhattomimmillaan. Miehen "siviilityökin" on sellaista, että mä olisin jo varmaan mielisairaalassa, jos pelkäisin miehen puolesta :P. Onnettomuuksia voi tapahtua missä vain!
Parisuhteelle tämä vuosi on hyvä mittari. Kestääkö se. ???Itse olen vakuuttunut siitä, että kestää! ;DOlemme kokeneet niin paljon asioita yhdessä ja selvinneet vaikeista tilanteista yhdessä. Liian itsevarmaksi ei tietenkään ole tarkoitus ryhtyä, vaan hoitaa parisuhdetta edelleen niin kuin tähänkin asti. :-*
-
En pelkää :), vaikka täytyy myöntää että maaliskuussa huoli nousi rintaan ;), kun tilanne oli rauhattomimmillaan. Miehen "siviilityökin" on sellaista, että mä olisin jo varmaan mielisairaalassa, jos pelkäisin miehen puolesta :P. Onnettomuuksia voi tapahtua missä vain!
Tottahan se on, että ei jatkuva huolissaan olo mitään tai ketään auta noin yleensäkään. Oma pää pysyy paremmassa kunnossa, kun ottaa vähän rennommin. ;) Silti ainakaan minä en voi aina estää mieleen ryömiviä "entä jos" -ajatuksia. Tosin niitähän nyt saa päähänsä ihan ilman rauhanturvareissujakin.:)
Nyt en kyllä ole mielestäni mitenkään huolissani. (Jos ei nyt paria painajaista lasketa. :P)
-
Alkuun syksyllä ei pelottanut, ikävä vaan vaivasi. Seurasin tiedotusvälineistä koko ajan alueen tilannetta lähinnä sen vuoksi että ymmärtäisin millaisessa paikassa mies on ja mitä se siellä voi kokea. Hän kun ei oloista juurikaan kerro. Sen verran kuitenkin että siellä liikkuessaan ovat aina varuillaan, toisin kuin kotona, joten se yllättävä tilanne (väärään aikaan väärässä paikassa) tulee helpommin kotona.
Sitten nuo maaliskuun levottomuudet sai kyllä pelkäämään. Varsinkin kun lehdistä sai käsityksen, että rauhanturvaajat eivät enää ole "koskemattomia" niin kuin ennenaikaan (kai :-/) vaan jotkut tarkk' ampujat ovat ammuskelleet nimenomaan rauhanturvaajia.
Mies sitten lomalla käydessään kertoi että täällä saadaan enemmän tietoa kokonaisuudesta. Paikallisesti suomalaisten alueella ei ollut kovinkaan paha tilanne. (Myöhemmin jollekin toiselle kertoi että lähin tilanne oli kun n. 30m päähän oli heitetty dynamiittia... )
Parisuhteen puolesta en pelkää. Itse asiassa tämä on sellaista parisuhdetta-pieninä-annoksina -totuttamista. (miehenkesytystä? ;) ) Ja itsellinenhän olen ollut vuosia, joten kyllä se pelkääminen menee siihen toisen puolesta pelkäämiseen. Onneksi nyt on rauhallista, joten senkin puoleen voi rentoutua.
-
Sitten nuo maaliskuun levottomuudet sai kyllä pelkäämään. Varsinkin kun lehdistä sai käsityksen, että rauhanturvaajat eivät enää ole "koskemattomia" niin kuin ennenaikaan (kai :-/) vaan jotkut tarkk' ampujat ovat ammuskelleet nimenomaan rauhanturvaajia.
Mä jaksan edelleen uskoa ja toivoa että suomalaiset rauhanturvaajat on "koskemattomia". Niillä paikallisilla on uskomaton kunnioitus nimenomaan suomalaisia kohtaan...
-
Kyllähän se välillä pelotti.. Mutta ei kai syytä olisi lainkaan ollu.
Suomalaisia rauhanturvaajia todella arvostetaan, koska suomalaiset ovat puolueettomia, sekä aikoinaan itse taistelleet valloittajia vastaan. Lisäksi suomalaiset ovat osoittaneet aina kunnioitusta paikallisia ihmisiä kohtaan sekä muistaneet myös olevansa siellä "vieraina". Esim. amerikkalaiset ja britit ovat yleensä olleet niitä valloittajia ja se näkyy myös käytöksessä.
-
Alkuun syksyllä ei pelottanut, ikävä vaan vaivasi. Seurasin tiedotusvälineistä koko ajan alueen tilannetta lähinnä sen vuoksi että ymmärtäisin millaisessa paikassa mies on ja mitä se siellä voi kokea. Hän kun ei oloista juurikaan kerro. Sen verran kuitenkin että siellä liikkuessaan ovat aina varuillaan, toisin kuin kotona, joten se yllättävä tilanne (väärään aikaan väärässä paikassa) tulee helpommin kotona.
Omalla kohdallanikin tieto auttoi. Kovasti rupesi Balkanin asiat kiinnostamaan. :) Ja sama juttu: ei tilanteesta tai oloista siellä paikan päällä mieheltä kovin paljoa tietoa tullut. Pienellä kiristyksellä ja inttämisellä sitten vähän enemmän.;D
Ja ekan mission jälkeenhän jäi sitten ex-Jugoslavian asiat ja rt-jutut kiinnostamaan, vaikkei oma mies siellä enää ollutkaan. (Miehen kavereita kylläkin.) Että sikäli tähän Kosovon keikkaankin tuli sikäli valmistauduttua.
Ja sopii ainakin toivoa, että osaavat olla siellä varovaisia, sittenkin, kun alun jännitys ja uutuuden tunne on hälvennyt.
-
Nyt kun oli tuo ampumistapaus, hirvittää, että jos siellä taas tilanne kiristyy. Heti hermostuin ainakin pikkuisen. :-/ Ja samalla itsekkäästi pelkään, jos vaikka menee lomat nurin... Mutt toivotaan, että tapaus ei saa liikkeelle mitään isompaa.
-
Ja taas täytyy myöntää, että kyllä vähän pelästyi, kun uutisia luki. :-/(Vaikka oma turvaaja olikin kotona silloin..) Hyvä, ettei ilmeisesti käynyt pahasti. Jotenkin vain tuudittautuu turvallisuuden tunteeseen ja kuvittelee kai, ettei siellä sen kummempaa ole kuin täälläkään, kun on nyt ehtinyt tottua siihen, että toinen siellä on... Tai jotain.
-
Kieltämättä, varsinkin tuollasten tapausten valossa mitä nyt on ollu, on vähän sellanen olo välillä että varpaillaan pitää kulkee :-/.. sillä tavalla herättää todellisuuteen, ettei se homma mitään "lasten leikkiä" ole. Pelottaa kyllä. Mut onneks viestit kulkee ainakin miulle ennemmin, ennen kuin saa lehdistä lukea. :)
-
Niinhän tuossa meilläkin kävi. Aamulla mies laittoi tekstaria ja hämmästeli kun heille ei ollut kerrottu mitään haavoittuneista. Tekstitv:stä oli lukenut. Olishan se hyvä kavereiden tietää mitä kotiinkin kertoo, ettei kotiväki suotta ole huolissaan että mitä kamalaa on tapahtumassa.
-
Siellä Camp Summassa, missä miun mies on, niin ei kyllä kuso kulje kehuttavasti...
mutta eniten ihmetystä aiheutti se, ettei mies teinny ampumisesta mitään :o ennen ku mie laitoin viestiä ja kerroin.. seuraavana aamuna oli ollu fläppitaululla viesti: "soittakaa kotiin, että olette kunnossa".... Aikamoisia aukkoja tiedon kulussa tuolla kosovossa...
Tuomo sano että pitää kottoa telekkarista uutisista, että mitä siellä kosovossa oikeen on meneillä ku mistään ei heille informoida!
-
Tuomo sano että pitää kottoa telekkarista uutisista, että mitä siellä kosovossa oikeen on meneillä ku mistään ei heille informoida!
Joo, kuulemma täällä tiedetään alueen asiat paremmin. Kait se vastaava systeemi on muillakin missioilla. ???
Sikäli ei tietysti uutisia tarvitse pelästyä, että omaiset varmasti tietää ensimmäisenä, jos jotain sattuu. Mutta pistää silti kaikki (potentiaaliset) tilanteen kiristymiset huolestuttamaan...
-
Aivan! ja Summaan tulee infoa kuulemma vielä muita vähemmän ::) etteivät vaan unohtas koko paikkaa ?
Joo, sillonkin kun Samppa oli Summassa, se paikka oli jossain tietokatveessa... Mä sille moneen otteeseen kerroin alhaalla sattuneista jutuista, jotka täällä luki lehdissä tai teksti-tv:llä tai jossain... :P
-
Kyllä tais Marski olla myös jonkinlaisessa tiedotuskatveessa, V ei koskaan tienny "mittään mistään" :) Vaikka ei kai sitä nyt 28 miehen takia tarvii ilmotella kaikista asioista ::)
-
Kas, tällainenkin aihe... ::)
Eipä ole muutamaan kuukauteen enää tuo Kosovo tuntunut sen kummemmalta paikalta, kun en ole osannut olla mitenkään huolissani. ;)
-
ainut kerta jolloin ei meinannut uno tulla, oli kun mies sähköpostisa totesi, että "toivottavasti ehditään kotiin ennen kun sota syttyy". ei tainnut poika viimeisen päälle ajatella, mitä sanoi ja kenelle...
mitenkäs nuo anoppien pelot? meillä ainakin jätetään suosiolla miehen äidille kertomatta yksityiskohtia, joista se saattaisi alkaa pelätä pojansa turvallisuutta. se menettää yöunensa niin helposti. tässä yks yö oli nähny unta että joku lentokone tippui. sitte se vain tuumasi että toivottavasti se ei ollut enneuni että topin kone tippuu 15.12.... karmeaa.
-
Meilläkin Sami vihjaili jotain tuohon suuntaan... :-/ ja kyllähän se huolestutti vähän, mut sit puhelimessa kerto ettei oo mitään huolen aihetta. Ja kaverikin rohkaisi et ainahan ne liian varovaisia on entäku uhkarohkeita, eli ei pelota. Ja oikeestaan oon vaan iloinen ku kulta sieltä manailee "et hitto ku täällä ei tapahdu mitään, ens kerralla en lähde sinibarettioperaatioon..." Mullehan se sopii et siel on rauhallista! ;D
Ja avopillehan ei tietty kaikkea kerrota... se vaan huolehtii turhaan ja menettää yöunensa ku esikoinen on muailmalla... :P
-
onko teillä ollut sitä keskustelua että ei enää sinibaretteihin mutta kosovo tai bosnia kiinnostaisi? meillä ilmassa tällaista...
-
Juuri sitä! Eli NATO-pohjaseen operaatioon haluu... ::) Ja noista kahdesta vaihtoehdoista ehkä mielummin Bosniaan ;) Katotaan nyt koska ja minne lähtee...
-
niin puheitahan nämä vasta on. mä en mielelläni päästäisi ollenkaan uudelle reissulle, kuten varmaan on jo mun lanan aikana kaikille tullut selväksi... ;)
-
Ja oikeestaan oon vaan iloinen ku kulta sieltä manailee "et hitto ku täällä ei tapahdu mitään, ens kerralla en lähde sinibarettioperaatioon..." Mullehan se sopii et siel on rauhallista! ;D
Vähän sama juttu meillä Kosovon kanssa. Miehellä oli välillä tylsää, työt samaa rutiinia. Jotain jännitystä olisi vissiin saanut olla. :o Ja minulla taas rauhallinen mieli, kun sitä jännitystä ei ollut. ;D
-
Anoppi ja mun äiti ne kauhuissaan on mieheni toiminnasta. Sen leipätyöhän täällä suomessa on ajaa räjähderekkoja ja sit se haaveilee vielä rauhanturvaajaksi vaarallisiin paikkoihin. Viimeksikin äitini totesi että eikö se voisi löytää jotain TAVALLISTA työtä... saatiin hyvä naurut...
-
Viimeksikin äitini totesi että eikö se voisi löytää jotain TAVALLISTA työtä... saatiin hyvä naurut...
Heh heh, siinä on anopille sulattelemista! Se mikä on epätavallista toiselle on ihan tavallista toiselle :P Taitaa noi meiän miehet aika hurmapäitä olla ku pitää vaan lisää actionia elämään saada! ;D
-
Sitäpä sitä, äksöniä...! tuntee välillä itsensäkin ihan tylsäksi kun mies tekee ja kokee koko ajan jotain uutta ja jännittävää. meikä vaan haluaa asua laihialla ja käydä töissä ja olla kotona. ;)
-
Mitenkäs uudet lesket?? Pelottaako miehen puolesta tai oman parisuhteen puolesta?? Entäpä jo paatuneet lesket, onko uusia pelkoja tullut vai joko menee rutiinilla?
Meille töihin tuli uusia kesätyöntekijöitä ja toisen veli lähti juuri Kosovoon toukokuussa. No, sanoi sitten mulle, että siellä on varmaan tosi rauhatonta ja ammuskellaan ympäriinsä ihan tauotta. Minäpä siihen sitten tokasin, että ei siellä mitään tapahdu! Pelästyin oikein omaa kommenttiani :o
Ihan alkuaikoina olin hiukan peloissani, mutta nyt sitä on sitten tullut siihen tulokseen, että tapahtuu jos tapahtuu ::) Papan työ nyt ei täälläkään oo mitenkään superturvallista, että kai mä hulluks tulisin jos sellasia miettisin...
Suhteen puolesta ei ole huolia tai pelkoja. Toki suhdetta pidetään yllä voimakkaammin, kun välimatkaa on paljon, mutta mä tiedän, että me selviydytään tästä vuodesta (tai siis vajaasta puolesta vuodesta ;D ) puhtain paperein :D
Ja tulihan tämän mission aikana se askel eteenpäinkin otettua ;) Kosinta, ja nyt se kimalteleva symboli vasemmassa nimettömässä :-* Kovaa vauhtia suunnitellaan häitä (joiden päivämäärästä ei vieläkään ole tietoa... :P ) ja muutenkin yhteisestä tulevaisuudesta keskustellaan paljon.
-
Vähän kyllä pelottaa. kun ei tiedä missä kunnossa tiet on tuolla Kosovossa, ja millaisilla nopeuksilla siellä ajetaan. kalusto taitaa olla samaa tasoa kuin täällä. :-\
Välillä mietityttää että kuinka tää meillä kestää, ollaan kuitenkin 9 vuotta oltu kimpassa risuineen ja ruusuineen. ja onhan meillä 3 erittäin vilkasta pojan vekaraa. mutta silti välillä mietyttää.
-
Vähän kyllä pelottaa. kun ei tiedä missä kunnossa tiet on tuolla Kosovossa, ja millaisilla nopeuksilla siellä ajetaan. kalusto taitaa olla samaa tasoa kuin täällä. :-\
Välillä mietityttää että kuinka tää meillä kestää, ollaan kuitenkin 9 vuotta oltu kimpassa risuineen ja ruusuineen. ja onhan meillä 3 erittäin vilkasta pojan vekaraa. mutta silti välillä mietyttää.
Liikenne minuakin eniten huoletti. Toisaalta liikenne on vaarallista missä tahansa. :P Yritin vain luottaa, että sekä ajotaito että ajoneuvot ovat turvaajilla paremmassa kunnossa kuin paikallisilla. ::)
Tätä on varmaan jankutettu tällä foorumilla melko paljon, mutta en usko, että missio suhdetta kaataa. Se kestää, jos on kestääkseen, välimatkasta ja kaikesta muusta hankaluudesta huolimatta. :)
-
Liikenne minuakin eniten huoletti. Toisaalta liikenne on vaarallista missä tahansa. :P Yritin vain luottaa, että sekä ajotaito että ajoneuvot ovat turvaajilla paremmassa kunnossa kuin paikallisilla. ::)
Tätä on varmaan jankutettu tällä foorumilla melko paljon, mutta en usko, että missio suhdetta kaataa. Se kestää, jos on kestääkseen, välimatkasta ja kaikesta muusta hankaluudesta huolimatta. :)
Liikenne se on tämänkin lesken huolenaihe numero yksi... Mutta ihan kuten Zatu sanoi, se on vaarallista joka puolella.
Turvaajat siellä ajelevat kyllä hyvin varovasti ja onhan tuo kalustokin keskivertokosovolaista paremmassa kunnossa :) Niin ja jos ei muuten uskalla ajella, niin pasilla sitten ;D
Kyllä Pappa ainakin omien puheittensa mukaan ajaa siellä huomattavasti varovaisemmin kuin kotosuomessa.
Ja turhaan sen suhteen takia murehtii... Teilläkin on monenmonta vuotta yhteiseloa takana, joten jos kaikki suhteessa on kunnossa, niin tuskin se tähän reissuun kaatuu :) Päinvastoin, saattaa saada uusia ulottuvuuksia, toista katsoo ehkä hieman eri silmällä ;) Saattaa tulla takaisin se kuuluisa tuoreen rakkauden huuma :P 8)
Perhe-elämässä en osaa neuvoa, mutta uskoisin, että lapset pitävät sinut täällä kotona arjessa kiinni. Voi aika kulua nopeammin, kun on koko ajan tekemistä ja touhua :)
-
Välillä mietityttää että kuinka tää meillä kestää, ollaan kuitenkin 9 vuotta oltu kimpassa risuineen ja ruusuineen. ja onhan meillä 3 erittäin vilkasta pojan vekaraa. mutta silti välillä mietyttää.
Jos yhtään lohduttaa, niin ei se välimatka suhdetta kaada, vaan kyllä eroon on ihan muut syyt, jotka ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa aktualisoituisivat (siis ero tulee jos on tullakseen).
Joten ihan turhaan pahoitat mieltäsi miettimällä tollaisia! :D
-
Samoja tuntemuksia täälläkin. Olen myöskin huolissani Kosovon liikenteen turvallisuudesta, kun ajelevat siellä miten sattuu. Muuten ei vielä suurempaa huolta ole. Aluksi pelkäsin kovastikin mutta ennen lähtöään mies kertoi minulle ummet ja lammet siitä, mitä tuleman pitää. Ja nyt olen suht rauhallisin mielin. Heidät on kuitenkin koulutettu hyvin ja pahimpaankin on varauduttu. Ovat mellakkakoulutusta saaneet ja toivottavasti osaavat soveltaa oppimaansa käytännössä jos tarve vaatii.
Suhteen puolesta en osaa vielä mitään sanoa. Toista viikkoahan tässä vasta leskenä elellään. Meillä on todella tuore suhde, vasta puoli vuotta ollaan tunnettu :). Silti tämä mies tuntuu juuri siltä oikealta ja yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan kovasti (tai no, minä mangun lasta ja hää toppuuttelee ;) ). Puhutaan kovasti talon hankkimisesta, kunhan omat opiskelut ovat loppusuoralla. Joten paljon on mitä odottaa, eikä se vuosi mahdottomia kestä. Mutta jos toiselle reissulle lähdetään, niin sitten pitää jo suostutella enemmän... ;)!
-
Mua ei kyllä pelottanut mikään liikenne... Mua pelotti se, että joku vitipää saa siellä yhtäkkiä päähänsä lähteä tulittamaan suomalaisia jossain mielenhäiriössä ja mun mies sattuis olemaan just siinä tulituksen kohteena... :-\ Kun sen ei tarvi olla mitenkään mieheen kohdistettu laukaus, riittää kun luoti tulee sopivasti, niin se on menoa. Eikä siinä sitten mitkään selittelyt paljon lämmitä.. :-[
-
Mua ei kyllä pelottanut mikään liikenne... Mua pelotti se, että joku vitipää saa siellä yhtäkkiä päähänsä lähteä tulittamaan suomalaisia jossain mielenhäiriössä ja mun mies sattuis olemaan just siinä tulituksen kohteena... :-\ Kun sen ei tarvi olla mitenkään mieheen kohdistettu laukaus, riittää kun luoti tulee sopivasti, niin se on menoa. Eikä siinä sitten mitkään selittelyt paljon lämmitä.. :-[
Mua ei myöskään liikenne pelottanut, just noi ammuskelut ja väkijoukon riehaantumiset lähinnä.
Etenkin lähinnä toi väkijoukon riehaantuminen huoletti, koska joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy.. :-\
-
Kyllä minua kieltämättä pelottaa tuo A maa...Kun on ollu viimeaikoina kaiketi rauhattomampaa tuo meno. Ja kaikki miinat ja semmosetkin mielessä pyörii :-\
Mutta toisaalta jos jotain on sattuakseen niin voihan se sattua täällä kotimaassakin. Että en liikaa uskalla ajatella että jos nyt jotain sattuu. Hulluksihan sitä tulee jos jatkuvasti ajattelee mitä voi sattua
-
Kumma juttu, mutta minua ei osaa tuo kohdemaa pelottaa mitenkään erityisesti. Onhan Afganistanissa ja lähialueilla rauhatonta, mutta jotenkin vaan uskon, että jos jotakin pahaa on tapahtuakseen, se voi yhtä hyvin tapahtua täällä Suomessakin..
Mutta parisuhteen puolesta pelottaakin sitten vähän enemmän. Ei olla miehen kanssa ihan samalla aaltopituudella yhteydenpidon suhteen, hänelle kun ei aina tule mieleen, että voisi (edes) parin päivän välein itsestään ilmoitella :-\ Mies on varsinainen 'no news is good news' -tyyppi - ja minä taas hajoan suurin piirtein liitoksistani jos ei mitään kuulu. Ei voi kun ihmetellä, miten me saadaan tämä vuosi soviteltua yhteen ilman sen suurempia draamoja... ???
-
Mandi hyvä.Nyt en halua kääntää veistä haavassa.Mutta voi tulla tilanteita joiden takia ei voi lähettää viestejä/kusoja päiviin :'(
-
Mandi hyvä.Nyt en halua kääntää veistä haavassa.Mutta voi tulla tilanteita joiden takia ei voi lähettää viestejä/kusoja päiviin :'(
Ja varsinkin, kun tuo A-maa ei ole aivan yhtä hyvin linkitetty paikka kuin kotosuomi.
Vielä pari vuotta sitten gsm-verkko oli vain Camp Katarinan kokoinen. :-\
-
Minulle positiivinen ylläri on ollut A maan suhteen se että mies on sieltä pystynyt soittelemaan. Kun alkuun luulin että eipä paljon puheluita tule, kun ei siellä sellaset vekottimet toimi... ;D
Mutta toimii siellä joku puhelin. Että mukavalta on tuntunut.
-
Ainahan kaikenlaisia erikoistilanteita voi tulla. Ne on sitten asia erikseen ja sellaisia on sattunut täällä Suomessakin. Ei mitään uutta siis siinä sinänsä.
Eihän sen miehen tarvitsisi minunkaan mielestäni puhelimessa tms. kaiken aikaa roikkua, mutta jotenkin tuntuu ettei se yksi tekstiviesti edes parin päivän välein
ihan hirveän kova vaatimus olisi.. Siis todellakin silloin kun kyse ei ole mistään erikoistilanteesta. Nuo "tilanteet", jos sellaisia sattuu eteen tulemaan, ovat meillä varmaan ainoat hetket, jolloin voin olla sata varma siitä, että mies ottaa yhteyttä heti kun pystyy. Muuten saan kyllä ihmetellä, että onko numero hukassa vai nimi unohtunut..
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
-
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
No en minä ainakaan ole jaksanut. ;) Molemmilla reissuilla toivoi kuulevansa toisesta edes lyhyen viestin verran. Paitsi tietty silloin, kun tiesin, että on hankala päivä mitään viestiä laittaa. Ihan jo siitä hyvästä, kuinka paljon edes ihan pieni yhteydenotto päivää piristi, voi vaatia niitä lähettämään.
Ainakaan viimeksi ei viestipimento laittanut kuitenkaan pelottamaan. (Ensimmäisellä kerralla pelotti yleensä koko Bosnia. :P) Ensimmäisenähän sen tietäisi, jos jotain sattuisi. ::)
-
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
Mun kokemukset näistä RT-missioista alkoi sellaisina aikoina, ettei ollut muuta kuin erittäin hidas kirjeposti. Kirjeitä tuli korkeintaa huoltolennoilla kahden viikon välein (tosin useampi samalla kertaa) ja aina silloin tällöin kävi postimiehelle sellainen kardinaalimunaus, et oli unohtanut sen tärkeimmän postisäkin sinne omiin nurkkiin... >:(
Puhelinlinjat olivat niitä, että jos puhui samaan aikaan niin linja pätkäisi molempien kuuluvuuden.
Nämä nykyiset yhteydenpito mahdollisuudet ovat suorastaan suklaata.
Roger out.
-
Pike!Kyllä postia meni päivittäin reittikoneella.
-
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
Meillä oli välillä moniakin päiviä ettei miehestä kuulunut mitään. :-\ Ja hän oli Kosovossa, jossa todellakin yhteydet on hyvät ja silloin oli vielä paremmat mahdollisuudet käyttää tietokoneita kuin nykyään...
Ja kyllä oli hilkulla etten kestänyt... moneen kertaan tuli eroa mietittyä, mutta mitäpä se loppujen lopuks ois auttanut? Yhtälailla sitä ois ikävöinyt toista, ainut ero ois ollut se, ettei ois toista nähnyt ees lomilla... :-\
Mä koin tiiviin yhteyden piden tarpeelliseks, mies ei, ja valitettavasti miehen "pillin" mukaan rt-vuosi mentiin. Soiteltiin max 2 krt /lomaväli (yleensä 4-5vkoa) ja mielestäni se oli aivan liian vähän... mut mies oli niin prkleen pihi, ettei malttanut soittaa, kun se oli niiiin kallista... ::)
No, mut vuodesta selvittiin, ja yhdessä ollaan kaikesta huolimatta edelleen, miehen kotiutumisestakin on jo 2v! :)
-
Pike!Kyllä postia meni päivittäin reittikoneella.
Täältä meni, mutta sieltä ei tullut, jos käytti talon ilmaista postimaksua. Muistatko?
Kyllä, siitä on kokemusta 16 kk ajalta. Mutta jos maksoi postimaksuja kuoreen niin se lähti Beirutiin samantien, mut eihän sitä köyhällä rauhanturvaajalla sellaiseen ollut varaa, kun saippuarahoja myöten kaikki oli laskettu, et riitti palkka kalliin läyhyn maksamiseen. :icon_rabbit: :rotf:
-
Niin käsitykseni mukaan se postin kulku ei sieltä ole mitenkään kovin nopeaa toimintaa...tai sinnepäin. Ihan miten vaan. :P
-
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
Minulle soitettiin keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Ja tekstiviestithän eivät menneet perille afrikkan tukikohtaan :P
-
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
Mun pelastus on kyllä ollut hyvät yhteydet Kosovoon ja ihana mies joka jaksaa pitää yhteyttä. Tavallisina päivinä soittaa kerran, nykyään parhaina kaks. :love3: Lisäksi tekstiviesti tai useampi suuntaansa. Tietysti aina ei oo paikalla soittelemas, mutta senkin onneksi oon saanu kuulla etukäteen ettei tarvi panikoida. Ainoa pelon tunne tänä aikana, että onkohan sille sattunut jotain, oli kun en yhtäkkiä saanutkaan illalla viestiä vaikka piti, eikä aamullakaan vielä kuulunut. Mielikuvitukseni toki pääsi heti liikkeelle, kun oli muuten niin säännöllisesti viestitellyt. Aamupäivällä sitten tekstasi ja pahoitteli. Oli ollut illalla niin humalassa ettei ollut muistanut. :icon_porc:
Ne puhelut ja viestit piristää niin valtavasti, että olisin kyllä paljon pahemmin hajalla ilman. Mutta eiköhän siihenkin tottunut olisi. :-\
(Ja puheluthan soittelee kaikki pusupuhelimista, niin ei käy kalliiks... :harjaus: )
-
Vai jaksatteko te muut odotella tyytyväisinä vaikka toisesta ei kuuluisi useisiin päiviin yhtään mitään? Ja jos tietäisitte että toinen kerta kaikkiaan on sellainen ettei koe tiiviimpää yhteydenpitoa välttämättömäksi?
Heh, tulee ihan miehen alhaallaoloajat mieleen.. ;)
Meillä on mies just tuollainen kans ja meillä toi tosiaan oli arkipäivää! Pusupuhelimesta ei oltu silloin vielä kuultukaan ja kännykällä soittaminen oli pirun kallista.
Niinpä meillä puolen vuoden reissun aikana soitettiin toisillemme tasan 3 kertaa!! :o Syynä oli anoppi, jonka piti päästä vähintään joka toinen päivä puhumaan poikansa kanssa puhelimessa. Hän kun oli sitä mieltä että tekstiviestit ja sähköpostit ei riitä, vaan hänen pitää äänestä kuulla että kaikki on hyvin... ::)
Niin sitten puhelut jäi vähiin, kun aika herkulliset puhelinlaskut tuli jo anopin soitoista. :(
Meillä eka soitto koski räjähtänyttä tietokoneen virtalähdettä, toinen lomalle tulevan hakemista kentältä kun auton akku meni seisonnasta (meillä oli auto seisonnassa koko reissun, kun asuttiin keskusta-alueella enkä työn puolesta tarvinnut), ja kolmas oli kotiutuessa "moi, me lähdetään nyt" -soitto. ;D
Sähköposteja tuli kahden käden sormilla laskettava määrä, yksi kortti, ja loput tekstiviestejä ja nekin lähti multa päivittäin ja yleisin teksti tais olla "mitä kuuluu?" ;D Kyllä sitten puolessa välissä ja sen jälkeen rupesi mieskin jo oma-aloitteisesti viestimään. ::)
Lisäys: niin, ja messengerissä juteltiin muutamaan otteeseen, silloin kun kone toimi.
-
Mun pelastus on kyllä ollut hyvät yhteydet Kosovoon ja ihana mies joka jaksaa pitää yhteyttä. Tavallisina päivinä soittaa kerran, nykyään parhaina kaks.
Just näin meilläkin, joten ei kyllä kehtaa valittaa, varsinkin kun lukee miten asiat oli/on Afrikassa ja Afgoissa palvelevilla....
Minulle on koko mission aikana soitettua ainakin kerran päiväss (firman puhelimesta ;)), ja sitten on lähetetty mieletön määrä tekstareita :-*
Itse olen kirjoitellut aika paljon sähköposteja ja tavallistakin postia, mutta se on taas ollut aika ykspuolista koska rakas avokkini väittää että hän "ei osaa kirjoittaa" ::) ::)
Eilen illalla tulikin yllättäen puhelu ihan pusupuhelimestakin :-* :-* ja sitten vielä puhelun perään tekstari että "oli kivaa jutella sun kanss pusupuhelimenkin kautta kulta" :-* :-* Täytyy myöntää että aika liikuttunut oon vieläkin :-*
No se siitä OTsta.... Peloista voin sanoa sen että en oo oikein ikinä ymmärtänyt peljätä miehen puolesta hänen ollessa tuolla alhaalla ::) Jotenkin uskon että Kosovo sentään on niin rauhallinen paikka nykyään, ja jos jotain tapahtuu niin se on sitten yleensä oman tonttuilun takia, ja siitä johtuvia juttuja voi tapahtua kotosuomessakin...
-
Peloista voin sanoa sen että en oo oikein ikinä ymmärtänyt peljätä miehen puolesta hänen ollessa tuolla alhaalla ::)
Minä pelkäsin lähinnä silloin, kun lähtivät saatoille, tuntemattomille teille ja maille, joissa heidän olisi voitu pysäyttää, mukiloida, ryövätä, tappaa... 8)
Mut eniten silloin, kun lensivät Eritreasta aina Etiopiaan jollain pikku lentokoneella, jossa rätisi ja paukkui kuulemma kiitettävästi ... :-[ ja kiitoradan laidoilla oli useita "raatoja" sijoillensa jätettyinä ...
-
Meillä myös tekstiviestejä lähtee ja tulee muutamia päivässä, joinain päivinä enemmän toisina vähemmän. Alkumissiosta soitteli vähemmän, mutta mitä lähemmäs loppu tulee, ja mitä pidempi on ollut eroaika, niin sitä useammin puhelin soi, enkä valita ollenkaan. :) Mä olen ollut erittäin tyytyväinen yhteydenpitoon. Mä olen kirjoittanut kirjeita ja sähköpostia, mut munkin avokki väittää ettei osaa kirjoittaa..... Mikähän niissä on vikana ??? ;)
muoks: Ja kyllä muakin pelotti alussa yhteydenpito ja kaikki muukin, onneksi kaikki pelot on ollut aiheettomia :) Tsemppiä vaan, ja kerro miehelle miten haluaisit hänen pitävän yhteyttä, ehkä hän ei tiedä, mitä haluat.
-
mut munkin avokki väittää ettei osaa kirjoittaa..... Mikähän niissä on vikana ??? ;)
Meillä kirjoitti, jos pistin mukaan kirjepaperin ja kuoren, jossa oli valmiina jo postimerkki ja osoite. ;D
-
Ehkä tämä soittamattomuus,kirjoittamattomuus jne. johtuu siitä että taistelia haluaa sitä omaa aikaa?Ei ole koko aikaa toinen kyljessä kiehnäämässä.
Ja kirjoituksesta saa otta herneen nenään,kunhan toi tämänkin vaihtoehdon julki ;)
-
Ehkä tämä soittamattomuus,kirjoittamattomuus jne. johtuu siitä että taistelia haluaa sitä omaa aikaa?Ei ole koko aikaa toinen kyljessä kiehnäämässä.
Ja kirjoituksesta saa otta herneen nenään,kunhan toi tämänkin vaihtoehdon julki ;)
eiköhän sitä ole muutenkin siellä ihan tarpeksi : siis aikaa olla itsekseen, ilman ty:tä ja perhettä? ilman että se soitosta häiriintyisi? minä provosoiduin nyt ;)
-
mut munkin avokki väittää ettei osaa kirjoittaa..... Mikähän niissä on vikana ??? ;)
Meillä kirjoitti, jos pistin mukaan kirjepaperin ja kuoren, jossa oli valmiina jo postimerkki ja osoite. ;D
OT, mutta loistava idea! :D Seuraavaa reissua odotellessa..
-
Harvinaisen paljon on nyt lähiaikoina lehdissä ollut juttuja Kosovosta ja siitä kuinka ilmapiiri siellä alkaa taas kiristyä. Kivakiva. Eipähän ainakaan helpota pelkoja. Toisaalta yritän ajatella, että kyllähän sitä täälläkin vois vaikka mitä sattua, ja Kosovo on kai ainakin mun käsityksen mukaan ihan suht rauhallinen paikka, mutta silti. Kyllä mua vähän pelottaa. :confused1:
Suhteen puolesta ei sinänsä pelota. Kyllähän sitä tietenkin vähän miettii, että miten jaksaa jne., mutta meilläkin kuitenkin sen verran vuosia takana, että pystyy luottaan suhteen kestävyyteen. :love3:
Tänään on vielä edessä noi yhteydenpitokeskustelut, mutta kyllä minä ainakin olen suhteellisen tiiviin yhteydenpidon kannalla. Eikä välttämättä tarvitse joka päivä soitella, kerran pari viikossa on ihan ok. Sähköposti ja tekstiviestit riittää mulle, kunhan niitä tulee vaan tarpeeksi tiuhaan.
-
Ehkä tämä soittamattomuus,kirjoittamattomuus jne. johtuu siitä että taistelia haluaa sitä omaa aikaa?Ei ole koko aikaa toinen kyljessä kiehnäämässä.
Ja kirjoituksesta saa otta herneen nenään,kunhan toi tämänkin vaihtoehdon julki ;)
Niin no, jos miettii, että sitä omaa aikaa saa kuitenkin aina sen lomavälin kerrallaan, vähintään sen 4vkoa, niin luulis nyt, että kerran päivässä ees vois suoda ajatusta täällä odottavaa tyttöystävää/vaimoa kohtaan... ::)
-
Ehkä tämä soittamattomuus,kirjoittamattomuus jne. johtuu siitä että taistelia haluaa sitä omaa aikaa?Ei ole koko aikaa toinen kyljessä kiehnäämässä.
Ja kirjoituksesta saa otta herneen nenään,kunhan toi tämänkin vaihtoehdon julki ;)
Toki sitä omaa aikaakin on suotava suuntaan jos toiseen, mut täytyy myös muistaa, että siitä toisesta voi olla ihan oikeasti huoli, siis että onko hengissä ja kaikki ok jne... Ei se aina ole kyttäämistä ja rajoittamista se yhteydenpidon toive. Ja siis mä en vedä kuin yhden herneen tässä vaiheessa nenään, en palkoa ;), ihan siitä syystä, että meillä mies ymmärsi tämän asian todella hyvin sen jälkeen, kun jätin ilmoittamatta itsestäni 3pvä:n... Myönnän olin ilkeä, mut silloin oli palko sieraimissa ;) Sit yhteydenpidosta puhuttiin, ja asia on hoitunut 11kk erittäin hienosti :)
-
Yhteyttä pidetään melkein päivittäin yhden tai useampien tekstarein ja meilien avulla. Yhtään kirjettä tai korttia en ole väsännyt eikä ole tullut tännekään päin! Mä olen niin malttamaton, että tahdon vastauksen samantien, meilikin on joskus liian hidas! ;D Yleensähän ei tosin oo mitään asiaa vaan jotain meidän omia inside-juttuja, joissa ei oo päätä eikä häntää, mutta ne ovatkin niitä parhaimpia! :love10:
Ollaan juteltu, et kerran viikossa olis kiva kuulla toisen ääntä.
Pusupuhelimessa joutuu tosin valitettavasti kuuntelemaan myös omaa ääntään. ;D
Peloista voin sanoa sen että en oo oikein ikinä ymmärtänyt peljätä miehen puolesta hänen ollessa tuolla alhaalla ::) jos jotain tapahtuu niin se on sitten yleensä oman tonttuilun takia, ja siitä johtuvia juttuja voi tapahtua kotosuomessakin...
Toi Ankin kirjoitus kuvaa myös mun ajatuksia pelkäämisestä.
-
Ennen lähtöä mies kyseli ihan itse että kuin usein hänen täytyy soittaa. Ja niinhän hän on soittanut joka päivä, mutta on niitäkin päiviä joilloin ei ole soittanut. Muuten on tullut ihan kivasti kortteja ja lapsille paketteja mutta nyt viimeisinä aikoina ei oo tullut. Kaipa tuo sitte aatteli ett kotiin tullaan kohta ja siten ei oo lähtettänyt paketteja tai kortteja. Sähköpostiin olen kirjoittanut päivän tapahtumat ja lasten asioita, ja on K muistanut vastatakin jotain ja kirjoittaa omasta päivästä ja muutakin. Tänään K kyseli että mitä olen suunnitellut hänelle, en muutakuin normaalia arkea ::) :D
-
Minä saanut nyt puheluita päivittäin ja tosiaan parhaina kaksikin. Todella piristää päivää :D
Ja s-postia sitten lisäksi. Että tähän asti tyytyväisin mielin :-*
-
Puheluiden määrä on noussut potenssiin kymmenen mitä lähemmäs reissun loppu lähenee :) Tekstarit lentelee suuntaan ja toiseen jatkuvasti. Pappa pitää puhelintaan (siis henkkoht) körmyssä, joten kun vastausta viestiin ei tule, tiedän, että on töissä.
Joka viikko on lähtenyt kortti tai kirje siihen suuntaan, viimeisimmän laitoin laukkuun, kun unohdin postittaa...
Harvinaisen paljon on nyt lähiaikoina lehdissä ollut juttuja Kosovosta ja siitä kuinka ilmapiiri siellä alkaa taas kiristyä. Kivakiva. Eipähän ainakaan helpota pelkoja. Toisaalta yritän ajatella, että kyllähän sitä täälläkin vois vaikka mitä sattua, ja Kosovo on kai ainakin mun käsityksen mukaan ihan suht rauhallinen paikka, mutta silti. Kyllä mua vähän pelottaa. :confused1:
Papan puheita kun olen kuunnellut, niin siellä odotellaan jotain tapahtuvan. Siis odotetaan, että olis jotain pientä äksöniä... Siellä kun ei tapahdu mitään...
Normaaliahan se on, että vähän pelottaa. Pääset varmasti pelonpeikoista eroon, kunhan mies koiutuu sinne ja huomaat itsekin, että hän on aivan turvassa.
Pelotti muakin aluksi vähäsen, mutta kun Pappa on kertonut mulle paikasta ja muusta sellaisesta, niin pelot poistuivat :) Alkujännityksen piikkiin meni nekin pelot ;)
-
Pirtua ei pelota mikään tai kukaan.Kröhöm ehkä yks mamma ;D :D
-
Pirtua ei pelota mikään tai kukaan.Kröhöm ehkä yks mamma ;D :D
:bs: mua pelottaa se, että Hartwall lopettaa lonkeron tekemisen :rotf:
-
Mites lesket uudet ja vanhat(enkä tarkoita Pikeä)olette valmistautuneet jos tulee SE kaikkein pahin viesti?
Tosin sitä en toivo kenellekkään,mutta joskus elämä ottaa ja on kovaa
-
Mites lesket uudet ja vanhat(enkä tarkoita Pikeä)olette valmistautuneet jos tulee SE kaikkein pahin viesti?
Tosin sitä en toivo kenellekkään,mutta joskus elämä ottaa ja on kovaa
Siis voiko SIIHEN muka oikeesti jotenkin valmistautua...? ???
-
Mites lesket uudet ja vanhat(enkä tarkoita Pikeä)olette valmistautuneet jos tulee SE kaikkein pahin viesti?
Tosin sitä en toivo kenellekkään,mutta joskus elämä ottaa ja on kovaa
Siis voiko SIIHEN muka oikeesti jotenkin valmistautua...? ???
Ei varmaan mitenkään voi valmistautua sellaiseen :-\ Ja voihan se kamala viesti yhtä hyvin tulla vaikka mieskulta täällä kotinurkillakin pyörii....
-
Mites lesket uudet ja vanhat(enkä tarkoita Pikeä)olette valmistautuneet jos tulee SE kaikkein pahin viesti?
Tosin sitä en toivo kenellekkään,mutta joskus elämä ottaa ja on kovaa
Ei pahimpaan mahdolliseen voi valmistautua, eikä pidäkään. Jäisi koko elämä elämättä sillä menolla.
Joskus sitä kyllä pyöritteli mielessään, että jos siellä jotain sattuisi... Mutta ei niillä ajatuksilla paljoa ahdistusta pidemmälle päässyt. :-\ Mitä tahansa voi sattua myös ihan täällä Suomessakin.
-
Ei pahimpaan mahdolliseen voi valmistautua, eikä pidäkään. Jäisi koko elämä elämättä sillä menolla.
Joskus sitä kyllä pyöritteli mielessään, että jos siellä jotain sattuisi... Mutta ei niillä ajatuksilla paljoa ahdistusta pidemmälle päässyt. :-\ Mitä tahansa voi sattua myös ihan täällä Suomessakin.
Järkevästi ajateltu!
Rauhanturvaaminen on suhteellisen turvallista puuhaa. Suomalaisista rauhanturvaajista noin 45 on menettänyt henkensä palveluksen aikana eli vähemmän kuin yksi vuodessa. Henkensä menettäneistä suurin osa on kuollut erilaisissa onnettomuuksissa ja osa lomaillessaan toimialueen ulkopuolella.
Jos vertaa paljonko 20-40-vuotiaita miehiä/naisia kuolee siviilissä täällä kotimaassa (en kyllä tiedä kuinka paljon mutta paljon kuitenkin), niin rauhanturvaaminen on ainakin tilastojen valossa turvallisempaa kuin siviilielämä.
-
Mites lesket uudet ja vanhat(enkä tarkoita Pikeä)olette valmistautuneet jos tulee SE kaikkein pahin viesti?
Tosin sitä en toivo kenellekkään,mutta joskus elämä ottaa ja on kovaa
Siis voiko SIIHEN muka oikeesti jotenkin valmistautua...? ???
Aina pitää olla valmistautunut,myöskin pahimpaan.Näin minulle on opetettu kultaisella 1970 luvulla
-
Mites lesket uudet ja vanhat(enkä tarkoita Pikeä)olette valmistautuneet jos tulee SE kaikkein pahin viesti?
Tosin sitä en toivo kenellekkään,mutta joskus elämä ottaa ja on kovaa
Kiitos rumin! ;D ;D
Mutta itse asiaan:
Parasta toivoen, pahinta peläten...
En murehdi etukäteen sellaista, mille en itse kuitenkaan voi mitään tehdä.
Karmaisevan kokemuksen olen vierestä nähnyt, kun -97 Italairin kopteri räjähti heti nousun jälkeen ja "viranomaiset" ilmoittivat eräälle lentäjän vaimolle, että tämän mies oli ollut mukana lennolla. Olin juuri kylässä tämän rouvan luona, kun uutinen saavutti hänet. Tuki oli tarpeen, vaikka uutinen osoittautui VÄÄRÄKSI!
Soitin miehelleni opsiin, mikä oli tilanne ja hän luetteli saman tien, ketkä olivat kuolleet onnettomuudessa. Kuolleitten joukossa oli neljä Italairin lentäjiä ja kaksi irkkua supailemassa, mutta kukaan italo ei ollut tämän rouvan mies. Ystäviä kuitenkin. Arvatkaa oliko helppoa saada shokissa olevaa naista uskomaan, että sun miehes elää sittenkin. Hän uskoi vasta, kun mies soitti olevansa kunnossa.
Olisihan se aika hirveä tilanne, jos oven taakse ilmestyisi poliisi ja pappi... :'(
-
Mihin rauhanturvaamistehtävissä on kuollut ihmisiä? Muut kun lomilla kuolleet. Maailman hirvein tilanne se varmasti olisi, mutta jotenkin sitä ei vaan pidä todennäköisenä.
Mutta elämässä menee kaikki niin kuin on tarkoitettu, toivon silti saavani elää vailla suurempia murheita elämäni :)
-
Mihin rauhanturvaamistehtävissä on kuollut ihmisiä? Muut kun lomilla kuolleet. Maailman hirvein tilanne se varmasti olisi, mutta jotenkin sitä ei vaan pidä todennäköisenä.
Käsittääkseni siellä (siis Kosovossa) kuoli viime vuonna nuori mies sairaskohtaukseen.
-
Hölkkärin (http://www.holkkari.net)sivuilta löytyy In the Service of Peace-osio, josta löytyy kaikki kuolleet suomalaiset RT-hemmot. Eli ei niitä ylipäätään hirmusesti oo kuollut, saati sitten ois kuollut siihen, että joku kähtävä ois ampunut tms...
Kosovossa olevasta puolisostaan ei ihan hirveesti tarvi murehtia, että siellä hengestään pääsis...
-
Ensimmäinen henkensä menettänyt suomalainen Unto Matikainen kuoli konfliktin osapuolen luotiin.
Siinailla seitkytkuvun alkupuolella kuoli suomalaisia paljon miinoihin.
Vuonna 1985 Libanonissa kuoli viisi suomalaista rauhanturvaajaa. Kaikki toimialueella. Yksi heistä oli Tom Kjällman, joka taitaa olla viimeisin miinaan menehtynyt suomalaisrauhanturvaaja.
Onpa yksi suomalaisrauhanturvaaja kuollut erään juutalaisvaltion tahallaan pudottamassa matkustajakoneessa.
-
Käsittääkseni siellä (siis Kosovossa) kuoli viime vuonna nuori mies sairaskohtaukseen.
Näin ikävästi kävi :-\
mutta ko. kuolema olisi voinut tapahtua Suomessakin.
Totta. Ikäviä tapauksia yhtä kaikki, tapahtuvat sitten loman aikana, toimialueella tai ihan koska vaan, kenelle vaan :-\
-
Joskus kyllä tuli kyllä säikähdettyä, kun puhelin soi epätavalliseen aikaan... ::)
Ja täytyy tunnustaa (edelliseen keskusteluun viitaten), että aluksi tämä "rt-lesket" kävi hieman korvaan, koska onhan olemassa niitäkin, jotka todella ovat leskiksi jääneet. :-[ Sitä tilannetta ei halua edes kuvitella.
-
tullu sellanen pelonaihe tossa lähiaikoina mieleen.. kun nyt on turkissa ollu lintuinfluenssaa niin on miettiny että jos se leviää pahasti balkanille?!
onhan siellä niitä muita ja suurempia asioita mitä vois pelätä enemmän. toki. mutta tää nyt vähän huolettaa kuitenkin kanssa..
muuten vastatakseni tähän alkuperäiseen kysymykseen (?) niin en ollu kauheen peloissani. muuta ku parisuhteen puolesta, kun pisin aika mitä ollaan oltu erossa oli ennen reissua ollu varmaan kaks viikkoa korkeintaan(ja kun ei ollu menny kauheen hyvin vähään aikaan, että toivottavasti nyt käy niin että ero vain vahvistaa tunnetta). ja sitte pelottaa vähän se että jos sieltä jotain traumoja jää että kotona sitte sekoo tai masentuu tai jotain flippaa muuten vaa (että mitenkä ite sitte osais auttaa siinä tilanteessa).
-
tullu sellanen pelonaihe tossa lähiaikoina mieleen.. kun nyt on turkissa ollu lintuinfluenssaa niin on miettiny että jos se leviää pahasti balkanille?!
onhan siellä niitä muita ja suurempia asioita mitä vois pelätä enemmän. toki. mutta tää nyt vähän huolettaa kuitenkin kanssa..
Minäpä en tuota oo tullu aiemmin ajatelleeks. ::) Ei ois yhtään ihmekkään, jos sitä lintuinfluenssaa löytys myös balkanilta. Mut onneks se Turkissa on ollu sellasta, joka ei ihmisestä toiseen tartu, vaan tartunnan saa jos on lintujen kans tekemisissä (eli suoraan linnulta). Ei ne meidän faitterit taida kuitenkaan kanoja siellä hoidella ( ??? ).. :D
-
tullu sellanen pelonaihe tossa lähiaikoina mieleen.. kun nyt on turkissa ollu lintuinfluenssaa niin on miettiny että jos se leviää pahasti balkanille?!
Tota samaa olen muuten miettinyt itekin monta kertaa, kun tuntuu noita muitakin lintuja, esim. mustarastaita olevan älyttömät määrät. :-\
-
No tuskin se Balkanille pysähtyy, sillä eikös nuo muuttolinnutkin tule tänne pohjoiseen kohta.
Edelleenkin itse olen sitä mieltä jos pelkää kaikkea mitä maailmalla tapahtuu niin silloin voi hautautua sängyn alle ja silti voi tulla noutaja miltä suunnalta tahansa. Ins Allah!
-
Pelotti alussa että pääsee hengestään, mutta kun mussu pari kertaa räjähti nauruun että ei siellä mitään kuole, mihin siellä nyt kuolis?? niin meni ohi tuo pelko.. Mutta suhteen puolesta kyllä pelkään, en ole vielä niin paatunut että pystyisin päästämään kaikki yleisesti rauhanturvaajista kerrotut jutut huomiotta läpi korvien :-\ Vaikka kyllähän sekin on totta että kun tässä on 6v yhdessä lusittu niin ei kai tämän pitäisi enää paljoa hetkauttaa.. Mutta kyllä vaan välillä huolestuttaa.
Toivottavasti ei kuulosta kovin kaistapäiseltä ;)
-
Pelotti alussa että pääsee hengestään, mutta kun mussu pari kertaa räjähti nauruun että ei siellä mitään kuole, mihin siellä nyt kuolis??
Yhtä lailla mahdollisuus päästä hengestään on täällä Suomessakin. Muistelenpa vaan miehen ekoja lomia täällä Suomessa, kun meinas yöllä nakkikiskan jonossa saada turpaan. Sanoikin silloin, että vaarallisempaahan se täällä tuntuu olevan kuin "kotona" Etelä-Libanonissa. ;)
-
Pelotti alussa että pääsee hengestään, mutta kun mussu pari kertaa räjähti nauruun että ei siellä mitään kuole, mihin siellä nyt kuolis??
Yhtä lailla mahdollisuus päästä hengestään on täällä Suomessakin. Muistelenpa vaan miehen ekoja lomia täällä Suomessa, kun meinas yöllä nakkikiskan jonossa saada turpaan. Sanoikin silloin, että vaarallisempaahan se täällä tuntuu olevan kuin "kotona" Etelä-Libanonissa. ;)
:rotf:
-
Toistaiseksi ( :-X) ei suuremmin pelota. Toivottavasti eilisen kaltaisia uutisia A-maasta ei ala kuulua sen enempää... Kyllä tuo reissu kotona odottelevan stressitasoa taitaa silti vähän nostaa. Olkoonkin, että saattaa olla vaarallisempaa liikkua täällä keskustassa yöaikaan. ;)
-
Mä vähän säikähdin omaa reaktiotani, kun mies laittoi minulle sähköpostissa juttua siitä kuinka oli ollut jossain operaatiossa, ja luin tekstiä sen enempää ajattelematta, mutta sitten mieheni alkoi selittää, että minun ei tarvitse huolehtia, operaatio toimi sujuvasti ...niin silloin iski!! En ollut yhtään lukiessani huolestunut tai pelästynyt mieheni puolesta!!??!! En tiedä onko uskoni siihen, että mitään ei tapahdu vaan niin yksin kertaisen sokea, vai johtuiko siitä, että tiesin että moinen tilanne voi tulla vastaan kun mies sinne lähti! Joten ei pelota ja ihmetyttää ihan tosissaan!
-
Juuri nyt ei suuremmin pelota. :) Siinä vaiheessa, kun mies oli lähdössä ja Afgoissa oli ollut tilannetta päällä, suorastaan kauhistutti. :-[
-
Pelottaa jo valmiiks. Mies vasta suorittelee varusmiespalvelusta valmiusjoukoissa, mutta lähtö on varmaan edessä aika pian sen jälkeen kun kotiutuu. Ajatuskin pelottaa.
Varmaan siinä on sitä et murehdin juurikin meidän suhdetta, mut myös sen miehen puolesta kun siltä tuntuu tuo itsesuojeluvaisto puuttuvan ihan täysin. :-[ olo on hiukan kaks piippunen toisen lähdön kanssa. ja pelottaa ja hermostuttaa ihan tarpeeks..
-
Varmaan siinä on sitä et murehdin juurikin meidän suhdetta, mut myös sen miehen puolesta kun siltä tuntuu tuo itsesuojeluvaisto puuttuvan ihan täysin. :-[ olo on hiukan kaks piippunen toisen lähdön kanssa. ja pelottaa ja hermostuttaa ihan tarpeeks..
Hih! kuulostaa tutulle! ;)
Mun mies oli vasta 20 kun lähti reissuun. Niin täynnä nuoruuden uhmaa ja rämäpäisyyttä, että olin ihan varma että pääsee hengestään, kun hälläkään ei minkään tasoista itsesuojeluvaistoa ollut ennen sinne menoa.
Mutta onneks hengissä tuli takas! ;) ja uudelle reissulle hinkuu... ::)
-
---Niin täynnä nuoruuden uhmaa ja rämäpäisyyttä, että olin ihan varma että pääsee hengestään, kun hälläkään ei minkään tasoista itsesuojeluvaistoa ollut ennen sinne menoa.
Jos aivan tosissaan näin olisi, minkä kuvan se antaisikaan rt-joukkojen ammattitaidosta... :-X ;)
Miten on, hirvittääkö tuleva missio teitä, joilla se on vasta edessä? ???
-
---Niin täynnä nuoruuden uhmaa ja rämäpäisyyttä, että olin ihan varma että pääsee hengestään, kun hälläkään ei minkään tasoista itsesuojeluvaistoa ollut ennen sinne menoa.
Jos aivan tosissaan näin olisi, minkä kuvan se antaisikaan rt-joukkojen ammattitaidosta... :-X ;)
Innokkuus tai rämäpäisyys ei kerro mitään ammattitaidosta. Rauhanturvaaminen ei ole yksilölaji.
Joukossa on aina niitä (mm. esimiehet), jotka pitävät turvareiden jalat maassa.
-
Jotenki tuo oma mies on semmosta laatua, että se kyllä pärjää missä vaan. Ei siis tarvi pelätä, että se omalla toiminnallaan aiheuttais jotain ongelmia. Jos joku muu niitä ongelmia aiheuttaa niin sepä on jo eri asia... Eniten pelottaa se, että onko olemassa jotain mitä ei oo tajunnu pelätä.
Parin kuukauden takaiset uutiset afganistanista pani ajattelmaan, että pakkoko tuonne on itsensä mennä tapattamaan. Silloin pelotti oikeasti. Nuo ajatukset meni kuitenkin yllättävän nopeasti ohi.
Se otetaan vastaan, mitä elämä tarjoaa...
-
Innokkuus tai rämäpäisyys ei kerro mitään ammattitaidosta. Rauhanturvaaminen ei ole yksilölaji.
Viittasin (en aivan tosissani) lähinnä tuohon väitettyyn itsesuojeluvaiston puuttumiseen. (Kuulostaa nimittäin pahalta.) En siis epäile, että innokkuus vie ammattitaidon. ;)
-
Onko pelottanut? Mikä pelottaa ja miksi? Miksi ei pelota?
-
Silloin ekana iltana kun mies lähti niin iski tajuntaan että mitä jos se ei palaakaan...olenko laskenut lapsieni isän noin vaan maailmalle...mitä kertoisin heille jos isille jotain sattuisi...miten elämä jatkuisi jos pahin koittaisi... :( :( siitä se pelko sitten hälveni ajan kuluessa ja kun lisää tietoa alueelta sain/löysin...
ja nyt lähinnä jännittää aina nuo lennot...
-
Kaikki, jotka kuulee että mieheni on rauhanturvaajan, kysyvät että eikö minua pelota. Ei minua pelota. Aluksi hieman, mutta nyt tiedän enemmän, joten pelkokin on oikeastaan enemmänkin huolenpitoa. Silloin, kun tiedän että mies on työreissulla, eikä siitä ole kuulunut pariin pv mitään, vaikka ois pitäny, niin silloin on käynyt mielessä kaikenlaista. Mutta tuhraan olen huolehtinut.
-
Missään vaiheessa en ole pelännyt yhtään sitä, että siellä Kosovossa voisi jotain sattua. Alussa pelkäsin lentomatkoja, kun tuntui, että vähän väliä jossain päin maailmaa tippui koneita. Enää en ole pelännyt niitäkään.
-
Täytyy sanoa, että kyllä välillä vähän pelotti. Etenkin miehen ollessa Kabulissa menossa tai tulossa. Suurimman osan ajasta osasin silti olla huolehtimatta, mitä kaikkea voisi sattua. Kotiutumista edeltävänä parina viikkona välttelin kyllä kaikkia uutisia Afganistanista - en halunnut tietää ainoastakaan tienvarsipommista!
-
Missään vaiheessa en ole pelännyt yhtään sitä, että siellä Kosovossa voisi jotain sattua. Alussa pelkäsin lentomatkoja, kun tuntui, että vähän väliä jossain päin maailmaa tippui koneita. Enää en ole pelännyt niitäkään.
Sama juttu mulla. Lisäksi pelkäsin auto-onnettomuuksia, paikalliset kun ajavat vähän miten sattuu ::) Vielä yksi lento edessä, sitten ei tarvitse niitäkään enää pelätä :D
-
Mä en pelkää mitään muuta kuin että joku kahjo ajaa päin heidän autojaan. Oli se liikenne kuitenkin jonniin verran mielenkiintoista.
-
Ite asias, mitä mä kyydis istuin Makedonia-Suomi niin ei se paikallisten ajotyyli nyt niiiin kamala ollu... ;) mä pelkäsin itse eniten niitä serpentiiiniteitä... :-X
-
Ite asias, mitä mä kyydis istuin Makedonia-Suomi niin ei se paikallisten ajotyyli nyt niiiin kamala ollu... ;) mä pelkäsin itse eniten niitä serpentiiiniteitä... :-X
Sen mitä olen kuullut mieheltä ja parilta muulta jotka K-maassa ovat olleet, se on kamala ::) Paikalliset vetää traktoreilla vastaantulevien kaistalla ja syöksyvät eteen sivuteiltä ym. Onneksi ei enää tarvitse siitä murehtia :)
-
Sen mitä olen kuullut mieheltä ja parilta muulta jotka K-maassa ovat olleet, se on kamala ::) Paikalliset vetää traktoreilla vastaantulevien kaistalla ja syöksyvät eteen sivuteiltä ym. Onneksi ei enää tarvitse siitä murehtia :)
Mäkin olen monesti kuullut, että paikallinen ajotyylin on melkoisen kauhea..
-
Enemmän muo pelottaa ajaa Hesassa kuin koskaan lähi-idässä.
-
Enemmän muo pelottaa ajaa Hesassa kuin koskaan lähi-idässä.
Sina et oo Kosovossa ollutkaan ....
-
mutta kyllä ne kuulemma kosovossakin paikalliset pasia väisti ;)
tässä ei nyt ystäväämme pasoa eikä pirtua tarkoitettu vaan sitä ajoneuvoa :P
Kylla ne jostain syysta minuakin vaisti ;D
-
mutta kyllä ne kuulemma kosovossakin paikalliset pasia väisti ;)
tässä ei nyt ystäväämme pasoa eikä pirtua tarkoitettu vaan sitä ajoneuvoa :P
Kylla ne jostain syysta minuakin vaisti ;D
mitäs kuljet aina huppusilmillä ;D
Ei seta oo paha vaikka onkin ruma ;D
-
mutta kyllä ne kuulemma kosovossakin paikalliset pasia väisti ;)
tässä ei nyt ystäväämme pasoa eikä pirtua tarkoitettu vaan sitä ajoneuvoa :P
Kylla ne jostain syysta minuakin vaisti ;D
Johtuukohan sun tavasta ajaa ;D
-
Pysyttäiskö ihan pikkuisen paremmin aiheen syrjässä kiinni ;)
-
nyt pelottaa ihan oikeesti ens kertaa reissun aikana :'( en saanu yöllä unta kun tiesin että sinne aamulla suuntaavat teiden kuninkaiden ja serpenttiinien ja rotkojen sekaan ??? why ??? ???
vielä ei hymyilytä vaikka kuinka yrittää :dontknow:
-
nyt pelottaa ihan oikeesti ens kertaa reissun aikana :'( en saanu yöllä unta kun tiesin että sinne aamulla suuntaavat teiden kuninkaiden ja serpenttiinien ja rotkojen sekaan ??? why ??? ???
- - -
Toivottavasti esitit toiveen kuulla jotain miehestäsi matkan varrella. Olisi varmasti helpotus kuulla jonkinnäköinen puolivälin raportti. Ainakin silloin fatalistitienoista oltaisiin selvitty. ;)
Varmasti ovat kuitenkin varuillaan ja suuntaavat ennemmin vaikka ojaan tilanteen vaatiessa. Kyllä heidän luulisi seudun tavat tuntevan.
:lohtu:
-
Kukaan ei oo oikeestaan suoraan kertonu mulle, että onko edes syytä pelätä. Mies tietenkin sanoi aina ennen reissuun lähtöä, että ei siellä oo sattunu pitkään aikaan mitään ja rauhallista on ollu, mut eihän se nyt oiskaan ees voinu sanoa että hengen lähtö voi olla lähellä heti kun astuu lentokoneesta ulos. Itse asiassa mulla ei oo mitään hajua millanen tilanne Kosovossa tällä hetkellä on. Sen vaan tiiän että Ahtisaaren Mara yrittää jotain säätää. ;D
Parisuhteen takia oon joutunu välillä pelkäämään, ollaan kuitenkin niin "vähän" aikaa seurusteltu ja ikääkään ei minulta kovin paljoa löydy, että oon välillä ajatellu että jaksankohan minä odottaa puolta vuotta vai alkaako jossain vaiheessa tehdä mieli elää omaa elämää. Mutta toisaalta se on kyllä varmaa, että rakastetaan kumpikin niin paljon että tähän kyllä kannattaa panostaa eikä luovuttaa ihan helposti. :)
Kosovolaisesta liikennekulttuurista oon kyllä kuullu semmosia juttuja, että en kyllä haluais päästää kultaa sinne liikenteen sekaan..
-
Kukaan ei oo oikeestaan suoraan kertonu mulle, että onko edes syytä pelätä. Mies tietenkin sanoi aina ennen reissuun lähtöä, että ei siellä oo sattunu pitkään aikaan mitään ja rauhallista on ollu, mut eihän se nyt oiskaan ees voinu sanoa että hengen lähtö voi olla lähellä heti kun astuu lentokoneesta ulos. Itse asiassa mulla ei oo mitään hajua millanen tilanne Kosovossa tällä hetkellä on.
Eiköhän miehesi ole aika oikeassa. :)
-
Kukaan ei oo oikeestaan suoraan kertonu mulle, että onko edes syytä pelätä. Mies tietenkin sanoi aina ennen reissuun lähtöä, että ei siellä oo sattunu pitkään aikaan mitään ja rauhallista on ollu, mut eihän se nyt oiskaan ees voinu sanoa että hengen lähtö voi olla lähellä heti kun astuu lentokoneesta ulos. Itse asiassa mulla ei oo mitään hajua millanen tilanne Kosovossa tällä hetkellä on.
Eiköhän miehesi ole aika oikeassa. :)
Niin mäkin uskon :D Oma avokkini oli Kosovossa vuoden enkä kyllä ikinä tuntenut minkäänmoista syytä pelätä hänen hengensä puolesta, joten rauhassa vaan Krisse.
Se pelko parisuhteen kestävyydestä on sit eri asia, siinähän pitää muistaa että sen edestä molempien on tehtävä työtä :)
-
Media pyöritti jonkun verran uhkakuvia lokakuussa, kun mieheni sinne Libanoniin lähti. Muutamat ekat päivät tuli pyöriteltyä kaikkia kauhukuvia omassakin mielessä, mutta nopeasti se tasoittui. Nyt en ole asiaa edes oikeastaan ajatellut.
Huonoina hetkinä varmasti tulee parisuhteen puolesta pelättyä ja aika näyttää mitä se tuo tullessaan.
-
Täällä on taas useampia, joilla se reissu on vasta edessä. Miten on, pelottaako?
-
JUU-U, kyllä. Kiitos kysymästä ;)
Olen tätä pelkoani jo useammassa kirjoituksessani tilittänyt. Mutta mulla on yleensä tapana ollut pelätä ja jänskättää vähän ennakkoon!
-
Pelottaa. En oikeestaan ees tiedä että mikä, mutta jokin kuitenkin pelottaa. Sen mä tiedän et mies pärjää vaikka kaheli koheltaja onkin. :D Ja ittenikin tunnen et jaksan kyllä odotella täällä kunhan alkuikävästä pääsen irti. Joten oon itekin ihan pihalla et mitä mä mahollisesti pelkään tässä alkavassa missiossa, sitä alkuikävääkö kenties ja sitä et joudun meneen yksin nukkumaan? :-\ Kun tietäis niin kai se kävis kätevämmin. Don't know. Mut näin rotaation aikaan itkut on jo vähemmässä ja olo jotenki turtunu, mut silti paljon rauhallisempi (ehkä sekin vaikuttaa kun on täällä lueskellu juttuja ja saanu paremman käsityksen ja kunnon kokonaiskuvan asiaan).
Näinkö tuossa käynee että sittenkin sopeudun tähän paremmin ku olisin ite uskaltanu toivoo.
-
Näinkö tuossa käynee että sittenkin sopeudun tähän paremmin ku olisin ite uskaltanu toivoo.
Niin siinä varmasti käy, ei nimittäin kyllä tuu nyt ketään mieleen, kuka olisi kertonut, että rt-vuoden aikana ei sopeutunut OLLENKAAN yksin oloon ym. asioihin mitä se rt-vuosi tuokaan nyt tullessaan.
Tässäkin ajassa on ne omat hyvät ja huonot puolensakin..
korjatkaa jos olen ihan väärässä!
-
Eli pelottaako teitä, että tuolla rt-hommissa sattuisi todella jotain? Esim Kosovossa on joulukuun alussa tulossa se YK:n päätöslauselma Kosovon itsenäisyydestä ja odotettavissa on ehkä levottomuuksia. Itseä tämä on jo hieman mietityttänyt, kun uutisissa siitä on aika paljon puhuttu.
Mitä te ootte asiasta mieltä?
-
Pelottaako (http://rtlesket.nwps.ws/keskustelu/index.php?topic=54.0). Foorumilta löytyy jo tällanen otsake aiheesta.. :) En nyt sano ilkeily mielessä.
-
Ei mitään! Mä yritin kattoo että onko tästä kirjotettu, vaan en löytäny. Tack Sini! ;)
-
Yhdistetty tämän vanhan aiheen kanssa, jossa voidaan jatkaa juttua aiheesta pelottaako.
-
Arvasin.. Ylläpito oli vikkelä. ;D
-
Eli pelottaako teitä, että tuolla rt-hommissa sattuisi todella jotain? Esim Kosovossa on joulukuun alussa tulossa se YK:n päätöslauselma Kosovon itsenäisyydestä ja odotettavissa on ehkä levottomuuksia. Itseä tämä on jo hieman mietityttänyt, kun uutisissa siitä on aika paljon puhuttu.
Mitä te ootte asiasta mieltä?
Kyllähän nämä tilanteet aina ovat jännittäviä. Mutta mua ei pelota. Siellähän on tosi paljon turvaajia ja varmasti lähimaista saa apua ja tukea, jos tilanne menee tukalaksi. Onhan tietty ikävää, ettei Kosovossa asiat etene, kun sen eteen moni on tehnyt töitä!
-
Kyllä mua ainakin pelottaa. Ja se mietityttää milloin sieltä päästää lomille. Kertokaa miten noi lomat pyörii? Milloin on ekat lomat? Tarkoitan tällä nyt sit tietty sitä aikaa jolloin olot ovat "normaalit"...
-
Juu... Pelottaa niin perhanasti... :-\
-
Kyllä mua ainakin pelottaa. Ja se mietityttää milloin sieltä päästää lomille. Kertokaa miten noi lomat pyörii? Milloin on ekat lomat? Tarkoitan tällä nyt sit tietty sitä aikaa jolloin olot ovat "normaalit"...
Kosovossahan lomat pyörii loistavasti. n. 4-5 viikon välein miehet pääsee aina viikoksi lomalle. Ekat lomat on yleensä olleet just 4-5 viikon kuluttua alas lähdöstä, toki joskus voi mennä kahdeksankin viikkoa.
Pian ne lomatkin siellä alhaalla saadaan tietää ja toivon mukaan tänne kotiopäin info kerkeää nopeasti! :)
-
Kyllä mua ainakin pelottaa. Ja se mietityttää milloin sieltä päästää lomille. Kertokaa miten noi lomat pyörii? Milloin on ekat lomat? Tarkoitan tällä nyt sit tietty sitä aikaa jolloin olot ovat "normaalit"...
Nyt on pakko tulla saivartelemaan hieman :)
Lomathan (tai siis palvelusvapaat) on erilaisia eri missioissa. Täällä foorumilla varmaan suurimman osan miehet ovat Kosovossa. Siellä vapaat pyörii sitä keskimäärin 4-6 viikon välein. Välillä pidempää pätkää, välillä lyhyempää. Palvelusvapaalentoja eli huoltolentoja lennetään viikon välein, keskiviikkoisin.
Mutta esim. Afganistanissa lentoja lennetään joka toinen viikko ja sieltä lomat ovat siis noin kaksi viikkoisia (13vrk) ja niitä on hieman harvemmin keskimäärin.
Ja mitä pelottamiseen tulee, niin mua ei pelottanut Kosovon reissu. Eikä juuri pelota nytkään, vaikka onkin astetta vaarallisemmassa paikassa ja työssä. Kyllähän sitä välillä on vihlaissut hieman sisuksia, kun on kuullut tapahtumista (sitten myöhemmin, kun ovat jo ohi). Mutta en voi sanoa, että pelottaisi. Koen sen turhaksi. Keskityn mieluummin ajattelemaan sitä aavikon sankaria ihan muissa merkeissä ;)
Jos jotain tapahtuu, niin kyllä siitä sitten joku taho mulle kertoo ja sitten toimitaan ja eletään tunteet sen mukaan. Sitä ennen en halua tuhlata tunteitani pelkäämiseen.
IQ ehtikin jo Kosovon lomista sanoa
-
onko sielä sitte tapahtunu jotain erityistä nyt? Eikö sielä pitäis olla ihan rauhallista? Nyt alkoi pelottaan jos on jäänyt jotain kuulematta.
-
Kosovossa rauhallista.. :D
Älä Nipa stressaa. :)
-
onko sielä sitte tapahtunu jotain erityistä nyt? Eikö sielä pitäis olla ihan rauhallista? Nyt alkoi pelottaan jos on jäänyt jotain kuulematta.
Mitä paikkaa mahdat nyt tarkoittaa?
Rauhallistahan noissa paikoissa, joissa suomalaisia tällä hetkellä on, on ollut.
Oma mies vaan ei oo lähdössä mihinkään tämän hetken missiopaikkaan... :(
-
Ai joo, Kosovoa tarkoitin ::)
-
Ai joo, Kosovoa tarkoitin ::)
Juu, tuskinpa ihan hirveesti tarvii pelätä... Tai miehen kuoliaaks tylsistyminen voi olla varteenotettava pelon vaihtoehto. :P
Mutta voi miten mä olisinkaan halunnut, et näistä kaikista vaihtoehdoista toi ukko ois sinne lähteny tylsistymään kuoliaaks... ::)
-
Tai miehen kuoliaaks tylsistyminen voi olla varteenotettava pelon vaihtoehto. :P
Tuo se taitaa vakavin uhka olla Kosovossa.. ;D
-
En mäkään tätä aihetta oo huomannu ennemmin :) Mut siis, välillä sitä miettii kaikenlaista, etenki ku tänään just lehdestä luin juttua ku nyt oli ollu oikeudessa se ku omat oli ampunu suomalaista rauhanturvaajaa afgoissa joskus viime vuonnako ny oliki ollu. Mut perusajatus oli kyl et ei pelota :)
-
Kyllä mua ainakin pelottaa. Ja se mietityttää milloin sieltä päästää lomille. Kertokaa miten noi lomat pyörii? Milloin on ekat lomat? Tarkoitan tällä nyt sit tietty sitä aikaa
Lomat osuudessa varmasti löytyy lisää. 6kk jaksolla on 5vkoa lomaa (+ jotain irtopäiviä). Jotta lomat alkaa pyöriä, niin ekat tulee jo 2vkon päästä lomalle, mut meillä esim. pisin loma väli on 10 viikkoa (joka on siis nyt menossa).
-
Jos jotain tapahtuu, niin kyllä siitä sitten joku taho mulle kertoo ja sitten toimitaan ja eletään tunteet sen mukaan. Sitä ennen en halua tuhlata tunteitani pelkäämiseen.
Tämä on ainut oikea tapa yrittää suhtautua asiaan. Eihän peloilleen toki kukaan kovin paljon voi eikä sellaista ihmistä olekaan, ettei jotakin pelkäisi mutta tässä tapauksessa kannattaa yrittää psyykata itsensä unohtamaan pelkonsa. Pelko vain turhaan tuo stressiä ja vie voimavaroja. Joku kyllä ilmoittaa sitten, jos jotain ikävää on sattunut. Siihen saakka kannattaa olla ihan huoleti. "No news is good news."
-
Jos jotain tapahtuu, niin kyllä siitä sitten joku taho mulle kertoo ja sitten toimitaan ja eletään tunteet sen mukaan. Sitä ennen en halua tuhlata tunteitani pelkäämiseen.
Tämä on ainut oikea tapa yrittää suhtautua asiaan. Eihän peloilleen toki kukaan kovin paljon voi eikä sellaista ihmistä olekaan, ettei jotakin pelkäisi mutta tässä tapauksessa kannattaa yrittää psyykata itsensä unohtamaan pelkonsa. Pelko vain turhaan tuo stressiä ja vie voimavaroja. Joku kyllä ilmoittaa sitten, jos jotain ikävää on sattunut. Siihen saakka kannattaa olla ihan huoleti. "No news is good news."
Näinhän se menee.. ^^
Ja kyllä ne alun pelotkin siitä hälvenee aikanaan.. :)
-
Kosovossa rauhallista.. :D
Viela talla hetkella mutta kristallipallo loistaa sen verran kirkkaasti etta jos vaalit ei aiheuta levottomuuksia niin ennen vuodenvaihdetta ilmoille kajahtava itsenaisyysjulistus aiheuttaa niita aivan varmasti.....
-
ei saa pelotella!! :(
-
ei saa pelotella!! :(
Ei kai se pelottelua ole, vaan realismia. Kosovossa lienee luvassa jonkinasteista kähinää. Ei se silti tarkoita, että olot siellä kovin vaarallisiksi muuttuisivat. :)
-
Minä kans vähän veikkaan, että jonkin asteista kähinää on silloin joulukuussa luvassa sen itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Toivottavasti ei pojilta lomat mene, kun meilläkin pitäs ukon 12.12 tulla ekaa kertaa kotia... :(
-
ei saa pelotella!! :(
Ei kai se pelottelua ole, vaan realismia. Kosovossa lienee luvassa jonkinasteista kähinää. Ei se silti tarkoita, että olot siellä kovin vaarallisiksi muuttuisivat. :)
Määrittele vaarallinen? Oliko maaliskuu 2004 vaarallinen? Sitä voitaneen pitää vaikka mittarina tulevalle....
-
ei saa pelotella!! :(
Ei kai se pelottelua ole, vaan realismia. Kosovossa lienee luvassa jonkinasteista kähinää. Ei se silti tarkoita, että olot siellä kovin vaarallisiksi muuttuisivat. :)
Määrittele vaarallinen? Oliko maaliskuu 2004 vaarallinen? Sitä voitaneen pitää vaikka mittarina tulevalle....
Enkä määrittele. Tarkoitin, ettei siellä välttämättä kovin tiukkoja paikkoja tule. Tai sitten tulee, kuka sen tietää. Etukäteen murehtimalla se ei juuri parane.
-
älä sitten, sähän se kumma argumentoija olet....
Juu, ei auta murehtiminen ei mutta ei auta hyssyttelykään...
-
älä sitten, sähän se kumma argumentoija olet....
Juu, ei auta murehtiminen ei mutta ei auta hyssyttelykään...
Tällä kertaa saat saivarrella vaikka ihan itseksesi, minen jaksa. :)
-
Eiköhän se taaskin mee niin että kaikki tehdään mitä voidaan ja mikä tärkeintä turvaajan kannalta: Annetaan tehdä tai *olla tekemättä* poliittisella/komentaja -tasolla.
Rauhanturvaaminen on siinä mielessä hassua sotilastoimintaa että siinä pyritään minimoimaan kaikki tappiot, varsinkin ja erityisesti omat.
*edit*
niin ja tuohon orkkiskysymykseen "Pelottaako?":
Todennäköisesti kaikki pelko on edelleenkin kotirintamalla, ei sellaisiakysymyksiä ehdi turvaajat tilanteissa miettimään.
-
Miten lie, onko nyt esim. Kosovon tilanne nostanut jotain pelkoja pintaan? ???
-
Kyllä on pelkoja noussut nyt pintaan. Varsinkin nyt, kun luin juuri, että Venäjä on tosiaan valmis käyttämään aseellista voimaa Kosovossa, jos Eu saa liikaa valtaa siellä, vai miten se nyt meni. Ei hyvältä kuulosta...... :(
-
Kyllä on pelkoja noussut nyt pintaan. Varsinkin nyt, kun luin juuri, että Venäjä on tosiaan valmis käyttämään aseellista voimaa Kosovossa, jos Eu saa liikaa valtaa siellä, vai miten se nyt meni. Ei hyvältä kuulosta...... :(
51. vuoden aikana on kuollut (muistaakseni)45.Suomalais turvaajaa,joista oliko 3-5. sotilaallisiin tehtäviin rinnastettavissa oloissa.Muut liikenne- ja muissa onnettomuuksissa.
Vaarallisempaa se on liikkua tuolla Suomen teillä.
kuten Pirtu kirjoitti,Suomessa tehdään kaikki jotta mitään ei sattuisi.Joskus tuntui että liikaakin
-
Mua ei kyl pelota. Todennäköisempää on että mulle käy täällä jotain ku miehelle alhaalla. Ei Venäjä uskalla sotatoimiin oikeasti lähteä, koska sen jälkeen on nato vastassa ja sillekkään iso paha Venäjä ei mitään mahda.
-
Eipä pelota ei.. Enemmän yleensä hermostuttaa kesäsin ku mies kaverinsa kans lähtee moottoripyörää ulkoiluttaan. :D
Mut todennäkösempää tosiaan on et mä oon täällä pää halki kotona ku et miehelle tuolla jotain sattuis. :D Naisten onnettomuuksista isoin osahan sattuu kotioloissa ja mä tykkään olla kotona ja oon aikamoinen säätäjä, aina mustelmilla. ;D
-
Mennään nyt aika OT, mutta edes vähän sinne päin..
Taas tämänkin illan perusteella voisi paremminkin mun mieheltä kysyä sieltä Afgoista, että "pelottaako, kun vaimosi on yksin kotona, jossa on noin 78m2 mahdollisuutta kolhia itseään mitä moninaisimmilla tavoilla?" ;D
Ja aiheeseen:
Edelleenkään ei pelota miehen työ ja touhut. Välillä mietin, että missäköhän se tällä kertaa menee ja mitä tekee ja minkälaisia vastoinkäymisiä on milläkin reissulla tullut vastaan. Ja ne vastoinkäymiset yms ärsyttää muakin ja oon pahoillani toisen puolesta. Mutta ei pelota.
-
Kyllä pelottaa. Tuo miehen lähtö kun on hyppy tuntemattomaan, niin pelottaa aivan vietävästi... :-X
-
Minnuu tais kaikista eniten pelottaa se poikien kotimatka Kosovosta autoilla kotiin ::)
-
Minnuu tais kaikista eniten pelottaa se poikien kotimatka Kosovosta autoilla kotiin ::)
;D
-
Minnuu tais kaikista eniten pelottaa se poikien kotimatka Kosovosta autoilla kotiin ::)
Onneks mun tulee lentäen kotiin. ;D
-
Minnuu tais kaikista eniten pelottaa se poikien kotimatka Kosovosta autoilla kotiin ::)
Onneks mun tulee lentäen kotiin. ;D
Ja mun ;D Sitte heti 9kk päästä :D
-
Eipä se pelko ainakaan median avustuksella vähene... ::)
-
Eipä se pelko ainakaan median avustuksella vähene... ::)
EI! >:(
-
pelottaa edelleen mutta eniten jännitti/ pelotti kun mieheni kertoi lähtevän rt-hommiin. se että tietää jääneensä ns.yksin. nyt puolisen vuotta takana ja puolet viellä edessä. edelleenkin sydän kurkussa mietin miten hän voi.. :-\ hyvin on tähän mennessä kaikki mennyt ja varmasti menee loputkin ajasta..
-
Mä olen varmaan niin tyhmä, etten tajua pelätä... :-[ Mä vaan luotan siihen, että mitään ei voi sattua! Niin tyhmä mä oon :P
-
Kyllä mä alussa pelkäsin aivan vietävästi, mut on se pelko jo rauhottunu (: Totta kai sitä koko ajan pelkää jonkun verran toisen puolesta mut eipä sen suuremmin (:
-
Sama homma. Aluks pelotti, mutta helpotti myös nopeasti, ku kuulin että rauhallista siellä (Kosovossa) on. Oikeestaan ainut joka vielä pelottaa on liikenne siellä. Kuulemma aika hulvatonta. ::)
-
Ei muakaan :)
-
Eikä mua :)
-
Eipä oikeastaan pelota. Ainakaan turvallisuuden puolesta. Mutta kuinka sitten vuosi kosovossa muuttaa toista niin ehkä se vähän.
Tähän asti muutos kuitenkin ollut positiivista :)
-
Ei nyt pelota, mutta viime kerralla kyllä. Kun eka sakki lähti alas ja alkoi perustaa leiriä ja operaatiota, ei toiminut kännykät, sähköpostit saati skypet. Joskus hankintareissuilta Tessasta tuli rätisevä puhelu tyyliin "hengissä ollaan, soitan joskus taas, heippa". Sillon oli muutenkin tilanne Kosovon puolessa vielä vähän ns. päällä niin olipa mukava katsella uutiskuvaa kotona, kun ei ollu moneen viikkoon kuullu pihahdustakaan...
Eka loma oli treffit Tessassa. Eikä sekään ollu mikään loma vaan sillon oli viel näitä kuuskymmpisiä eli 60 h "lomaa". Mies oli saanu kaks kuuskymppistä putkeen ja lähetti lentoliput postissa. Ette usko kuinka hyvältä tuntui tulla Tessan terminaaliin ja nähdä tuttu naama 2,5 kk:n jälkeen. ::)
Nyt sentäs soitetaan joka ilta. :)
-
Pitää itekkin vastata tähän.. Siis pelottaako??
Turvallisuuden puolesta ei kyllä pelota, vaikkas ei Afganistanissa hirmu rauhallista tunnu olevan.. No ehkä vähän (hyvin vähän.)
Parisuhteen puolesta kylläkin :-\
Kunhan homma alkaa pyörimään, ni eiköhän nekin pelot vähene..
-
Niin, kuinka on? Pelottaako tai pelottiko oman kullan turvallisuuden puolesta tai jostain muusta syystä?
Muistakaa osallistua myös äänestykseen!
-
Mä vastasin, että vähäsen. En oikein ole osannut pelätä johtuen osittain siitä, että mies on ollut rauhallisissa paikoissa ja työtehtävä on ollut sellainen, ettei ole partioinut juurikaan tmv. leirin ulkopuolella. Ehkä ekalla missiolla pelotti vähän, koska kaikki oli niin uutta ja silloin Kosovossa oli levottomuuksia. Kaksi muuta missiota on mennyt pelottomasti.
-
Välillä pelotti, mutta eipä ole päällimmäisenä jäänyt pelko mieleen noista reissuista. Eniten pelotti varmaan silloin, kun mies oli lähdössä Afganistaniin.
-
Ei kyllä oikeastaan pelottanut vain pieni kausi oli sellainen, kun mies aloitti lisänä suojamies tehtävässä. Ihan jossain vaiheessa kävin sellaista tilannette mielessäni läpi, että entä jos joku päivä tuolla pihalla on joku, jonka askeleista jo tietää, entä kuka pitää lapsista huolta silloin, muistanko hakea heitä hoidosta, kelle soitan, äidille, entä jos en halua soittaa kellekään.
-
Kosovon aikana hiukan ja jos eka reissu olis ollu Afgoihin, niin sillon olis paljon! Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä eikä oikein alkuun varsinkaan tiennyt juuri mistään mitään. Nyt uutta reissua Afgoihin ajatellessa on pelko tuolla taka-alalla, mutta ei mitenkaan voimakkaana.
-
Kuinka moni päästäis miehensä Syyriaan, jos sinne lähdettäis?
Mua kyllä pelottais aika paljon! :(
-
Kuinka moni päästäis miehensä Syyriaan, jos sinne lähdettäis?
Mua kyllä pelottais aika paljon! :(
En päästäis! Aluksi olin vähän ton Afganistaninkin kanssa, että en halua sen sinne menevän, mutta onneksi tuo työ oli sellaista että ei pahemmin tarvinnut pelätä.
-
Samat fiilikset sekä Syyrian että Afganistanin kanssa kuin Johannalla.
-
En päästäis Syyriaan minäkään. Mies kävi Libanonista käsin Syyriassa sillo 2007, sano ettei missään maassa oo tuntunu yhtä pelottavalle, kaikki ihmiset oli käyttäytyny vihamielisesti ja heitähän ei mm. päästetty iltaisin ravintolaan, sillä liikkuivat ilman nais seuraa ::)
Joten en usko, että lähtiskään vaikka päästäisin.
-
Kuinka on, hipsiikö pelko välillä mieleen, vai pystyttekö olemaan rauhallisin mielin?
-
Ei pelota. Se tästä nyt vielä puuttuisi, jos pelkäisin miehen puolesta, täällä kotona on ihan tarpeeksi murehdittavia asioita. :)
En toki vähättele kenenkään pelkoja, jokainen tuntee ja reagoi tavallaan. Mä oon rauhallista sorttia muutenkin, en oikein osaa pelätä.
-
A on juuri reilun viikon reissulla Afgoissa, ei pelota.