Yleiset > RT-jutut

Ystävien/sukulaisten suhtautuminen

(1/42) > >>

zatu:
Tätäkin aihetta on sivuttu varmasti, mutt otetaanpa erikseen esille. Eli miten kaverit, perheenjäsenet ja sukulaiset on suhtautunut miehen reissuun? Vai onko rt-hommat otettu ihan normaalina asiana... ;)

zatu:
Itse voisin aloittaa... Sekä anoppi että oma äitini ainakin pelästyivät tästä äkkilähdöstä. :o Anoppi muisti ensimmäiseksi uutiset Kosovon levottomuuksista, äitini taas huolestui minun pärjäämisestäni...

Kaverit on ollut sopivissa määrin kiinnostuneita, eikä onneksi  ole tullut vastaan sitä "voi kamalaa miten sä oikein kestät, eikö siellä oo vaarallista" -asennetta. Vaikka mies on Kosovossa, se ei tee minusta surkeaa raukkaa, jolta mies on livistänyt käsistä. ;D Ekalla reissulla monilla (myös minulla itselläni  ;) ;D ;D) oli välillä vaikeuksia ymmärtää, etten ollut mikään hallitsemattoman tilanteen "uhri". :P

minttukoo:
Tästä aiheesta löytys juttua vaikka kuinka, mutta laitetaampa lyhyesti..
Kaverit kaikkos lähdön jälkeen (vaikka eipä ole kummosia kavereita ko jättävät yksin). Joulun jälkeen yhtäkkiä taas palasin mieliin.. Miehen kaverit piti minusta "huolen" alkutaipaleessa, joka oli kyllä mukavaa, huomas, että ne on siis ihan ok tyyppejä  ;D

Sukulaiset otti asian juuri tyylillä "voi kamalaa miten sie oikein kestät, eikö siellä oo vaarallista" ja kuukautta myöhemmin "jos suhde kestää tämän, niin se kestää kaikki" No joo, tokihan mie ja suhde kestetään eikä siellä ole vaarallista... vastasin tuhatsatamiljoonaakertaa!!!   >:(

Ja se mikä mua kaikkein eniten ärsytti kaikissa tutuissa, sukulaisissa, kavereissa oli, että alussa joka hetki kyseltiin, että "miltäs tuntuu ko mies lähti?" No eikö se nyt ole ihan itsestään selvää miltä se tuntuu!!!!!  >:( prkl...  :-/
Jossain vaiheessa en sitten enää jaksanu kaunistella ja kerroin kyllä oikeesti miltä tuntu.. ei ollu kaunista kuunneltavaa...  :)

Kisu:
Meillä oli aika neutraali suhtautuminen sukulaisilla.. Lähinnä on ehkä pidetty enempi yhteyttä ku normaalisti. Ja erityisesti isä oli suurena apuna meidän muutossa. Äiti ollut puolestaan enempi taustatukena. Siskolikan mielestä asia oli "jaa" ja velipoika oli että "vähänkö hienoo". Pikkulikat on Jaria ikävöiny, mut ei sen kummempaa miltään suunnalta.

Ystäviltä taas on ollu sitä ihmettelyä, että kuinka jaksan semmoista. Mikäs siinä on jaksaessa.. Varsinki kun sai tuon vertaistukiasian kuntoon.  ;D

zatu:

--- Lainaus ---

Ja se mikä mua kaikkein eniten ärsytti kaikissa tutuissa, sukulaisissa, kavereissa oli, että alussa joka hetki kyseltiin, että "miltäs tuntuu ko mies lähti?" No eikö se nyt ole ihan itsestään selvää miltä se tuntuu!!!!!  >:( prkl...  :-/
Jossain vaiheessa en sitten enää jaksanu kaunistella ja kerroin kyllä oikeesti miltä tuntu.. ei ollu kaunista kuunneltavaa...  :)
--- Lainaus päättyy ---


Ihan totta muuten! Multakin tossa on kyselty, että "miltä tuntuu, ja joko on ikävä?". >:( JOKO ON IKÄVÄ. Itkemäänkö sitten pitäis ruveta vai mitä? ??? Ja ekalla reissulla tuli vastaan just tätä "kyllä suhde kestää jos olette tarkoitettu toisillenne" -juttua, tarkoitus ehkä hyvä, mutta ärsytti v-sti.>:(

Eri asia tietysti on, kun läheiset ihmiset oikeasti kysyy (ja tarkoittaa sitä kanssa! :)) että miten pärjään. Äidin kanssa ollaan soiteltu normaalia enemmän, mutt ilman mitään vouhotusta tästä reissusta.
 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu